Elämä ja mielipiteet – Sivu 170 – Mikko Saari bloggaa toisinaan

Lottovoitto

Kone arpoi ihan hyvät rivit eiliselle kierrokselle. Mepä nimittäin voitimme. Nokkelimmat-pokkelimmat tietävät jo missään mennään, eli eipä olla Tampereelta käyty Kokkolassa lottoamassa. Pääpalkinto meni siis sivu suun. Rienasimme silti todennäköisyyksiä kiitettävällä teholla. Neljä oikein -rivejä kun on vain noin 1/2350, joten ihan kivastihan tuo sattui, että yksi viidestä rivistämme oli noinkin tasokas.

24 miljoonan lottorivin joukkoon neljä oikein -rivejä mahtui valitettavasti yli 200 000 kappaletta, joten voitto-osuutemme jäi alle 12 euroon. Ei siis syytä juhlaan.

Sanalaskuri

Laskin kirjoittaneeni Gameblogiin yli 130 000 sanaa. Se on paljon se, ahkerat NaNoWriMo-kirjailijat pyrkivät kuukauden aikana kirjoittamaan 50 000 sanaa eli sellaiset 175 sivua. Noh, Gameblogia on kirjoitettu jo yli kaksi vuotta eikä teksti ole suurimmalta osin julkaisukelpoista (kirjaksi).

Ihan hieno saavutus kuitenkin ja onhan tuossa ollut kirjoittaminen. Blogimerkintöjä on kertynyt noin 530. Keskimäärin yhdessä merkinnässä on noin 230 sanaa, mutta tässä tapauksessa keskiarvo pettää: sanamäärän mediaani on vain 175, eli puolessa merkinnöistä on 175 sanaa tai vähemmän. Kolme neljännestä merkinnöistä mahtuu noin 310 sanaan ja viimeinen neljännes ja pari-kolme yli 1500-sanaista merkintää puskevat keskiarvoa ylemmäs.

Olisi pitänyt varmaan tilastoida kategorioittain, mutta selvää on pelisessioiden ylivertaisuus. Kaikki huippumerkinnät ovat isojen pelitapahtumien pitkiä kuvauksia. Viime aikoina sanamäärät ovat olleet hieman laskussa (vaikka pidemmän aikavälin trendi onkin juuri ja juuri nouseva), lähinnä juuri pelaamisen ja siten pelisessiokuvausten vähyyden vuoksi.

Idean tähän sain Boing Boingista: Visualisations from five years’ worth of blog-posts viittaa Plasticbag.org:n viiden vuoden aineistoon perustuviin analyyseihin. Minä en osaa tuottaa yhtä hienoja kuvia, mutta ihailkaa nyt noita: Five years of plasticbag.org: The Visualisation.

Tarmonpesät

Kylläpäs joillain riittääkin virtaa. Alastair Reynoldsilta on ilmestynyt pari viikkoa sitten uusi kirja, Century Rain (on muuten todella hieno nimi, kuten Reynoldsin kirjoilla noin yleensäkin). Ei siinä mitään, mutta kun Redemption Ark, Absolution Gap ja Diamond Dogs, Turquoise Days ovat vielä lukematta.

Iain M. Banksilta tuli niinikään uusi kirja, The Algebraist. Bankseista minulla on onneksi vain pari lukematta – siis scifipuolelta. Muista olen lukenut pienemmän osan, Crow Road on odottanut hyllyssä varmaan vuoden verran jo lukemista.

Eikä se tähän lopu: Richard Morganilta on vielä lukematta Broken Angels ja Market Forces. Onneksi uusin, Woken Furies ilmestyy vasta maaliskuussa.

Millä nämä kaikki luet, kun kaikki vielä kirjoittavat laveasti. Ja kuinka muistat jokaisen maailman pienet detaljit, joihin kuitenkin viitataan myöhemmissä kirjoissa?

Muistutetaan nyt vielä, että Amazonin lahjatoivelistat kannattaa viritellä jo joululahjakuntoon: Secret Santa 2004 on tulossa. Kannattaa osallistua!

Päivitys

Melankoliaa pyörittää nyt Nucleus 3.1 vanhan kakkosen sijasta. Asennus tapahtui yllättävänkin kivuttomasti ja kaikki näyttäisi toimivan kuin ennenkin. Varsinainen motivaatio päivitykselle oli tännekin ilmaantunut spämmi, jota viime yönä tuli taas muutama lisää. Tulva on odotettavissa. Päivitys mahdollistaa kuitenkin CommentControl-pluginin käyttämisen ja kommenttien moderoimisen. Heihei spämmi.

Nyt kun vielä viitsisi sijoittaa sen 70 dollaria Movable Typen päivittämiseen…

Kirjastontädeistä

Isosisko kommentoi taannoista kirjoitustani kirjastoista. Jemory innostui taas tahollaan puolustamaan tätejä. Lainaukset tässä siis Jemorylta.

Ja joo, ei minulla mitään tätejä vastaan ole. Kun Saari närkästyneenä ilmoittaa, ettei hän ole mikään täti, vaan korkeasti koulutettu ammattilainen, hän samalla väittää, ettei tädin käsitteeseen mahdu ajatus korkeasta koulutuksesta, tädin asema ei voi olla merkittävä, eikä ammatillisesti arvostettu. – niin no, minun mielestäni kaikkien (naispuolisten) kirjaston työntekijöiden kutsuminen yhteisellä nimikkeellä kirjastotäti on vähättelevää. On kirjastotäti tietysti kivempi kuin vaikkapa sosiaalitantta, mutta jossain mielessä kyllä samaa sarjaa.

Riippuu tietysti siitä miten sitä käyttää. Lapsille kirjastotäti on toki mainio nimike, jossa täti-sanan positiiviset mielleyhtymät nousevat pintaan kivasti. Mikäpä siinä. Mutta jos kirjaston työntekijät ovat aikuiselle asiakkaalle vain kirjastotätejä, ollaan minun mielestäni vähän hukassa. (Eikä se Hännikäisenkaan kirjastotäti-heitto nyt niin paha ollut, vaan korostui kirjoituksen muuten nostattaman närkästyksen ohessa.)

Ja kun ensi kerralla katsot kirjastossa ympärillesi, niin eikös tiskin takana usein olekin keski-ikäinen nainen. Täti. Tällaisen mielikuvan vahvistaminen onkin paras tapa saada myös miehet kiinnostumaan alasta ja informaatiotutkimusta opiskeltuaan valitsemaan kirjastot yritysmaailman sijasta. Lisää sedittelyä kirjastoihin!