Jos kaipaa hyvää kuvallista huumoria, kannattaa vilkaista Worth1000.comin Photoshop-kilpailuja. Kun selailee vanhojen kilpailujen parhaita tuloksia, laatukin on hyvää. Ovat mainiota ajanvietettä esimerkiksi kirjaston tiskillä päivystettäessä kun vakioajantappaja Little Golem ei toimi…
Nick Cave ja Marianne Faithfull
Nick Caven keikka on jo ylihuomenna. Sitä odotellessa olen kuunnellut uutta Abattoir Blues / Lyre of Orpheus -tuplaa. Hyvähän se on, mutta kuinka kestävä, jää nähtäväksi. Potentiaalia ainakin riittää ja hyviä biisejä. Abattoir Bluesin parasta antia ovat gospelpop-hitit There She Goes, My Beautiful World ja Nature Boy, Lyre of Orpheuksella taas Easy Money ja Supernaturally sointuvat korvaan mukavasti.
Odotamme siis mielenkiinnolla, mitä saamme kuulla. Oli luvassa sitten vanhoja hittejä tai uuden levyn kappaleita, keikka lienee päätähuimaava.
Syksyn toinen keskeinen artistivieras on tietysti Marianne Faithfull (Kulttuuritalo, 15. marraskuuta). Mariannen uusi levy Before the Poison on hyvä hankinta myös PJ Harveyn ja Nick Caven faneille, sillä kaksikko vastaa pääasiassa levyn biiseistä. Helsingissäkin vieraileva joukkio Cave, Ellis, Casey ja Sclavunos myös esiintyy levyllä. PJ Harveynkin laulua kuullaan. Marianne Faithfull ei ehkä itse osaa säveltää, mutta osaa hän ainakin hyviä taustajoukkoja valita. Se, mitä levystä olen tähän mennessä kuullut kuulostaa erittäin hyvältä ja miellyttää kyllä varmasti sekä Caven että Harveyn faneja.
Vuosiäänestys
Lautapelien vuosiäänestyksessä on vielä äänestysaikaa jäljellä tämä viikko. Ensi viikolla aloitan ääntenlaskun ja silloin ääniä ei enää oteta vastaan. Jos et ole vielä äänestänyt omaa suosikkiasi viime vuonna pelaamistasi peleistä, nyt on korkea aika! Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan yksi Puolenkuun pelien lahjoittama vuoden paras peli.
Super Size Me
Morgan Spurlockin dokumentti Super Size Me pureutuu Yhdysvaltoja vaivaavaan vakavaan terveydelliseen kriisiin: ylipainoisuuden valtavaan lisääntymiseen. Syyttävä sormi kääntyy osoittamaan pikaruokayhtiöitä ja niistä isointa, McDonaldsia.
Todistaakseen pikaruoan terveysvaikutukset Spurlock, terve mies, ryhtyy McRuokavaliolle: aamiainen, lounas ja päivällinen kaikki McDonaldsilla, eikä sitten muuta. Jos McDonaldsin ruoka on terveellistä, tällaisesta ruokavaliosta ei pitäisi olla haittaa.
Kuten arvata saattaa ja mainospätkistä voi päätellä, onhan siitä. Spurlock lihoo, voi pahoin, tekee tuhoa maksalleen ja niin edelleen. Samalla hän kiertää ympäri maata dokumentoiden aiheeseen liittyvää.
Super Size Me on hauska dokumentti, joka tarttuu vakavaan aiheeseen. Nyt voi vielä naureskella lihaville amerikkalaissioille, mutta eiköhän ilmiö kosketa Suomeakin yhä enenevässä määrin. Jo nyt puhutaan varsin paljon kakkostyypin diabeteksestä. Jos oma ruokavalio koostuu pitkälti pikaruoasta, kannattaa ehkä käydä katsomassa, miten voi käydä jos syö liikaa McMurkinaa (mitenkään McDonaldsia yksilöimättä: kyllä se muukin pikaruoka yhtä pahasta on).
Pohjimmiltaanhan tässä on kyse samasta kuin vaikkapa Mooren työttömyysdokumenteissa: teollisuuden painostusryhmät vaikuttavat lainsäädäntöön, saaden aikaan lakeja, joista hyötyvät teollisuus, eivät tavalliset ihmiset. McDonaldsin kaltaisia suuryrityksiä eivät juuri säännökset rajoita, kun asiakkaita ruokitaan taloudellisesti kannattavalla tavalla.
Ahdistusta
Laura puhuu asiaa. Omalle kohdalleni työnsaanti oli tässä vaiheessa mitä parhain asia. Olen suunnilleen gradua vaille valmis ja näillä näkymin gradunväsäys alkaa keväällä.
Ongelmia tuo esimerkiksi se, ettei Tampereelta saa, kuten Laurakin totesi, alan töitä. Paitsi näitä tällaisia, jollaista nytkin teen: määräaikaista kirjastosihteerin tai -avustajan virkaa, joihin juuttuminen on yksi uhkakuva. Ne kun eivät ole informaatiotutkimusta lukeneen maisterin töitä ne, vaan informaatikoksi tai kirjastonhoitajaksi tässä pitäisi päästä.
Käytännössä siis pitäisi muuttaa Helsinkiin. Sehän on ihan hyvä se, vaan ei kyllä onnistu, ennenkuin Johannakin valmistuu. Johanna taas on opinnoissaan noin vuoden verran minua perässä, ellei enemmänkin (koska on tehnyt enemmän töitä). Mitään syytä ei siis ole kiirehtiä, koska työelämään pääseminen vaikuttaa vähintäänkin epävarmalta. Opiskelujen jatkaminen tuntuu kortistoon valmistumista paremmalta vaihtoehdolta.
Nyt sentään saa harjoitella kokopäivätyön tekemistä, niin muutos leppoisasta opiskelijaelämästä työelämän haasteisiin ei ole niin jyrkkä. Silti: pelottaa.