Scorpions Miljoonarokissa

Nyt menee loputkin katu-uskottavuudesta, mutta on se Scorpions vaan hieno bändi. Niinku ihan oikeesti. Bändillä kun on muitakin biisejä kuin puhkisoitetut Still Loving You, Winds of Change ja Rock You Like a Hurricane.

Teimme eilen nimittäin ekskursion Tuuriin Miljoonarokkiin ihmettelemään Johannan nostalgiasuosikki Scorpionsia. Muitakin esiintyjiä oli: Pizza Enricon missasimme (tarkoituksella), Maija Vilkkumaa oli oma reipas itsensä ja esitti ihan hyvältä kuulostavia uusia biisejä, Jani Wickholm taas oli jotenkin vähän vaisu.

Scorpions sen sijaan oli erinomaisessa vireessä. Kiertueen voisi kuitata köyhtyneiden vanhojen äijien rahankeruutouriksi, mutta eipä mitä: uuden levyn myötä bändi vaikutti hyvinkin innostuneelta ja esiintyi sellaisella tarmolla ettei vanhoista sedistä uskoisi.

Show oli vauhdikas ja näyttävä ja ainakin Johanna vaikutti tyytyväiseltä bändin kappalevalintoihin. Ne pakolliset kuultiin ihan lopuksi, mutta sitä ennen kuulimme uuden levyn materiaalia ja vanhoja suosikkeja. Joukossa oli Johannan mukaan yllättäviäkin valintoja. Menomatkalla saamani pikaperehdytys ainakin osui hyvin kohdalleen ja biisit kuulostivat edes jossain määrin tutuilta.

Ei siis valittamista. Scorpionsien keikka oli täynnä julkeaa rockposeeraamista, huumoria, hyvää soittamista (sisältäen hienot ja pitkät rumpu- ja kitarasoolot) ja viihdettä. Sitä myös riitti pitkään, lähes kaksi tuntia. Kyllä kelpaa.

Tapahtumapaikka oli muuten ihan mielenkiintoinen tapaus myös. Mainostivat katettua aluetta ja toden totta – esiintymislavat, niiden edusta ja anniskelualue olivat katettuja. Missään ei vain kerrottu, että katos oli keskeneräinen rakennustyömää. Paikalle tulee joku uusi laajennus kaupalle. Betonirakenne oli pystyssä, muu vielä puuttui.

Valittamista puitteissa ei ollut – pysäköinti toimi, katettu alue oli hyvä ja seinien puuttuminenkin toimi vain luonnollisena (ja tehokkaana) ilmanvaihtona. Istumapaikkoja olisi saanut olla enemmän, samoin roskiksia, mutta kokonaisuutena homma toimi ihan kivasti. Kannatti käydä.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Shrek 2

Shrek 2 oli oikeastaan juuri niin hauska kuin odotinkin. Show’n varasti Antonio Banderaksen erinomainen Saapasjalkakissa, muutenkin sivuosakaarti oli tällä kertaa hieman pääparia terävämpää. Mukaan oli ahdettu melkoinen läjä mitä erilaisempia viittauksia ties minne, missaamiaan voi ihastella IMDB:n Shrek 2 -triviasivulta. Hyvää musiikkiakin tarjoiltiin edellisen osan tapaan, eräskin muualta tuttu kapakkapianisti veti sekä Tom Waitsia että Nick Cavea. Lahjakas kaveri.

Mielenkiintoisena trailerina nähtiin Studio Ghiblin Kissojen valtakunta (sivusto on nätti mutta turha Flash-härpäke). Tiesin, että se on tulossa, mutta että tuossa mittakaavassa. Valitettavasti näyttää siltä, että elokuva tulee vain dubattuna. Suru ja kurjuus, sillä dubbaus tappaa elokuvan alkuperäisen luonteen. Shrek 2 dubattuna ei voi esimerkiksi millään olla alkuperäisen veroinen. Vaikka japania ei ymmärräkään, on japaniksi puhuttu elokuva suomeksi dubattua viehättävämpi.

Vuoden peli -äänestys

On taas aika valita parhaat tänä vuonna pelatut pelit. Ehdolla ovat kaikki koskaan julkaistut lauta- ja korttipelit, ainoana ehtona se, että olette peliä viimeisen vuoden sisällä pelanneet ja koette sen maininnan arvoiseksi. Kisaan saavat osallistua kaikki, jotka ovat viimeksi kuluneen vuoden aikana pelanneet vähintään viittä eri peliä.

Lisätietoja äänestyksestä, viime vuoden tulokset ja äänestyslomakkeen löydätte virallisilta äänestyssivuilta.

Kuten viime vuonna, Puolenkuun pelit sponsoroi äänestystä. Osallistujien kesken arvotaan yksi kappale voittajapeliä.

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

Lääkkeiden hinnat

Olen käyttänyt tänä kesänä allergisen nuhan hillitsemiseen setiritsiiniä. Tunnetuin lääkemerkki on varmaankin Zyrtec, tosin itse olen suosinut Ratiopharmin geneeristä versiota. Syy on selvä: siinä missä Zyrtec maksaa 68-69 senttiä pilleri, Ratiopharmin halpaversio maksaa vain 38-39 senttiä. Pakettikin on mukavan kompakti.

Eilen kävin apteekissa ostamassa lisää pillereitä – Madeiran kukkaloisto on varmasti kaunista, mutta ihan yhtä varmasti myös silkkaa kärsimystä – ja kun Johannalla oli resepti noudettavana, ehdin tutkia setiritsiinihyllyä tarkemmin. Paljastui, että Alpharman halpaversio oli vielä halvempaa, mutta vain hieman – noin 35-37 senttiä pilleri. Tarkempi syynääminen paljasti hyllyn halvimman tuotteen: Nordic Drugsin Gardex maksaa vain 25 senttiä pilleri!

Jos näitä kesän ajan (vaikkapa 90 päivää) joka päivä syö, kertyy Gardexeille hintaa 22,50 euroa, Ratiopharmille 34,20 euroa ja Zyrtecille 61,20 euroa. Kun lääkkeen olennainen sisältö on sama ja vain oheisaineiden määrä vaihtelee pillerin koosta riippuen, kannattaa todellakin miettiä, onko Zyrtecin nimi sen 40 euron arvoinen.

Julkaistu
Kategoria(t): Typeryys

Mökillä on mukavaa – Cabin Fever ja Evil Dead

Katselimme eilen kauhuelokuvia. Puoliksi sattumalta molempiin elokuviin valikoitui sama aihe: joukko nuoria viettämässä hauskaa viikonloppua mökillä keskellä ei mitään. Elokuvien välillä on ikäeroa parikymmentä vuotta ja ensimmäinen on takuuvarmasti toiminut esikuvana jälkimmäiselle.

Aloitetaan siitä tuoreemmasta. Cabin Feverin kauhut tuottaa lihansyöjävirus, joka iskee alunperinkin oudon riitaisaan nuorisojoukkoon. Epäilystä, syrjintää ja riitaa syntyy lisää, eikä vain nuorten kesken – myös erikoinen paikallisväestö ottaa osaa. Teinileffojen kliseitä käytetään surutta. Pakettiin on sentään saatu jotain omaa ja oli ihan virkistävää, ettei viruksen uhreista tullut lihanhimoisia zombieita.

Ajoittaisesta virkeydestään huolimatta Cabin Fever oli paikoin vähän turhankin outo ja järjenvastainen, väärällä tapaa. Lopputulos onkin siksi vain keskinkertainen. Genren ystävä nauttinee, muille en taida viitsiä suositella.

Evil Dead onkin sitten klassikompi. Nykyaikaisemman viruksen sijasta tässä elokuvassa pahiksen virkaa toimittavat sumerilaiset demonit. Mikäpä siinä. Splatterhenkisen elokuvan tunnelma onkin sitten aivan toista luokkaa kuin Cabin Feverin (jossa kyllä siinäkin veri roiskui K-18-ikärajan arvoisesti), vaikka erikoistehosteiden tasossa hieman jäädäänkin.

Evil Dead ansaitsee mielestäni klassikonmaineensa paremmin kuin Teksasin moottorisahamurhat. Elokuvassa on potkua, tunnelmaa ja verenroisketta sillä mitalla, että se kelpaa esimerkiksi edelleen. Ihmetyttää vain se, miksi ihmeessä demonien riivaamat pyrkivät suljetusta ovesta sisään, kun vieressä olisi avonainen ikkuna?