Kirjoitinpa pitkästä aikaa levyarvostelunkin. Se puoli sivuista on jäänyt vähän huonolle hoidolle, mutta lautapeliasia vain tuntuu keskeisemmältä. On vähemmän kilpailua, näet. Arvion kohteeksi päätyi kuitenkin tällä kertaa Joacim Cansin Beyond the Gate. Canshan on tuttu Hammerfallin laulajana.
Häävalmisteluja
Juhlia on taas valmisteltu. Aikaa on joitakin kuukausia. Tällä hetkellä konkreettista ei ole kasassa oikeastaan sen enempää kuin ennenkään, mutta suunnitelmia siitäkin edestä. Sormukset sentään on jo hankittu, mikä on tietysti ikävää, kun ne ovat hienot eikä niitä saa vielä kuukausiin käyttää… Koeta siinä sitten olla.
Karmivat käytävät
Hilpeää lautapeliviihdettä hamuavien kannattaa lukaista kirjoittamani arvostelu Finstere Flure -lautapelistä.
Ruokakokeiluja
Aikaisemmat 1.. 2.. Enjoy! -kokeilut uudistettiin torstaina. Tällä kertaa testattavana oli sarjan kormakastike, joka oli valitettava pettymys. Sen maku alkoi tympiä jo yhden aterian aikana; lautasen tyhjentäminen kävi jo työstä. Ei hyvä, mutta osa on pistettävä yleisen kookosmaitotympääntymisen piikkiin.
Sen sijaan Rainbown hapanimeläkastike osoittautui ihan kelvolliseksi. Purkki maksaa 50 senttiä vähemmän kuin Uncle Ben’sin vastaava ja on vieläpä hieman isompi. Maultaan se ei kuitenkaan ollut ihan yhtä hyvä, joten jos ei tarvitse erityisesti kitsastella, taidamme pitäytyä Uncle Ben’sissä.
Elokuvailta
Eilen illalla katseltiin pitkästä aikaa elokuvia. Makuunin kortissa oli ilmaista elokuvaa pantattu jo tovi, joten nyt otimme sitten kaksi elokuvaa. Ensimmäiseksi valikoitui etelä-korealainen Phone. Elokuva oli alkuun hieman vaikeaselkoinen, mutta loppua kohden selkeytyi (ja parani) huomattavasti. Aasialaisille elokuville tuttuun tapaan ymmärtämistä vaikeutti hieman hankaluus erottaa näyttelijöitä toisistaan… Kännykkäkauhua Phonessa kuitenkin viriteltiin, mutta kaikkea ei kuitenkaan selitetty yliluonnollisilla syillä. Lopullinen selitys oli hyvinkin luonnollinen.
Illan toinen elokuva oli My Little Eye, joka oli tarkoitus käydä katsomassa elokuvissakin. Jäi silloin, mutta nyt puute paikattiin. Tosi-tv-hömpän ystävinä elokuvan teema, viiden nuoren sulkeminen puoleksi vuodeksi keskelle ei mitään kameroiden seurattavaksi oli kiinnostava. Hämmentävästi vain puolen vuoden oleskelu skipattiin alle puolessa minuutissa, elokuva keskittyi vain ja ainoastaan viimeiseen viikkoon.
Viikon aikana sattuu ja tapahtuu, luonnollisesti. Tarinassa on aukkoja ja henkilöt ovat hieman latteita, mutta tunnelma kyllä toimii. Toisin kuin Phonessa, elokuva kuitenkin huonontuu loppua kohden. Alun tunnelma on huomattavasti loppua parempi. Harmi sinänsä, koska My Little Eye on ihan miellyttävä pieni kauhupala.