Patriisin elämää

Viime päivinä aikaa on rohmunnut Patrician 3, Pelit-lehdessäkin kehuttu kaupankäyntipeli. Hansaliiton kulta-aikaan 1300-luvulle sijoittuva peli heittää pelaajan kauppiaaksi ja tavoitteena olisi päästä aldermaniksi eli Hansaliiton johtajaksi.

Siihen on matkaa, mutta mikäpäs siinä – rahantekeminenhän on kivaa. Pelin talousmalli on varsin yksityiskohtainen, hinnat hilaavat jatkuvasti ylösalas kysynnän ja tarjonnan myötä. Kaupungit ovat vaativia: eri luokat tarvitsevat erilaisia tavaroita. Köyhille bisseä ja viljaa, rikkaammille lihaa, viintä ja kankaita. Kaupungit tuottavat mitä tuottavat, muussa nojataan kauppiaiden tukeen.

Kauppias onkin kansan ystävä. Pelissä pyritään rahan lisäksi keräämään statusta ja varsinkin kotikaupungissa kannattaa panostaa asuntojen rakentamiseen, köyhien tukemiseen ja kirkon toiminnan rahoittamiseen. Sitä kautta aukeaa tie kaupunginvaltuustoon, pormestariksi ja lopulta Hansaliiton virkoihin.

Itse olen viimeisimmässä pelissäni päässyt tunnustetun kauppiaan asemaan. Yksi laiva, yksi kauppakonttori ja 30000 kultarahaa on vaihtunut kahdeksi laivaksi, kolmeksi konttoriksi ja rahaakin taitaa olla päälle 100000 kultarahaa. Laajentuminen on siis alkanut. Sekään ei ole ihan helppoa: jotta kaupunkiin saa perustaa konttorin, pitää käydä kauppaa saadakseen riittävästi mainetta kyseisessä kaupungissa.

Kotikaupunkini Stettin tuottaa olutta (itsellänikin on panimo), jota kärrään ympäri Itämeren – kaljaralli toimi jo 700 vuotta sitten! Malmön kauppakonttorini ostaa kangasta ja nahkaa, Lyypekkiin laajensin rautatuotteiden toivossa. Ilman konttoriakin voi kauppaa käydä, kruisaillen laivalla suuntaan jos toiseen, mutta kauppakonttorin perustaminen mahdollistaa käteävät automaattikaupat. Palkkaamalla apulaisen voi asettaa hintarajat, joiden alittuessa tai ylittyessä kauppa käy. Ei siis tarvitse itse vahdata jatkuvasti, vaan apulainen ostaa, kun hinta on halpa. Samoin paikalle rahdattuja tuotteita ei aina kannata myydä heti – tavarasta maksetaan enemmän, kunhan on vähän puutetta…

Peli vaatii kärsivällistä näpertämistä. Mutta sehän se kivaa onkin! Jotain aika lautapelimäistä tässä on, mutta sentään enemmän muuttujia kuin ihmisvoimin voisi käsitellä. Ei ihme, että Patrician on saksalaista laatutyötä. Sieltä suunnalta on ennenkin tullut tämäntyyppistä… Kahden edellisen Patricianin lisäksi muunmuassa klassikko Settlers. Se oli hieno peli se, ainakin niin kauan kunnes pakollinen sotiminen alkoi. Kannattaa joka tapauksessa perehtyä Patricianiin, jos kaupankäynti ja Hansaliitto viehättävät.

Patriisinaluille vielä vinkkiä: alussa kannattaa ihan rauhassa keskittyä käteisvarojen laajentamiseen. Asuntoala ja tuotanto ovat verojen, palkkojen ja maavuokrien vuoksi yhtä tappion suota! Kauppaa pitää käydä niin kauan, että rahavarannot riittävät satunnaiset katastrofaalisen huonot kaupat. Ensimmäisen ostoksen kannattaa ehkä muutenkin olla toinen laiva. Siitä se lähtee!

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

Sisäpiiri

Minulla on sisäpiirin tietolähde. Johanna on töissä Tampereen yliopiston kirjaston hankintaosastolla pari päivää viikossa ja käsittelee kirjastoon saapuvia kirjoja. Kun kirjastoon saapuu jotain kiinnostavaa, saan kuulla välittömästi. Johanna voi jopa laittaa minulle varauksen. Näin kävi tänään, kun Johanna huomasi kurssikirjavalikoimiin ilmestyneen jonkun pelisuunnittelua käsittelevän kirjan. Itselleen Johanna varasi kauneimpia kirjastoja esittelevän kirjan. Suosittelen muillekin hankkiutumaan jonkun saapumisvalvojan lähipiiriin!

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjasto

Metallinkalketta

Einstürzende Neubauten ei petä. Perpetuum Mobile on juuri niin erinomainen levy kuin saattaa kuvitella. Tyylillisesti levy ei ole kaukana edeltäjästään (Silence Is Sexy), joten jos siitä pitää, on tämäkin erinomainen ostos. Muutaman kuuntelun jälkeen ykkösbiisiksi on noussut Ein seltener Vogel. Levy on kaikinpuolin kiitettävä suoritus.

Bonus-dvd osoittautui kuitenkin kohtuullisen turhaksi. Neljä levyltäkin löytyvää kappaletta 5.1-kanavaäänin ei minua hirveästi lämmitä. Olisi kyllä mukava kuulla nuo joskus kunnon laitteilla…

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Trendikkäät linkit

Eilisen väsäysprojektin tulos oli Linkkitrendit. Tekemäni skripti käy kerran päivässä lukemassa jokaisen Pinserin blogilistalta löytyvän blogin etusivun ja kerää niiltä linkit talteen.

Tuloksista kootaan lista linkeistä, jotka esiintyvät vähintään kahdessa eri blogissa. Rajoitus kahteen liittyy eilen mainittuun potenssilakiin ja johtuu tilansäästöllisistä syistä. 625 blogista (määrä kasvoi taas tänään) löytyy parituhatta linkkiä, jotka esiintyvät vähintään kahdessa blogissa. Yhden blogin linkkejä on yli kymmenen tuhatta. Kasaan myös listan palvelimista, jotka linkkejä saavat.

Suosituimmat ovat yllätyksettömiä: blogiohjelmat Blogger, Blogspot ja Movable Type keräävät linkkejä, koska harva käyttäjä poistaa ohjelman automaattisesti lisäämää linkkiä kotisivulleen. Pinserin keräämä linkkipaljous ei sekään yllätä ketään. Sen sijaan blogien top-listaa voitaisiin pistää hieman uusiksi… Kärjestä löytyy Visakopu, Benrope, Panu, Skitso-Janne, Lovelacen testi, Ihmissuhteet, Kobaïa, Tiramisu, Ihmissuhteet ja niin edelleen. Tuttuja nimiä top-listan kärkipäästä, mutta ei ehkä ihan tässä järjestyksessä.

Suosituin yksittäinen blogikirjoitus on ButtUglyn kuukkelijuttu. Ei yllättänyt minua ainakaan. Karttoja käydyistä maista on niin ikään esitelty monessa blogissa.

Että siitä vain analysoimaan. Dataa on tällä hetkellä kahdelta päivältä (eikä palvelindata ole ihan täsmällistä, tein koodiin aamulla pari olennaista korjausta), mutta kunhan sitä kertyy, linkkien viittaushistorioiden tutkiminen voi olla ihan kiinnostavaa. Saa nähdä miten linkkitrendien itsensä tai tämän kirjoituksen käy – toivottavasti koodaustyöni palkitaan ahkeralla linkittämisellä!

Potenssilaki ja linkit

Ei saa ajatella törkeitä otsikoista. Potenssilaki (englanniksi power law) ei liity Viagra-mainoksiin vaan ei-satunnaisiin verkkoihin. Satunnaiset ilmiöthän asettuvat yleensä tutulle Gaussin käyrälle. Tiedättehän: keskimmäisiä arvoja esiintyy eniten, ääripäät ovat harvassa. Suurin osa ihmisistä on keskipituisia, todella pitkiä ja todella lyhyitä tapaa harvoin. Jos ihmisten pituus jakautuisi potenssilain mukaan, suurin osa ihmisistä olisi todella lyhyitä, mutta myös tuhansien metrien mittaisia ihmisiä esiintyisi.

Potenssilaki näkyy mittakaavattomissa verkostoissa. Tällaisia ovat esimerkiksi Internet, jossa pieni osa sivuista kerää valtavasti linkkejä itseensä. Kuka tahansa voi julkaista verkossa mitä vain, mutta löytääkö sitä kukaan, on eri asia. Suurin osa sivuista saa vain muutaman linkin, eikä sellaisia sivuja löydä kukaan. Tämäntyyppisiä verkostoja, joissa keskeiset solmut vetävät puoleensa uusia solmuja löytyy vähän joka puolelta: Hollywoodista, talouselämästä, solubiologiasta, epidemioiden leviämisestä ja niin edelleen.

Verkostot kestävät häiriötä varsin hyvin. Internet ei rampaudu, jos jonkun keskeisistä solmuista poistaa. Yhdysvaltain lentoliikenne ei pysähdy, jos verkostosta poistaa yhden satunnaisen lentokentän. Suurimmalla osalla lentokentistä on vain vähän yhteyksiä muualle, jolloin lentokentän poistaminen vaikuttaa hyvin vähän. Mittakaavattoman verkoston voi kuitenkin romahduttaa hyökkäämällä yhtä aikaa riittävän monen navan eli keskeisen solmun kimppuun. Jos vaikkapa Chicagon, Los Angelesin, Atlantan ja New Yorkin lentokentät suljettaisiin, Yhdysvaltain ja koko maailman lentoliikenne kokisi melkoista harmia. Ongelmat voivat myös vyöryä vesiputouksen tavoin eteenpäin verkostossa; tätä on nähty esimerkiksi Aasian talouden vaikeuksissa.

Verkostot ovat pinnalla, koska luin Alberto-László Barabásin kirjan Linkit : verkostojen uusi teoria (kirjan englanninkielinen kotisivu). Kirjassa Barabási kertoo, että hänen kotisivulleen on nelisenkymmentä linkkiä. Epäilen, että nyt tilanne on jokseenkin toinen. Teos on mielenkiintoisen poikkitieteellinen – kirjastosta se löytyi matematiikkahyllystä, mutta se käsittelee yhtä jos toista sosiologiasta epidemiologian kautta fysiikkaan.

Hollywoodin liittyen: Oracle of Bacon ja ns. Baconin luku oli keskeisessä osassa ilmiön löytymisessä. Sivuilta löytyvä Star Links -peli laskee askelia kahden Internet Movie Databasesta löytyvän näyttelijän välillä. Ei uskoisi, mutta Jasper Pääkkösen ja Cindy Crawfordin välillä on vain kolme askelta. Ennen Kevin Baconia laskettiin linkkejä matemaatikko Paul Erdösiin.

Sosiaaliset verkostot ovat inspiroineet muitakin nettipalveluja. Itsekin rekisteröidyin joskus taannoin SixDegrees-palveluun, joka on saanut nimensä kuuden erottavan askeleen periaatteesta (SixDegrees kuoli pois, kun ei keksinyt ansaintalogiikkaa – muita vastaavantyyppisiä virityksiä ovat muun muassa LinkedIn ja kohua herättänyt Orkut). Sen mukaan kahden mielivaltaisesti valitun maapallolla asuvan ihmisen välillä on keskimäärin kuuden henkilön mittainen yhteys. Minä tunnen jonkun, joka tuntee jonkun, joka tuntee sinut.

Linkit liittyy kaikkeen tähän. Kannattaa tutustua. Mitä potenssilakiin ja linkkeihin tulee, käytin tänään useamman tunnin elämästäni ohjelmointipuuhiin, aiheeseen liittyen. Potenssilain vaikutus näkyi tuloksissa. Asiasta lisää todennäköisesti huomenna – varmistan, että koodini toimii kuten pitää, ennen kuin käyn mainostamaan sitä. Ettei käy nolosti…