Postinsaannin juhlaa

Sain tässä taannoin viestin, jota jäin ihmettelemään. Popfile lajitteli sen bulkkikansioon ja vaikka kyse oli ihan rehellisestä mainoshenkisestä lehdistötiedotteesta, jäin pohtimaan, oliko kyse kuitenkin hieman tarkemmin kohdistetusta jakelusta. Lehdistötiedote nimittäin käsitteli tänä jouluna Suomenkin markkinoille tunkenutta Cranium-seurapeliä. Lopussa lupailtiin arvostelukappaleita jaettavan pyynnöstä. No, mikäpä ettei: laitoin sähköpostia ja pyysin arvostelukappaletta.

Sain lehdistötiedotteen nelisen viikkoa sitten. Tänään ovikello soi ja kuriirifirman edustaja lykkäsi kouraan ison ja painavan laatikon, josta paljastui Cranium – englanninkielinen versio, tosin. Yllätys oli melkoinen, mutta iloinen! Aina on kivaa saada ilmaisia pelejä, toivottavasti tuo on hyvä. Englanninkielisyys hieman rajoittaa käyttöä, mutta toivottavasti ei liikaa. Peli vaikuttaa kuitenkin perinteisiä Trivial Pursuitia ja muita virkeämmältä.

Secret Santa -pakettinikin saapui. En malttanut odottaa aattoon asti (jäävätköhän muut lahjat saamatta tästä hyvästä?), vaan avasin paketin saman tien. Mikon Fields of the Nephilimin The Nephilim -levyllä laajentunut goottikokoelma kiittää herra Gavin Wilsonia Oxfordshirestä!

Julkaistu
Kategoria(t): Elämää

Kaksi tornia, ei vaan kolme! Neljä! Enemmän!

Kahden tornin laajennettu versio on nyt nähty. Voin suositella: se parantaa elokuvaa huomattavasti. Erityisesti Faramirin hahmo saa kipeästi tarvittua täydennystä taustaansa, nyt tarinaa tuntemattomatkin ymmärtävät paremmin Faramirin toimintaa. Muutenkin kohtaukset tuntuivat sopivan elokuvaan erinomaisesti. Ekstrapituus ei kotioloissa haitannut – teatterissa istuminen olisi voinut olla melkoisen rankka koetus.

Ekstramateriaalitkin ovat – taas kerran – huippuluokkaa. Harvemmin DVD-ekstroista valtavasti innostuu; kommenttiraitoja en oikein ymmärrä ja Making of -dokumentit ovat usein vähän nuivia, mutta Sormusten herrojen ekstrat ovat olleet todella kiinnostavia ja antoisia.

Rrrrock

Sain nipun levyn arvosteltavaksi Hamaraan. En ole ehtinyt kuunnella kuin yhden kolmesta, vaan se jo toi hyvän mielen. On aina saavutus, jos yksikin arvostelulevyistä on ihan oikeasti hyvä. Tällä kertaa kriteerit täytti ruotsalaisen Grand Maguksen tymäkkä stoner-läjäys Monument. Saapa nähdä mihin muista levyistä on. Ostin myös, kun halvalla sai, Diablon Read My Scars -sinkun. Kertakuuntelulla toimii kyllä, Rainer Nygårdin kerrassaan erinomaisen lauluäänen ansiosta.

Lainasin kirjastosta Atte Oksasen pro gradun Murheen laakso. Mies ja kuolema raskaassa suomenkielisessä rockissa. Oksanen analysoi siinä Trio Niskalaukauksen, Lyijykomppanian, Mana Manan, Viikatteen ja Kotiteollisuuden sanoituksia mies ja kuolema -näkökulmasta. Suosittelen tutustumaan, jos aihe kiinnostaa, varsinkin kun työn löytää PDF-muodossa Tampereen yliopiston tutkielmatietokannasta.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Alastair Reynolds

Merten luki Reynoldsin Ilmestysten avaruuden. Olen askeleen edellä, sillä sain eilen vihdoin loppuun Chasm Cityn, joka on tarinan seuraava osa. Tai seuraava osa ja seuraava osa, jatkuva juoni ei noita yhdistä. Mitä nyt Chasm Cityn epilogi niveltyy miellyttävällä tavalla Revelation Spacen alkuun, tehden siitä siis itse asiassa edeltäjän.

Tällä kertaa kuvioissa on vähemmän tähtitiedettä, enemmän toimintaa ja terveellinen annos sekoittuneita henkilöllisyyksiä. Kirjan juoni on vähintäänkin kekseliäs ja viihdyttävä. Kyllä Chasm City on Revelation Spacea parempi, ja jos yhden Reynolds-kirjan haluaa lukea, voisin melkeinpä suositella aloittamaan siitä. Väärä järjestys tuskin haittaa, kumpikin kirja ehkä selittää toista jollain tavalla joten homma toimii miten päin tahansa.

Sitten tuleekin Redemption Ark – se ei ole vielä päässyt edes kirjahyllyyn asti, mutta eiköhän senkin aika koita. Ja Diamond Dogs, Turquoise Daysin

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat