Lihapatojen äärellä

Sunnuntaista tiistaihin nautittiin lihapadasta. Se on taloudellinen, helppo ja maukas ruoka. Valmistusvaiva on kohtalainen, koostuen lähinnä pilkkomisesta ja odottelusta, mutta myöhempinä päivinä ruokaa on helppo lämmittää. Kustannuksia tuolle kertyi noin kaksi euroa annos ja annoksia kuusi.

Tarvitaan aineksia:

* Noin kilo lihaa. Käytimme nyt pippuripaistia, joka oli ihan hyvää ja halpaa (alle kuusi euroa kilo), mutta kannattaa ehkä satsata vähän enemmän. Kalliimmasta irtoaa kuitenkin lihaa enemmän. Jos tykkää syödä läskiä, halvemmasta saa tietysti ihan yhtä lailla syötävää. Liha paloitellaan sopivan pieniksi paloiksi.

* Sipulia ja paprikaa. Muutakin toki saa käyttää mielensä mukaan. Näin meillä. Niin, ja purkillinen herkkusieniä piristi pataa kivasti.

* Ruokakermaa tai vastaavaa valmistetta. Mieluusti vähän isompi purkillinen, mutta tässähän on kyse vain makuasioista.

Elieli. Sipuli ja liha ruskistetaan. Me teimme sen suoraan uunipadassa, mutta kätevämmin ehkä sujuu hieman pienemmissä erissä paistinpannulla. On nimittäin hidasta ruskistaa kilo lihaa pienehkössä padassa.

Sekaan heitetään lopuksi paprikat ja sienet ja ruokakerma. Vettäkin sopii laittaa sekaan, koska nestettä kuitenkin katoaa. Kun liha on ruskistettu, laitetaan pata kannella peitettynä uuniin – noin 175 astetta ja reilu tunti aikaa, niin johan tulee hyvää.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Kosteusvauriokauhua

Eilen katseltiin Honogurai mizu no soko kara eli Dark Water. Elokuva herätti mielenkiintoa lähinnä sillä, että sen oli ohjannut japanilaisen Ringin ohjaaja Hideo Nakata. Molemmat elokuvat perustuvat myös Koji Suzukin kirjaan.

Ja vaikka jenkki-Ring viekin pelottavuudessa voiton, oli Dark Water erittäin pelottavaa katseltavaa. Mikä parasta, pelottavuus ei perustunut millään lailla halpaan järkyttelyyn – verta ei roiskunut kertaakaan koko elokuvan aikana, vettä kyllä sitten siitäkin edestä. Vahvasti psykologisella puolella liikuttiin, siis. Tunnelmaa riitti.