Pontis SP600 ja Verkkokauppa.com

Tilasin viime viikolla Verkkokaupasta kaksi Pontis SP600 -mp3-soitinta. Varauduin pitkään odotukseen, sillä Verkkokaupassa soittimia oli -23 (pitkä lista tilauksia, siis) ja toimitusajaksi Saksasta luvattiin 5-9 viikkoa. Okei, mikäpä siinä, eihän tässä kiire ole.

Yllätys olikin melkoinen, kun sain soittimet jo eilen. Saksasta oli tullut perjantaina iso kasa laitteita ja tavara lähti välittömästi eteenpäin tilaajille. Hieno homma! Verkkokaupalle muutenkin pisteet hommien hoitamisesta: sivuilta näkee varastotilanteen, tilausvahvistus tuli välittömästi sekä sähköpostilla että tekstiviestinä ja samoin tuli perjantaina tieto tilauksen lähettämisestä. Viestissä oli vielä mukana Postin pakettikoodi, joten sain paketin päivää aikaisemmin. Pisteet Verkkokaupalle!

Itse laite on aika herkku. Johanna suunnitteli alunperin MP3-CD-laitteen hankkimista. Itse innostuin Mikrobittiä lukiessa USB-muisteista ja etenkin soitto-ominaisuuksilla varustetuista. Pontis SP600 mainittiin lehdessä pienessä ilmoituksessa ja tarkemman tutkailun jälkeen se osoittautuikin parhaaksi vaihtoehdoksi. Johannakin muutti mieltään ja päätyi muistikorttisoittimeen. Laitteille kertyi hintaa hieman yli 100 euroa kappale postikuluineen. Siihen päälle vielä CompactFlash-kortin hinta, eli 50 euroa 256 megan kortista. Lopputulos, noin 150 euroa on ihan kilpailukykyinen MP3-CD-soitinten kanssa, ehkä vähän kalliimpi.

Mutta ominaisuudet ovat hyvät. Laite on pieni ja kevyt. 256 megaa riittää vallan mainiosti minun käyttööni. Iron Maidenin parhaita biisejä mahtui kortille 50 kappaletta, kyllä sillä parin viikon työmatkat menevät helposti. Olen harvoin tilanteissa, joissa CD-levyn tai varsinkaan kovalevysoittimen kapasiteetille olisi käyttöä. Biisivalikoimaa on kätevämpi muokata kuin CD:llä, biisien kopioiminenkin käy varsin kätevästi. Hidasta homma USB-kaapelin kautta kuitenkin on, ja vetää vieläpä koko koneen melko totaalisesti jumiin siksi aikaa. Onneksi ei tarvitse joka päivä koko valikoimaa kopioida…

Laite on muutenkin aika nero. Käyttöliittymä on kaikessa kompaktiudessaan hieman hankala, mutta kun ohjaussysteemit sisäistää, homma sujuu ihan näppärästi. Koneen firmwarea voi myös päivittää, muunmuassa Ogg Vorbis -tuki onkin kai luvassa päivityksen muodossa. Pelejäkin laitteelle on saatavilla! Tukea luvataan niin Windowsille, Macille kuin Linuxillekin. Vaihdettavia värikuoriakin saa. Mukana tulevat laadukkaan oloiset Sennheiser-nappikuulokkeet. Ääni on hyvä ja säädettävissä – laitteessa on viisikanavainen taajuuskorjain.

Meni vähän mainostamiseksi, mutta on tuo laite sen arvoinen. Suosittelen ehdottomasti hyvää kannettavaa MP3-soitinta etsiville! Tällä hetkellä ainakaan laitetta ei taida saada Suomessa muualta kuin Verkkokaupasta.

Levysoitin

Kirjastolla on vauhdikasta. Koska on syyskuun alku, uusia opiskelijoita tulee kaupunkiin valtavia määriä. Uudet opiskelijat haluavat luonnollisesti uuden kirjastokortin, joita minun täytyy uusille opiskelijoille tehdä. Onneksi kirjastolla on nykyään käytäntö, että kortit saa mukaansa vasta seuraavana päivänä, jolloin niitä väsätään aamulla ennen kymmentä, jolloin minä en ole töissä. Tietojen syöttämisen vaiva jää siis muille.

Minä joudun kuitenkin selittämään jokaiselle kortinhakijalle samat perusasiat: sähköpostiosoitteen ilmoittaneille kerrotaan, että kaikki kirjaston tiedotteet tulevat sähköpostiin, kysytään kirjastokortin väriä (kirjasto tarjoaa neljä eri vaihtoehtoa!), annetaan säännöt ja kehotetaan lukemaan huolella, varsinkin maksuista kertova osuus, kerrotaan että kortin voi hakea seuraavana päivänä aikaisintaan kymmeneltä ja henkilöllisyystodistus pitää sitten olla mukana.

Huh. Tuo toistetaan parikymmentä kertaa tunnissa. Tekisipä mieleni nauhoittaa koko juttu kerran ja soittaa sitten nauhoite asiakkaille…

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjasto

Slaving at the desk

Ensimmäinen työpäivä lainaustiskin takana on ohi. Aika kevyt päivä, kun pari tuntia meni koulutukseen ennen tiskin avaamista ja varsinaisen toiminnan aikana olin aika ison osan ajasta katselijana. Aamusta oli vielä järjestelmä nurin, onneksi ei kovin pitkään. Nykyaikaisissa kirjastoissahan ei tehdä juuri mitään, jos järjestelmä ei toimi… Lainaus, palautus ja varausten haku sentään onnistuu. Ei ole yliopistokirjastoissa ainakaan lainaustiskillä helppoa, Voyager-kirjastojärjestelmä ei todellakaan ole mikään käyttöliittymäsuunnittelun taidonnäyte.

Huomenna homma jatkuu, todennäköisesti saan olla koko neljä tuntia palvelemassa ihmisiä. Hiphei. Mutta mantra menee: "kirjastoalan työkokemusta, Voyager-kokemusta, rahaa". Se auttaa…

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjasto