Blogeistani vanhin, Gameblog täyttää tänään tasan vuoden. Vuoden aikana viestejä on kertynyt noin 260, eli suunnilleen viisi kertaa viikossa. Kävijöitä on piisannut ihan mukavasti, niin paikan päällä kuin RSS:n päässäkin. Suurkiitos kaikille, jotka ovat lukeneet ja antaneet palautetta, joko kommentein tai sähköpostilla!
Peliarvioiden kommentointia
Lisäsin pelijuttuihini mahdollisuuden kommentoida pelejä Boardgamegeekin tyyliin. Jos olet kiinnostunut esittämään mielipiteitäsi arvioimistani peleistä, käyhän tutustumassa. Mielipiteet julkaistaan sivuilla, joten näkyvyyttä on luvassa!
Levyjä kaupan
Laitoin pinkan levyjä myyntiin Huuto.netiin. Ensimmäiset tarjoukset yleensä ottaen viisi euroa tai alle, eikä hintavarauksia ole. Nyt on siis oiva tilaisuus saada hyviä levyjä halvalla ja auttaa minua raivaamaan levyhyllyäni.
Television passivoittava vaikutus
Markku Jantunen kirjoitti blogissaan taannoin seuraavasti (laittaisin linkin, mutta Jantunen ei permalinkkejä tarjoa):
Televisionkatselun ja Playstationilla pelaamisen kaltainen passiivisuus varmasti pitkällä aikavälillä vahingoittaakin ihmistä.
Päh, sanon minä. On helppo väittää television katselemista passiiviseksi ja passivoittavaksi, varsinkin kun itse snobeilee sillä, ettei televisiota katso (Televisiota katson ehkä 1-3 tuntia viikossa (nelosen torstaidokumentti + joku elokuva).
). Itse rohkenen kuitenkin väittää, ettei suurin osa television katsomisesta ole passiivista möllötystä.
Minun kohdallani television katselu ainakin herättää ajatuksia ja vuorovaikutusta. Johannan kanssa tulee puhuttua paljonkin televisio-ohjelmien aiheista ja niiden herättämistä ajatuksista. Yksinkin tulee käytyä henkistä dialogia television herättämien ajatusten kanssa. Vaatii melkoista apaattisuutta, jos television katsominen ei herätä minkäänlaista henkistä aktiivisuutta.
Enkä myöskään usko, että suurin osa nettisurffailusta, esimerkiksi, olisi mitenkään erityisen aktiivista tai vuorovaikutteista television katsomiseen verrattuna. Nettisurffaajalla on tietysti enemmän valinnanvaraa sen suhteen, mitä katsoo, mutta ei se silti mitenkään kovin hehkeää hommaa silti ole.
Pleikkarilla pelaamiseenkin kuuluu aika olennaisesti muutakin kuin vain pelaamista. Pelaaminen itsessään ei ole liikaa nautittuna hyvä asia; ruudun eteen juuttuminen ei varsinkaan lapsille sovi. Pelaamiseen kuuluu kuitenkin vuorovaikutus kavereiden kanssa (pelaaminenhan tapahtuu usein porukalla), uusien pelien hankkiminen ja niihin tutustuminen – ainakin omalla kohdallani tietokoneella pelaamisesta on aina ollut passiivisuus kaukana.
On helppoa laukoa yleisiä totuuksia tällaisesta aiheesta; kulttuurisnobit ovat taatusti samaa mieltä. En kuitenkaan usko television lahottavan aivoja ihan sitä tahtia, kuin voisi luulla näiden väitösten perusteella.
Tämän kaiken sanottuani totean kylläkin, että itse haluan vähentää television katselua, silloin kun sieltä ei mitään oikeasti kiinnostavaa tule. Parempiakin ajanvietteitä on.
Jamien leipää, osa 2
Kokeilin eilen toista, makeaa Jamie Oliverin brunssileivistä. Tulos oli melkoinen pettymys: lopputulos oli aika ällö ja jäi lopulta syömättä. Ei vaan toiminut! Pulla pullana ja leipä leipänä olkoon periaate vastedes.
Tällä kertaa taikina toimi huomattavasti paremmin, tosin. Taikina on kyllä hyvä – se vaan ei sovi makean herkun pohjaksi sellaisenaan. Tai täytteet eivät toimineet. Tai jotain. Lopputulos oli kuitenkin huono. Suolainen leipä oli kuitenkin todella herkullinen ja sitä tulen tekemään toistekin.
Huomenna illalla sitten pizzaa! Täytteet on hankittu: tomaattipyrettä, pekonia, mozzarellaa, parmesaania ja basilikaa (jos kasvi ei nuupahda huomisiltaan mennessä liikaa).