Elämä ja mielipiteet – Sivu 247 – Mikko Saari bloggaa toisinaan

Pekonipinaattipasta

Päivän ruokana oli herkullinen pekonipinaattipasta. Suosittelen kokeilemaan.

Runsas annos kahdelle hengelle valmistuu seuraavista aineksista:

puoli pakettia pekonia (nelisen siivua) – enemmänkin voi toki käyttää

vajaa pussillinen pakastepinaattia (pieni pussi, joku 100 grammaa varmaan)

purkillinen ruokakermaa

pastaa maun mukaan

Vähän sinne päin -ohjeet, mutta eipä tämä niin tarkkaa puuhaa olekaan. Leipominen on huolellisempaa, ruoanlaitossa voi ottaa vähän vapaammin. Eli pasta kiehumaan, jos ei käytä tuorepastaa (jota suosittelen). Pannulla paistetaan pilkottu pekoni. Pekonin sekaan heitetään mikrossa etukäteen sulateltu pakastepinaatti (tuore toiminee tässäkin ihan kivasti, en ole kokeillut) ja lopuksi ruokakerma. Kun pasta on sopivan al dente, sekoitetaan pasta ja kastike yhteen. Lautasella voi annoksen päälle laittaa koristeeksi vaikkapa pari basilikanlehteä. Tänään ainakin lopputulos oli mainio!

Pekonipinaattipasta-annos

Selviytyjät

Selviytyjissä nähtiin eilen tähän mennessä jännittävin jakso. Heimot laitettiin yhteen, asumaan samalle rannalle. Immuniteettikilpailussa yllätys oli kuitenkin suuri kun paljastui, että vaikka samalla rannalla oltiin jo pari päivää asuttu, ei heimoja vielä oltukaan yhdistetty! Tämä yllätys järkytti tasapainoa mukavasti.

Valitettavasti siitä kärsi suosikkini Shi Ann, joka oli heti sännännyt juonimaan Chewing Gum -heimolaisten kanssa – varsin ymmärrettävistä syistä. Minusta valinta oli virhe. Pennyn äänestäminen pois olisi ollut Sook Jai -heimolaisilla paljon parempi ratkaisu. Shi Annin suhteet Chewing Gumiin olisivat auttaneet vähemmistöön jääneitä Sook Jai -heimolaisia.

En usko, että sillä nelikolla on enää mahdollisuuksia voittaa kisaa.

Lopullinen ruokavalio

Atkinsin dieetin viimeaikaisen uutisoinnin valossa saamani laihdutusspämmi vaikuttaa vähintäänkin kyseenalaiselta. Viestin otsikko mainostaa Lose Weight While You Sleep. Here Is How! – lähettäjänä on "Final Diet". Jepjep, eipä sen Atkinsin dieetinkään jälkeen juuri laihduttamista tarvitse, kun sen vie loppuun asti..

Jamien leipää

Päivän kokkauskokeilu oli Jamie Oliverin resepti. Viimeisessä Alastoman kokin jaksossa Jamie teki varsin herkullisen näköisiä brunssileipiä. Kokeilin näistä suolaista versiota hieman muunneltuna versiona. Laitetaanpa muunneltu resepti teidän iloksenne…

Taikina:

250 g jauhoja

1,5 dl vettä

1/4 pkt hiivaa

1/2 tl sokeria

1/2 rkl suolaa

Sekoita, vaivaa, alusta. Taikina oli ilkeimpiä pitkään aikaan, se tarttui alustaan varsin sitkeästi. Kaulitseminen oli työlästä, mutta onnistui lopulta jauhojen lisäämisen jälkeen. Taikinasta on tarkoitus kaulita noin 15-20 cm leveä ja sentin paksuinen suikale. Sitä ei kohoteta missään vaiheessa, joten se valmistuu äkkiä.

Täyte:

1/2 pkt pekonia

4 kovaksi keitettyä munaa

mozzarella (yksi pallukka siis, noin 125 g)

parmesaania

basilikaa

rosmariinia

Pekonisuikaleet (Jamie käytti parmankinkkua, joka on toki fiinimpi vaihtoehto) levitetään taikinan päälle. Neljä suikaletta oli sopiva määrä vinoittain laitettuna, kolme kokonaisina ja neljäs puolitettuna eli puolikas kumpaankin päähän. Mozzarellapala siivutetaan ja siivut laitetaan tasaisesti taikinalle. Samoin kovaksi keitetyt ja kuoritut munat. Päälle ripotellaan basilikan lehtiä noin kourallinen ja parmesaaniraastetta maun mukaan. Rosmariinikin sopii mainiosti.

Jamien reseptissä mukana on vielä aurinkokuivattua tomaattia, mutta itse en moista käytä. Tavallinen tomaatti voisi olla jees, ilmankin tulos oli hyvä. Taikina kääritään rullalle lyhyemmän sivun suuntaisesti – rulla on siis pitkä. Rulla pyöräytetään renkaaksi ja suljetaan huolella. Päälle kaadetaan oliiviöljyä ja sitten vain uuniin. 185 astetta, vähän yli puoli tuntia.

Lopputulos oli mainio! Juusto sulaa herkullisesti leivän sisällä (ja vuotaa ulos, jos leivässä on reikiä – sulje siis hyvin ja laita liitoskohdat mieluusti ylöspäin). Tulos on myös varsin ruokaisa. Leivästä (joka oli puolikas Jamien tekemästä) riitti kahdelle hyvin runsas ateria, kolme tai neljäkin olisi tuosta saanut kelpo välipalan.

Sotapelit

Ostin itselleni Huuto.netistä Combat Mission 2 -pelin. Kun on kerran uusi tietokone tulossa, jolla voisi jopa pelatakin jotain uudempaa.

Sotastrategiapeleistä olen pitänyt pitkään. Ehdoton suosikkini on Steel Panthers eri variaatioissaan. Varsinkin World at War on varsin mallikasta virtuaalista sodankäyntiä. Teräspantterit edustavat vuoropohjaista, älyllisempää tietokonesotaa.

Toinen koulukunta on reaaliaikainen. Command & Conquer on genren klassikoita, ja sitä on kyllä tullut pelattua yllin kyllin, samoin kuin muutamaa muuta samanhenkistä. Näissä peleissä strategiat ovat oman kokemukseni mukaan varsin rajoittuneita ja historiasta kiinnostuneita haittaa niiden fiktiivisyys.

Reaaliaikaisuus on kuitenkin vuoropohjaisuuteen verrattuna ihan virkistävää. Vuoropohjaiset systeemit mahdollistavat miettimisen, mutta toisaalta myös epärealistisia taktiikoita. Combat Missionin pitäisi olla ehkä paras vaihtoehto tältä akselilta: simultaanisesti vuoropohjainen. Käytännössä siis pelaajat komentavat joukkojaan kaikessa rauhassa yhtä aikaa, jonka jälkeen seuraa toimintavaihe. Sen aikana peli etenee reaaliaikaisesti ja joukot yrittävät toteuttaa käskyjään.

Taistelu taukoaa ja seuraa uusi komentovaihe. Periaate yhdistää mielestäni varsin mainiosti reaaliaikaisten pelien jännittävyyden vuoropohjaisten pelien syvempään strategisuuteen. Saapa nähdä kuinka homma käytännössä toimii, kunhan saan pelin ja koneen ja ehdin esitellä ne toisilleen.