Kotoisaa ramenia

Tyttäreni halusi syödä nuudeleita. Ihan ei riitä luonto tarjota pussinuudelia valmismaustein, eli piti kehitellä joku näkemys ramenin valmistamiseen. Mikäpä siinä, hauska haaste. Selvää oli, että mihinkään tuntikausien liemenhaudutuksiin en ryhdy, oli tulos miten hyvä tahansa.

Uusi muusa -blogin ohje oli hyvä lähtökohta. Tällä tavalla tuli ihan kelpo neljän hengen kotiramen, tästä voi sitten lähteä kehittelemään eteenpäin.

  • 4 munaa

Keitä munia 8–10 min, jäähdytä, kuori ja leikkaa puoliksi.

  • 480 g kanan sisäfileitä (myös vaikkapa tofu ja possu käyvät)

Leikkelin sisäfileet kahtia, paistoin pannulla ja maustoin suolalla ja pienellä määrällä soijaa. Tässä voi toteuttaa itseään ja omaa makuaan.

  • 200 g täysjyvävehnänuudelia

Keitä nuudeleita ohjeen mukaan, valuta ja jätä odottamaan.

  • 1 l kanalientä
  • 2 rkl soijaa
  • 2 rkl sokeria
  • valkosipulia
  • mausteita
  • sitruunamehua

Valmista litra kanalientä haluamallasi tavalla, esimerkiksi liemikuutioista tai -jauheesta. En kiellä keittelemästä oikeaa lientä tuntikausia, mutta ei ole pakko. Lisää kanaliemeen soija, valkosipulia, sokeri ja mausteita.

Uusi muusa viipaloi liemeen palan inkivääriä, laittoi tähtianiksia, neilikoita, worcesteshire-kastiketta ja niin edelleen. Minä laitoin ripauksen chiliä ja vähän piparkakkumaustetta, jossa oli inkivääriä, kanelia ja neilikkaa. Anna liemen porista viitisen minuuttia. Jos käytät isompia mausteita, siivilöi liemi, mutta jos mausteesi ovat jauheita ja rouheita, ei tarvitse! Laita lopuksi loraus sitruunamehua. Maistele, että on sopivaa, eri kanalienten ja soijakastikkeiden suolaisuus kuitenkin vaihtelee. Liemen pitää olla aika suolaista.

  • Babypinaattia
  • Kevätsipulia

Koristeiksi voi kehitellä muutakin. Merilevälevy on perinteinen, meitä ei kiinnostanut. Säilykemaissikin olisi kai ihan hyvä.

Kokoa annokset: kulhoon ensin nuudelit, sitten liemi, sitten muna ja kana ja lopuksi koristeita kukin syöjä oman makunsa mukaisesti.

Ramen-annos
Ei ollut syömäpuikkoja, älkää ilmiantako ramen-poliiseille.
Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Painavaa puhetta miehistä

Eino Saari: Miehen kosketus
Gummerus, 2020
398 s.

Eino Saari (ei sukua) on tarttunut mielenkiintoiseen haasteeseen: hän on puhunut viidenkymmenen suomalaismiehen kanssa näiden suhteesta kosketukseen. Tuloksena on kiinnostava kirja, joka sukeltaa syvälle suomalaisen miehen olemukseen. Puheenaiheet pyörivät suomalaisten mieesten elämän peruskysymysten äärellä: yksinäisyyden, hellyyden, erotiikan, väkivallan, isyyden…

Miesten kanssa puhutaan edellisten sukupolvien perinnöstä; siitä hellyydestä ja kosketuksesta, jota olisi kipeästi kaivattu, mutta jota ei saatu. Noin puolet haastatteluista käydään läpi yksittäisten miesten kertomuksina ja elämäntarinoina, ryhmiteltynä aiheittain, ja muuten aiheita käsitellään taustoittavissa luvuissa, joissa otetaan vähän yhden miehen kertomusta laajempaa näkökulmaa ja haastatellaan asiantuntijoita. Paljon on myös Eino Saaren omaa henkilökohtaista avautumista kirjan aiheista. Rakenne toimii, kirjassa on sopivasti vaihtelua ja asioita on niputettu hyvin eri aiheiden ympärille.

Onhan tämä tärkeä kirja. Annan viisi tähteä, en yksinomaan kirjallisten ansioiden vuoksi, vaan myös aiheen tärkeyden kannalta. On miesten ja miehisyyden kannalta hyvä ja tärkeä asia, että tällaisiakin ääniä saadaan kuuluviin. Miehistä on moneksi; se on yksi tämän kirjan kuuluvimpia ajatuksia, siinä missä kosketuksen ja läheisyyden merkitys myös miehille. Koskettavuutta ja samaistumispintaa löytyy varmasti useimmille lukijoille, sen verran moniäänisen kirjon miehiä Saari on haastateltavakseen löytänyt.

Lämmin suositus siis: isänpäivä meni jo, mutta elämäsi miehelle saat tästä oivallisen joululahjan. Ei tämä varmasti miesten kanssa eläville naisillekaan huonoa tee lukea. Miehen malleissa on paljon kehittämisen ja laajentamisen varaa ja Miehen kosketus antaa siihen aineksia.

Eino Saaren Miehen kosketus

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Mastodonissa olen msaari@mementomori.social.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Roima annos lapinlisää

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
Siltala, 2019
280 s.

Lappia on tapana toisinaan mystifioida. Pienen hauen pyydystys vetää Lapin mystiikan äärimmilleen, siinä määrin, että Lapin rajalla on portit, joissa rajavartija valvoo ja huomauttaa, että ei kannattaisi jatkaa ja jos nyt kuitenkin menet, niin kaikki vakuutukset lakkaavat olemasta voimassa.

Elinan on kuitenkin mentävä, sillä hänen on käytävä onkimassa pienessä suolammessa majaileva hauki. Aikaa on kolme päivää, sillä hauki on ongittava lammesta joka vuosi tiettyyn päivään mennessä, muuten käy huonosti. Asia on yksinkertainen, mutta samalla äärimmäisen vaikea, etenkin kun lampea vartioi näkki, joka tuottaa omat hankaluutensa asiaan.

Ylikonstaapeli Janatuinenkin joutuu matkaamaan Lappiin. Hän on Elinan perässä, Elinaa epäillään nimittäin murhasta. Lapissa oikeudenpalvelu ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen asia. Janatuisen kollega jäi matkasta jo Oulussa, koska ei halunnut jatkaa eteenpäin. En ihmettele, kun kollegoiden kokemukset ovat tätä tasoa:

”Kyyhky oli käynyt Lapissa kaksikymmentä vuotta sitten selvittämässä patohankkeeseen liittynyttä veronkiertoa. Kyyhky oli lähtenyt kahden päivän matkalle mutta viipynyt lopulta kaksi kuukautta. Hän oli menettänyt toisen jalkansa, hänen tukkansa oli harmaantunut, ja persoonakin oli kollegoiden mukaan muuttunut.”

Pienen hauen pyydystys pääsi lukulistalleni Tähtifantasia-voiton myötä. Se herätti huomaamaan, että täällä voisi olla jotain kiinnostavaa. Juhani Karilan aikaisemmasta tuotannosta Gorilla-novellikokoelma oli ihan kiva, mutta jätti vähän kylmäksi, joten sikäli odotukset eivät olleet korkealla. Niinpä kirja pääsi yllättämään ja iloisesti yllättikin: nostan tämän helposti vuoden parhaimpien kirjojen joukkoon. Karilan karu huumorintaju iski minun hermooni juuri sopivasti.

Upea kirja.

Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys

Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Mastodonissa olen msaari@mementomori.social.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Kirjakuvastot kevät 2021: Like, Siltala

Like

Liken kuvasto on Issuussa.

Heti kärkeen nostettu J. Pekka Mäkelän Pahasilmä kiinnostaa. Olen lukenut Mäkelältä kaikki romaanit (Kotistudio ei kyllä kiinnosta yhtään) ja suomennoksiakin aika nipun; en näe mitään syytä olla lukematta tätäkin, etenkin kun aihekin kiinnostaa.

A.W. Yrjänän Grammata pitänee lainata ja selailla läpi, vaikka lähtökohtaisesti runot eivät suuresti innostakaan omien henkisten rajoitusteni vuoksi. Kirjoittaisipa Yrjänä lisää romaaneja.

Hanna-Reetta Schreckin Suomen kultakauden naisista kertova Säkenöivät ja oikukkaat vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Michael Pollanin Tuntematon mieli käsittelee psykedeelejä, mikä ei sinänsä ole aiheena erityisen kiinnostava, mutta New York Times Book Review’n nosto vuoden kiinnostavimpien kirjojen joukkoon tarkoittaa, että voi tähän nyt ainakin perehtyä tarkemmin.

Siltala

Siltalakin löytyy Issuusta.

Siltalankin ensimmäinen kirja kiinnostaa. Juhani Branderin Silta yli vuosien on 1980-luvun nousukautta ja 1990-luvun lamaa, eli X-sukupolvea, luokkayhteiskuntaa ja sen sellaista omaan elämään osuvaa.

Ljudmila Ulitskaja on ollut tähän asti lukemani perusteella hyvä, jotain on tosin pyörinyt hyllyssä pitkään lukemattakin. Uusi Sielun ruumis lienee vähintään tutustumisen arvoinen.

Anne Applebaumin Demokratian iltahämärä ilmestyi jo. Vaimoni ehti jo lukea ja kehui kovin, joten saapa nähdä, ehkä luenkin.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Kirjakuvastot kevät 2021: Bazar, Otava ja Karisto

Uusi kuvastokausi on avattu! Tällä kertaa yritän olla vähän nirsompi tilausvaiheessa, keväällä olin vähän hukkua varattuihin kirjoihin ja paljon jäi lopulta lukematta.

Bazar

Bazar ehti avaamaan kevään 2021 kirjakuvastot postilaatikkoon saapuneella kuvastollaan. Kuvasto löytyy Issuusta. Bazarin kuvasto on tavalliseen tapaan enimmäkseen aika tylsä, mutta löytyy sieltä muutama valopilkkukin tällaiselle ei-dekkaristille.

Sen sanottuani ensimmäinen kiinnostava kirja kuvastosta on dekkari. Mutta Louise Pennyn Three Pines -dekkarit ovat klassista cozy crimeä, jollaista siedän paljon paremmin kuin sarjamurhaajatrillereitä ja sen sellaista. Niinpä Kuolettava kertomus, sarjansa viides osa, on pakollinen hankinta.

Kerttu Kotakorven Suomen luonto 2100 mennee varaukseen. Lienee kiinnostavaa lukea, kun meteorologi kertoo tuoreimman tieteellisen tiedon perusteella visionsa siitä, miltä Suomessa vuonna 2100 näyttää.

Adam Rutherfordin Vastaväitteitä rasisteille lienee lukemisen arvoinen tietokirja, ainakin edellinen Rutherford-suomennos Luomakunnan kruunu oli ihan hyvä, jos nyt ei ihan populääritietokirjojen terävintä kärkeä.

Otava

Otavan kuvasto on Issuussa.

Koko Hubaran esikoisromaani Bechi on esikoisromaani (vaan ei esikoisteos; en ole muuten Ruskeita tyttöjä lukenut vieläkään) mielenkiintoiselta tekijältä.

Ruth Ware on ollut trilleristeistä luotettavimpia, joten uusi Lumimyrsky pistetään varaukseen, vaikka trilleriväsymystä onkin selvästi ollut havaittavissa. Itse en kevään trillereitä juurikaan lukenut ja vaimonikin ohitti useimmat.

Harriet Tycen Veriappelsiini oli siinä määrin maukas (mm, veriappelsiinikausikin tulee parin kuukauden päästä), että uusi Kaikki valheesi menee vähintään varaukseen.

Emma Clinen Tyttöjä en ole lukenut, mutta kehuja olen kuullut sen verran, että novellikokoelma Daddy pääsee testiin.

Colson Whiteheadin Maanalainen rautatie on vaihtoehtohistoriaa mielenkiintoiselta tekijältä kiinnostavalla aiheella ja huomiota herättävällä palkintopaljoudella, joten tutkaillaan.

Karisto

Kariston kuvasto on sekin Issuussa. Ensin ajattelin, että köykäistä on, mutta löytyihän täältä nyt sitten muutama osuma kuitenkin.

TJ Klunen Talo taivaansinisellä merellä vaikuttaa kuvauksen perusteella kiehtovan omintakeiselta. Queer-representaatio on aina plussaa. Nkisin tässä mahdollisen Tähtifantasia-ehdokkaan, silläkin kiinnostaa.

Josh Malermanin Malorie : Älä katso, älä kosketa on jatkoa Lintuhäkille. Leffan olen nähnyt, kirjaa en lukenut, enkä varmaan tätäkään. Vaimo luki edellisen ja kiinnostui tästä kirjastovarauksen verran.

Paul Nursen Mitä on elämä? : viisi askelta biologian ymmärtämiseen vaikuttaa siltä, että se voi olla turhankin kevyt tai sitten miellyttävän selkeä ja elegantti selitus keskeisistä asioista. Vilkaistaan.

Amarilys Hendersonin Piirrä ja maalaa veikeitä kasvoja sopii varmasti piirtämisestä innostuneen tyttären tarpeisiin hienosti.

Elizabeth Acevedon Runoilija X oli hyvä, toiseen Kaikilla mausteilla en ole vielä päässyt – kyllä se tuossa hyllyssä odottaa – mutta debyytin perusteella tämä kolmas kirja Maata jalkojen alle voi olla hyvä.

Joonas Riekkolan Silkkomaahan kadonneet vaikuttaa siltä, että se saattaisi olla tyttärelle sopivaa luettavaa.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat