Battlestar Galacticaa kaupan

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Taas on yksi kausi Battlestar Galacticaa katsottu ja myynnissä Huuto.netissä. Olkaa hyvät ja ostakaa pois, laatusarjaa hyvässä kunnossa.

Tykkäsimme, kausi alkoi ja loppui todella vauhdikkaasti ja tyylikkäästi. Keskelle mahtui melko epätoivoinen muutaman jakson putki tylsiä jaksoja, mutta sitten vauhtia tuli taas lisää ja jo toimii. Galactica on edelleen suosikkisarjojamme ja neloskautta odotellaan jo innolla.

Katselimme juuri kolmos- ja neloskausien väliin sijoittuvan Battlestar Galactica: Razor-elokuvan. TV-elokuvan, siis, mutta komeaa jälkeä yhtä kaikki. Ihan sarjan parhaimpien jaksojen tasoa, ehdottomasti. Lopussa oli vielä herkullinen käänne, joka nosti odotuksia neloskaudelle tuntuvasti. Kaikin puolin hieno juttu, siis!

Pieni ympäristöteko

Fonecta jakelee uusia puhelinluetteloita joka kotiin. Mitäs jos kaikki me, jotka emme puhelinluetteloa kaipaa, laittaisimme Fonectalle palautetta, että puhelinluettelot voisi jättää jakamatta joka talouteen, halusivat asukkaat tai eivät. Säästyisi sekin paperipaljous johonkin muuhun käyttöön ja ehkä ympäristökin pelastuisi taas vähäsen.

En edes muista, milloin olen viimeksi käyttänyt puhelinluetteloa.

Fonectan puhelinluettelopalautelomake ei sitten toimi, laitoin itse palautetta www-sivujen palautelomakkeella.

Julkaistu
Kategoria(t): Typeryys

Tähän on tultu

Jaa mitenkö juhlistin uutta vuotta? Heräsin vuoden vaihtuessa erityisen kovaäänisiin raketteihin, kirosin mielessäni mokomat mekastajat hemmetin kuuseen ja yritin nukahtaa uudestaan. Onnistui, enkä herännytkään kuin vasta puoli kuusi Nooan mekastukseen. Jee.

Että hyvää uutta vuotta vain tämänkin blogin lukijoille.

Joulukooste

Joulun aikaan sattuu ja tapahtuu. Nooalle sattui, mukkasimme liukumäestä laskiessamme ja nyt on poskessa varsin reippaan kokoinen rupi. Sellaista sattuu, ja järkytys vanhemmille oli selvästi pahempi kuin Nooalle itselleen (Nooan mittakaavassa rysäyksestä seurannut itku oli sellaista vahvaa keskitasoa). On se vaan kurjaa katsoa, kun omasta kullanmurusta virtaa (no, tihkuu) verta.

Muuten Nooan toinen joulu on sujunut leppoisasti. Emme ole luopuneet arkiaikataulusta: herätys normaaliin aikaan, tavanomaiset ulkoilut, normaalit päiväunet, nukkumaanmeno totuttuun aikaan. Se on pakottanut jouluhässäkän järjelliselle tasolle ja elämän leppoisaksi. Hyvä näin: joulu on ollut todella mukava.

Nooa sai luonnollisesti aika läjän lahjoja. Oli toisaalta ilo huomata, että vähempikin olisi riittänyt. Nooa ei suinkaan sännännyt repimään lahjoja auki, vaan innostui jo ensimmäisistä lahjoistaan niin, että loppujen avaamisen olisi varmaan voinut jättää vaikka seuraavaan päivään… Vaatimaton muksu. Nyt on sitten meluleluja, kun paketeista löytyi välittömästi suuren suosion saavuttanut hakka ja varsinkin iloisesti kilisevä ksylofonin ja pianon yhdistelmä (jälkimmäisen ostimme vieläpä ihan itse).

Johannan vanhemmilta saatu Duplo-eläintarha oli sekin aika iloinen juttu – niin vanhemmille kuin Nooallekin. Nallehatusta Nooa itse ei suuresti riemuitse, kuten nyt ei vaatteiden pukemisesta yleensäkään, mutta vanhemmat tykkäävät kyllä, hattu on aivan uskomattoman söpö. Kiitokset siis kaikille, jotka Nooalle mainioita lahjoja hankkivat.

Jouluruokia Nooa maisteli vaihtelevalla menestyksellä. Meidän perinneruokiimme jo kuuluva kinkun paistoliemestä tehty pippurikastike miellytti Nooaa kovasti, samoin kermavaahto. Suklaat ja joululaatikot sitten vähemmän. Otapa tuostakin nyt selvää. No, nyt on melko vähäruokainen kausi menossa ja on aina ilo, jos jokin ruoka maistuu oikein kunnolla. Syökööt sitten vaikka kermavaahtoa =)

Luin hyvän kirjan: Janne Huttusen Isyyspakkaus on hulvattoman hauska ja sisällöltään arkijärkinen ja armottoman realistinen opas lapsiperheen elämään. Suosittelen kaikille tuleville vanhemmille, sukupuolesta riippumatta.

Nightwish ja Indica

Kävimme eilen Hakametsässä nauttimassa livemusiikkia, kun Nooa vietti ensimmäisen yönsä kodin ulkopuolella ilman vanhempia. Emme ole kuulleet vielä mitään hoitajista, joten ei voi kuin olettaa, että kaikki on mennyt hyvin…

Hakametsä on ruma, mutta ajoi asiansa. Meillä oli paikat yläkatsomosta, joka ei ollut itse asiassa ollenkaan hullumpi paikka: korkealta näki ihan hyvin, musiikki kuului, mutta äänenvoimakkuus ei ollut liian kova. Ryhmäkuri (ja tuopilla heittäminen) piti seisomista yrittäneet istumassa, joten lavalle näkikin jotain.

Indica toimi lämmittelijänä hyvin. Poistuessamme joku valitteli ja toivoi Diabloa tilalle, mutta eihän Diablo tuonne olisi sopinut: Nightwishin yleisö kun ei missään nimessä ole metallikansaa. Indica oli oikein oivallinen valinta, ja itse tykkäsin kyllä. Aikaisempi kokemukseni Indicasta rajoittuu satunnaiseen radiosta kuulemiseen; olen kyllä yleensä tykännyt, kun olen kuullut. Nyt täytynee lainailla levyjä kirjastosta. Kate Bushin Wuthering Heights versioitiin kertakaikkisen hienosti – ei sitä ihan kuka tahansa noin komeasti vetäisi.

Nightwish potki ja lujaa. Heti alun Bye Bye Beautifulista lähtien meno oli hurjaa. Liekit ja ilotulitteet räiskyivät ja bändillä näytti olevan lavalla erinomaisen hyvä meininki. Anette hoiti tonttinsa komeasti, vaikka lavaesiintyminen muuten olikin pykälää rauhallisempaa kuin muulla bändillä. Uuden levyn biisit vedettiin hienosti, mutta myös vanhat hitit sujuivat Anettelta tyylillä.

Isoimmat metelit nousivat luonnollisesti Nemosta ja varsinkin viimeisenä encorena vedetystä I Wish I Had an Angelista, mutta uuden levyn biisitkin saivat varsin innostunutta vastaanottoa. Poet and the Pendulum varsinkin tuntui kelpaavan yleisölle, samoin kuin Amaranth.

Hurjaa menoa ja komeasti jäähallin kokoinen show; menisin kyllä toistekin Nightwishiä katsomaan, vaikka bändi ei varsinaisesti ykkössuosikkeihini kuulukaan.

Aamulehden galleriassa on kuvia konsertista.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki