Sensuuri iskee

Keskusrikospoliisin perustama lapsipornosuodatin on ollut nyt käytössä jo jonkin aikaa. Käytännössä siis yritys mennä kieltolistalla olevalle sivulle johtaa ilmoitukseen, että poliisi on estänyt kyseisen sivun katsomisen.

Jos suodatus tosiaan toimisi ja kohdistuisi pelkästään lapsipornoon, niin ongelmaa ei olisi. Kukaanhan ei suinkaan kannata lapsipornoa, ainakaan ääneen ja julkisesti. Ihan näin yksinkertaista asia ei kuitenkaan ole. Lista suodatetuista sivuista ei ole julkinen ja toisaalta on esitetty vaatimuksia, että listalle pitäisi lisätä muun muassa piratismia ja nettipokeria sisältäviä sivuja. Esimerkiksi ÄKT on ajanut nettisensuuria vahvasti.

EFFI uutisoi eilen vielä huolestuttavammasta käänteestä: KRP on sensuroinut sensurointia vastustavan sivun. Matti Nikin Näkemyksiä lapsipornosta Internetissä ei suinkaan sisällä lapsipornoa, vaan kommentoi sensuuria kriittisesti.

Varsinainen syy Lapsiporno.infon sensurointiin lienee se, että sivulla on julkaistu lista suodatetuista sivuista. Vaan eihän sen pitäisi olla mikään ongelma? Sivuillehan ei pääse, koska niille pääsy on estetty. Muutenkaan mitään syytä sensuuriin ei pitäisi olla, sillä sivut ovat Suomessa ja niistä vastuussa oleva henkilö on selkeästi tiedossa. Jos sivuilla on jotain laitonta, poliisin kuuluisi poistaa sivu verkosta ja viedä Matti Nikki oikeuteen. Tämähän käy tässä tapauksessa erittäin helposti. Jos sivuilla taas ei ole mitään laitonta, miksi se on sensuroitu?

Lainaanpa vielä EFFIn lehdistötiedotetta:

Valtaosa estolistalla olevista palvelimista sijaitsee Yhdysvalloissa tai EU-maissa.

”Paikalliset viranomaiset eivät ole näihin sivustoihin puuttuneet, joten joko sivustoilla ei oikeasti ole lapsipornoa tai sitten KRP ei ole vaivautunut asiasta kyseisten maiden viranomaisille ilmoittamaan.” toteaa Leena Romppainen: ”Kumpikin vaihtoehto on yhtä hälyttävä.”

Suuri osa suodatetuista sivuista onkin laillista aikuisviihdettä. Suodatusta on myös heti sen alkamisesta lähtien pyritty laajentamaan muun muassa nettipokeriin.

”Yksi kasvoton virkamies päättää, mitä nettisivuja suomalaisille ei saa näyttää, eikä päätöksistä voi valittaa. Nyt hän näköjään on päättänyt, ettei suodatusta saa kritisoida”, toteaa Tero Tilus lopuksi.

Matti Nikin sivuista on onneksi olemassa jokunen peilaus ja vaihtoehtoinen osoite, suosittelen tutustumaan ennen kuin nämäkin sensuroidaan: Näkemyksiä lapsipornosta Internetissä, Näkemyksiä lapsipornosta Internetissä.

Ei näin, KRP, ei näin.

Julkaistu
Kategoria(t): Typeryys

Onnellinen ohjelmoija

Olen viime aikoina harrastanut peliarvostelujeni tagittamista. Se on hauskaa puuhaa, jossa olen kuitenkin kaivannut Movable Typestä tuttua täydennystoimintoa, joka ehdottelisi sopivia tageja. Tällainen toiminto kun auttaisi pitämään tagit yhtenäisenä, ei tarvitse itse muistaa oikeaa muotoa kun kone muistuttaa.

Noh, itse en ryhtynyt mokomaa koodaamaan, kun olin varma, että netistä löytyy sopivaa koodia. Niin löytyikin, useitakin. Javascript Examples -nettisivuilta löytyi PHP Guru -sivuston (en linkitä, kun sivu ei tunnu toimivan, koodin saa kuitenkin Javascript Examplesista) siisti koodi.

Vaan sepä ei toimikaan niinkuin tahdon! Haluan syöttää useamman tagin, eli kun isken pilkun perään, haluan että automaattitäydennys aloittaa uuden haun. Vaati hienoista virittelyä ja jonkun puolisen tuntia aikaa saada skripti toimimaan niinkuin haluan, mutta nyt se toimii juuri oikealla tavalla. Koodarinplanttu on tyytyväinen, taas on maailma vähän parempi paikka!

Kirja on valmis!

Luovutin juuri hetki sitten kirjani käsikirjoituksen kustantajalle. Viiden kuukauden työ on ohi. Kuinkakohan totun siihen, ettei tietokoneella ole koko ajan taustalla pari ikkunaa tekstinkäsittelyohjelmaa auki? Ihan hullu juttu. Työtä riittää sentään vielä hetki, hakemisto täytyisi rakennella kunhan saavat kirjan taitettua ja kuvamateriaaliakin pitäisi vähän skannailla, mutta suurin osa on nyt tehty. Ei voi kuin odotella, että kirja ilmestyy.

Ennen sitä on sentään vähän jännättävää, minkälaiseen ulkoasuun päätyvät ja millainen kansi kirjaan tulee. Nimen sentään keksin, julkistettakoon se vaikka tässä: Tarotista texas hold’emiin – 600 vuotta korttipelejä. Vähän hankalaan väliin osuu sikäli tämä kirjan valmistuminen, kun pitkäaikainen yhteistyökumppanini ja kustannuspäällikköni Tuomas Kilpi hyppää BTJ:ltä Finn Lecturaan helmikuussa. Noh, kirja ilmestyy kyllä, mutta olisihan se mukava Kilven kanssa loppuun asti tehdä.

Kirjoista puheen ollen: minulla olisi jokunen kappale Uudet lautapelit -kirjaani myynnissä. 20 eurolla saa kirjan postitettuna minne tahansa Suomessa ja 15 eurolla ilman postitusta. Nimmari tai omistuskirjoitus sisältyy hintaan.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Tajunnanvirtaa

Olen tavattoman koukussa Tajunnanvirtaa-puzzleen. Puzzle alkaa Paavo Väyrysen kuvasta, johon liittyy joukko sanoja, joista paljastetaan vain kirjainten määrä. Arvailemalla sanoja löytyy ja niistä paljastuu uusia sanoja, jotka yhdistyvät entisiin eri tavoin. Sanoista muodostuu assosiaatioketjuja ja merkitysten verkkoja.

Tehtävä on varsin metka ja aika haastava. Yhteydet voivat olla yllättäviä, mutta jos pystyy löytämään vaikeaan aiheesta toiseen harppaavaan sanaan toisen yhteyden, oikean ratkaisun keksiminen helpottuu. Välillä on niin jumissa ettei uskoisi, sitten ratkeaa hetkessä parikymmentä sanaa. Fantastista! Puzzlen ratkominen on kuin sopivan vaikean ristikon tai piilosanan tekemistä, tässä on vain paljon enemmän ratkottavaa (573 sanaa!).

Oikeastaan kyse on geokätköstä. Ratkomalla sanoja löytää koordinaatteja fyysisiin paikkoihin, joista löytää lisävihjeitä ja lopullisen ratkaisun, ilmeisesti. Ainakin yksi kätkö on Lappeenrannassa, joten taitaapa jäädä käymättä. Tajunnanvirta-geokätkön kotisivu on kuitenkin hyvä paikka aloittaa puzzlen setviminen.

Loppuun vielä varoituksen sana: toiset eivät tätä tajua, mutta joillekin tämä aiheuttaa todella vakavan addiktion ja työkyvyn menetystä. Nimimerkillä 50.6% ratkaistu!

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

Apuraharumbaa

Kirjan kirjoittaminen on parhaimmillaan todella hauskaa ja pahimmillaankin ihan siedettävää. Tällä hetkellä kirjaprojektini on vähän tylsässä vaiheessa, kun käsikirjoitus on noin teoriassa valmis, mutta kaipaa paljon rakastavaa pilkunviilausta ja hiomista. Puurran pelien sääntöjä läpi, korjailen kirjoitusvirheitä, selkeytän tekstiä ja teen esimerkkejä. Plääh.

Onneksi on ystävällisiä oikolukijoita, parikin, jotka kävivät käsikirjoituksen alkuosan läpi punakynä viuhuen. Teen näemmä aivan hirvittäviä tyyppivirheitä. Tekstissä oli noin miljoona ”tyypillisesti”-sanaa, joista saattoi jäädä henkiin yksi, ehkä. Kenties hieman näkyy, että olen kirjoittanut englanninkielisen lähdemateriaalin pohjalta.

Tämän päivän tehtävänä oli saada aikaiseksi työsuunnitelma apurahahakemuksen liitteeksi. Ilman apurahaa kirjan tekeminen on taloudellisesti aika nuiva juttu, varsinkin kun tämä kirja ei valmistunut kahdessa kuukaudessa vaan on ollut työn alla elokuun lopusta asti. En tosin ole kirjoittanutkaan kuin noin tunnin-puolitoista päivässä enkä edes joka päivä. Apurahakaan ei tee hommasta varsinaisesti kannattavaa, mutta lämmittäisi silti.

Suomen tietokirjailijat tarjosivatkin jo kylmää kättä, sieltä ei ilmeisesti apurahaa heru ellei kirjoita oppikirjaa – tämä tulee väistämättä mieleen myönnettyjen apurahojen listaa selatessa. Nyt on työn alla hakemus Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalle. Saapa nähdä miten käy, Uudet lautapelit ei ollut neuvottelukunnan mielestä tukemisen arvoinen juttu, olisiko sitten tämä. Ehkä kyse on vain siitä, etten osaa kirjoittaa riittävän vetäviä hakemuksia. Pitäisiköhän mennä apurahahakemuksenkirjoituskurssille?

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat