Jeffrey Luck Lucas

Jeffrey Luck Lucas: Hell Then Divine kansi

Magnatune lähestyi uutiskirjeellä ja suositteli uusia artistejaan. Jeffrey Luck Lucasin Hell Then Divine -albumin kuvaus nappasi:

Due to Antebellum Records’ utter tininess in the vast music marketplace, Hell Then Divine was unfortunately one of the most overlooked albums of 2004. Now that Magnatune has it, we’re hoping it will find a much wider and well deserved audience because dang, Jeffrey Luck Lucas can write the living bejeezus out of a song. Hell Then Divine features an obsidian mix of his album rock and alt-country infused with gorgeous, almost courtly cello arrangements. Jeff’s appealingly weathered voice stands out against a big night sky of instrumentation provided by a veritable who’s-who of the West Coast indie music scene. Too many standout tracks to mention, just listen.

Otin kuunteluun – Magnatunehan sallii levyn kuuntelemisen kokonaisuudessaan – ja kertakuuntelun perusteella olin sen verran myyty, että pitihän tuo ostaa. Dollarin heikkous auttoi asiaa: suositushinta kahdeksan taalaa on, mitä, alle kuusi euroa. Ei paha näin hyvästä levystä.

Alt-country lienee ihan hyvä kuvaus, slidekitara valittaa lännentyyliin. Lucasilla on komea ja möreä ääni, vähän Tom Waitsiin kallellaan kenties, vaikka ei ihan yhtä karhea sentään. Kauniita sellotaustoja ja hyvää tunnelmaa. Nick Caven rauhallisempien biisien ystäville, sanoisin, ja Nick Drake -fiiliksiäkin tuli toisinaan.

Maistiaisia löytyy Magnatunen albumisivulta. Jos jotakuta kiinnostaa, mutta kahdeksan euroa tuntuu liian kalliilta, pyytämällä saa minulta linkit, joiden kautta tuon saa imuroitua ilmaiseksikin (ja laillisesti, Magnatune kun antaa jokaisen levynostajan kopioida levyn kolmelle kaverille). Suosittelen!

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Ikuinen Nooa

Nooa istui tässä päivänä eräänä Johannan sylissä katselemassa tietokoneelta vanhoja Nooasta kuvattuja videoita. Videolla Johanna luki Nooalle kirjaa ja kysyi "mitä lammas sanoo?" Nooa vastasi aivan oikein "bää" – sekä videolla että sylissä!

Tästähän piti ottaa video, onneksi Nooa toisti tempun toisellakin kerralla. Nyt meillä on video Nooasta, joka katsoo videota Nooasta ja vastaa videolta tulevaan pyyntöön. Tätähän voisi jatkaa loputtomiin… video Nooasta katsomassa videota Nooasta katsomassa videota Nooasta! Hulluutta!

Toinen kirja

Tänään posti toi kustannussopimuksen allekirjoitettavaksi, joten toinen kirja on tosiasia (hyvä niin, koska olen kirjoittanut käsikirjoitusta jo 75 sivua). Edellisen kirjan mallilla mennään: aiheena ovat pelit ja julkaisijana BTJ Kustannus. Tällä kertaa käsittelyssä ovat tosin lautapelien sijasta korttipelit.

En aio kirjoittaa aivan perinteistä korttipelikirjaa – niissähän on ehkä muutama sivu yleistä juttua korttipeleistä, sitten pitkä lista vanhojen tuttujen pelien sääntöjä. Minun kirjassani käsitellään korttipelien historiaa, erilaisia pelikortteja, korttipelien luokittelua ja eri pelityyppien kehitystä – ja sitten selitetään säännöt joukkoon kiinnostavia ja erilaisia pelejä, joita ei nykyisistä korttipelikirjoista löydy. Lisäksi esittelen jollain tapaa joukon kaupallisia korttipelejä Unosta Magic: The Gatheringiin.

Ehdottomasti kiinnostavimmasta päästä kirjan sisältöä on – omasta mielestäni – tarotkorttien esittely nimenomaan pelivälineenä. Suosittelen korttipeleistä kiinnostuneille tutustumista tarotiin, sillä se on vielä 600 vuotta syntymänsä jälkeen varsin kiehtova peliperhe.

Kirja ilmestyy jossain vaiheessa ensi vuotta, tavoitteenani on luovuttaa käsikirjoitus kustantajalle alkuvuodesta. Kirjoittelen Nooan päiväunien aikaan kun muilta akuutimmeilta töiltäni ehdin, joten aivan edellisen kirjan salamavauhtia tämä projekti ei etene.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Monitoimitulostin, ideoita kaivataan

Printterinvaihto vaikuttaisi ajankohtaiselta – kymmenisen vuotta ja ylikin käytössä ollut HP LaserJet 6L saa mennä. Asian tarkempi tutkastelu on johtanut siihen, että monitoimitulostin olisi hyvä hankinta: kopiointi- ja skannaustarvetta on satunnaisesti ja nyt kun yliopistolla käyminen on hankalampaa, olisi kätevää jos nekin tarpeet saisi täytettyä kotona. Väritulosteitakin olisi ihan kiva saada.

Olen alustavasti iskenyt silmäni Canonin Pixma MP510 -laitteeseen: kyseessä on testivoittaja, hinta on kohtuullinen, edullisia tarvikevärisäiliöitä on saatavilla… Kuulostaa aika hyvältä. Onko kellään blogin lukijoista käyttökokemuksia?

Myös muita laitteita saa suositella. Haluan siis värimustesuihkun, joka tulostaa, skannaa ja kopioi. Tarve on pääasiassa mustavalkotulosteille, mutta silloin tällöin olisi hyvä saada väriäkin elämään. Valokuvatulosteiden laatu ei kuitenkaan ole tärkein kriteeri laitteelle – edulliset käyttökustannukset kylläkin. Hintaluokka alle 150 euroa, kiitos, ja OS X -yhteensopivuus on ehdoton vaatimus. Onko kokemuksia hyvistä, kriteerit täyttävistä koneista?

Nooan touhuja ja kulttuurihajahuomioita

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Nooa se vain kasvaa ja kehittyy. Puhetta poika tunnistaa jo komeasti. Eilen pidimme lukuhetkeä: heittäydyin säkkituoliin mukavasti ja pyysin Nooaa tuomaan Muumi-kirjan ja hakemaan peittonsa olohuoneesta. Poikahan teki mitä pyydettiin! Ei tässä tarvitse itse kohta tehdä mitään. Kun Johanna pyysi käymään varaamassa pyykinkuivaushuone, Nooa säntäsi heti ovelle ja halusi ehdottomasti mukaan.

Tänä aamuna Muumi-kirja löytyi hyllystä, mutta vaati sentään vähän etsimistä, koska kirja oli väärin päin – mutta niin vain se löytyi, kun vähän etsittiin. On se vaan aika nokkela pikkumies. Hammashoitokäynti sujui sekin varsin komeasti (Nooalta on lohjennut hampaasta kulma, taisi mennä liukumäessä; ei onneksi mitään vakavaa), ilman minkäänlaista hermoilua.

Musiikkileikkikoulussa Nooasta on paljastunut ihan uusi, rauhallinen puoli. Kotona Nooa kiitää ja viilettää, mutta isommassa lapsiryhmässä käykin ilmi, että Nooa on itse asiassa hiljainen ja tarkkaileva. Ehkä se siitä – nyt ollaan käyty vasta kolme kertaa, kenties Nooalla kestää vielä tovi ennen kuin innostus valtaa mielen isommassa porukassa. Kotonahan Nooa ei juuri muita lapsia näe, kun käymme leikkipuistossakin sellaiseen aikaan, ettei siellä juuri muita ole.

Koti-isäily on ollut noin yleensä ottaen kivaa, päivät kuluvat mukavasti ja tekemistä ainakin riittää Nooaa ulkoiluttaessa. Saapas nähdä, miten käy, kun ilmat kylmenevät – meneekö ulkoilusta ilo tyystin.

Sitten muutama hajanainen huomio: David Parlettin The History of Card Games on ehdottoman suositeltavaa luettavaa kaikille korttipeleistä kiinnostuneille. Teos on vuodelta 1991 ja pitkään loppuunmyyty, mutta Amazonista löytyy käytettyjä.

Battlestar Galactican kolmoskauden katselu on aloitettu, eilen katsottiin ensimmäinen jakso. Onpas kertakaikkisen mukavaa palata takaisin Galacticalle!

Silent Waters eli Amorphiksen tuorein levy on erittäin onnistunutta jatkoa Eclipselle: bändi on kerrassaan mainiossa vireessä. Suosittelen.