Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.
Nooa se vain kasvaa ja kehittyy. Puhetta poika tunnistaa jo komeasti. Eilen pidimme lukuhetkeä: heittäydyin säkkituoliin mukavasti ja pyysin Nooaa tuomaan Muumi-kirjan ja hakemaan peittonsa olohuoneesta. Poikahan teki mitä pyydettiin! Ei tässä tarvitse itse kohta tehdä mitään. Kun Johanna pyysi käymään varaamassa pyykinkuivaushuone, Nooa säntäsi heti ovelle ja halusi ehdottomasti mukaan.
Tänä aamuna Muumi-kirja löytyi hyllystä, mutta vaati sentään vähän etsimistä, koska kirja oli väärin päin – mutta niin vain se löytyi, kun vähän etsittiin. On se vaan aika nokkela pikkumies. Hammashoitokäynti sujui sekin varsin komeasti (Nooalta on lohjennut hampaasta kulma, taisi mennä liukumäessä; ei onneksi mitään vakavaa), ilman minkäänlaista hermoilua.
Musiikkileikkikoulussa Nooasta on paljastunut ihan uusi, rauhallinen puoli. Kotona Nooa kiitää ja viilettää, mutta isommassa lapsiryhmässä käykin ilmi, että Nooa on itse asiassa hiljainen ja tarkkaileva. Ehkä se siitä – nyt ollaan käyty vasta kolme kertaa, kenties Nooalla kestää vielä tovi ennen kuin innostus valtaa mielen isommassa porukassa. Kotonahan Nooa ei juuri muita lapsia näe, kun käymme leikkipuistossakin sellaiseen aikaan, ettei siellä juuri muita ole.
Koti-isäily on ollut noin yleensä ottaen kivaa, päivät kuluvat mukavasti ja tekemistä ainakin riittää Nooaa ulkoiluttaessa. Saapas nähdä, miten käy, kun ilmat kylmenevät – meneekö ulkoilusta ilo tyystin.
Sitten muutama hajanainen huomio: David Parlettin The History of Card Games
Battlestar Galactican kolmoskauden
Silent Waters
