Pikku kävelijä

Nooa oppi kävelemään eilen. Poju on kyllä kävellyt yksittäisiä askelia silloin tällöin aikaisemminkin, kun ote on irronnut, mutta eilen saimme innostettua Nooan kävelemään isältä äidille ja päinvastoin. Muutaman kerran kävely onnistuu riemusta hihkuen, sitten innostus vie voiton ja keskittymiskyky pettää.

Tänään Nooa otti ja käveli olohuoneessa monta metriä itsekseen päästäkseen lelujen kimppuun; osasipa vielä laskeutuakin siivosti kaatumatta. Eiköhän tuosta siis kävelijä vielä tule. Ulkonakin käveleminen ympäri leikkipaikkoja ja pitkin rantaa on parasta, mitä tietää voi.

Euroviisut 2007

Euroviisuissa kävi minun nähdäkseni hyvin. Oikea kappale voitti, ja itse tapahtuma oli komea kuin mikä. Noin yleensä ottaen Euroviisut olivat paremmat kuin koskaan: show oli hieno ja esityksissä riitti vaihtelua ja laadukkaita esityksiä enemmän kuin yleensä. Lordi taisi potkaista liikkeelle jotain hyvää, kun kisoissa nähtiin noinkin paljon erityyppisiä esityksiä.

Itä-Euroopan jyräystähän tämä oli, mutta en murehtisi mokomaa. Paras kappale – jossain mielessä ainakin – voittaa, naapuriavusta viis. Nytkin Serbia keräsi ääniä pitkin Balkania, mutta parhaat pisteet menivät nimenomaan Serbialle, jolla oli paras kappale Balkanin maista. Kyllä länsieurooppalainenkin maa voisi voittaa, riittävän hyvällä biisillä – sehän nähtiin viime vuonna, perinteisestihän Suomi ei ole juuri klikkipisteitä saanut.

Sitä paitsi, Länsi-Euroopassa voitaisiin käyttää Itä-Euroopan strategiaa! Iso-Britannia voisi hajota Englanniksi, Skotlanniksi, Walesiksi ja Pohjois-Irlanniksi. Belgia jakautuu näppärästi kahtia, Espanjasta voisi irroittaa Baskimaan ja niin edelleen. Noh, sen vastapainoksi Bosnia-Herzegovina varmasti jakautuisi Bosniaksi ja Herzegovinaksi ja jostain Kaukasukselta kaivettaisiin muutama uusi jäsenvaltio EBU:un, mutta mikäs siinä.

Erinomaista viihdettä viisut kuitenkin olivat (Joulupukkia lukuunottamatta, tsiisus miten noloa!). Pidin erityisesti niistä postikorttivideoista, ne olivat ehdottomasti parhaita koskaan: kuvaavia, inhimillisiä, lämpimiä ja hauskoja.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Barokkisykli

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Urakoin hiljattain Neal Stephensonin massiivisen Baroque Cycle -trilogian läpi. Kolmen kirjan sarja sijoittuu 1600-luvun loppuun ja 1700-luvun alkuun. Aika oli melkoisen vauhdikasta, Ranskassa hallitsi Aurinkokuningas ja Englannissa valta vaihtui vähän väliä protestanttien ja katolisten taistellessa vallasta. Aikakausi on varsin kiehtova, ja Stephenson kuvaa Versailles’n, Lontoon ja Amsterdamin kaltaisia paikkoja vakuuttavasti.

Kirja on yhdistelmä historiallista ja keksittyä fiktiota. Päähenkilökaarti sisältää niin aitoja kuin keksittyjä henkilöitä. Sir Isaac Newton ja Gottfried Leibniz ovat tarinan vastapari, mutta varsinaiset päähenkilöt ovat Newtonin opiskelutoveri luonnonfilosofi Daniel Waterhouse, kerjäläisten kuningas Jack Shaftoe ja haaremiorjaksi vangittu Eliza. Jos sukunimet kuulostavat tutuilta, olet lukenut Cryptonomiconin, Stephensonin edellisen mestariteoksen. Siinä esiintyy joukko samojen sukujen jälkipolvien edustajia. Hauska kikka, vaikka kirjoilla ei varsinaisesti mitään yhteyttä olekaan.

Sarja on julkaistu kahdessa muodossa, joko kolmena kirjana (Quicksilver, The Confusion ja The System of the World) tai kahdeksana. Molempi parempi, vaan kolme kirja saa halvemmalla, eikä ainakaan Amazonista saa kahdeksan kirjan setistä osia viisi ja kuusi. Alla olevat kansikuvat ovat linkkejä Amazoniin oikeiden laitosten äärelle – varsinkin Quicksilverin kohdalla saa olla tarkkana, sillä kummankin setin ensimmäisen osan nimi on Quicksilver, toinen vain on vaivainen kolmasosa toisesta…

Kirjoilla on faninsa, kuten xkcd-nettisarjiksesta huomaa. Stephensonin muusta tuotannosta pitää ehdottomasti mainita miehen maineen luonut kyberpunk-klassikko Snow Crash, joka on sekin kertakaikkisen erinomainen kirja. Odotan mielenkiinnolla, mitä Stephenson seuraavaksi tekee – Barokkisyklin viimeisestä osasta alkaa jo olla muutama vuosi, joten uutta kirjaa voinee odotella lähivuosina.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Järjestystä blogiin

Blogia pitää säätää ja fiksata aina silloin tällöin. Nyttemmin olen innostunut käyttämään kuvia enemmän. En edelleenkään kuvaa itse, vaan ryöstän Flickeristä siivon näköistä kuvituskuvaa. En pahemmin lupia kysele, vaan luotan siihen, että Creative Commons -lisenssit pitävät ja siten lisensoitua materiaalia saa käyttää.

Virittelin myös muissa blogeissani käytössä olevan samankaltaisia kirjoituksia yhdistelevän toiminnon (löytyy yksittäisten merkintöjen sivuilta). Täällä se ei toimi aivan yhtä hyvin, se kun perustuu tageille joita en ole aikaisemmin jaksanut käyttää. Kun blogissa on lähemmän tuhat merkintää, niitä ei myöskään tuosta noin vain tagiteta fiksusti (tein sen prosessin jo Gameblogille, eikä huvita tehdä uudestaan).

Tagitin kuitenkin kaikki merkinnät kategorian mukaan, joten jokaiselle löytyy ainakin jotain kaveria, ja uudet täytynee tagittaa vähän tehokkaammin. Täytyy lisäillä tageja vanhoihinkin, sikäli mikäli keksii näppäriä kokonaisuuksia joita voi poimia hakemalla. Kai tuosta jotakin lisäarvoa kuitenkin saa, vaan ei niin paljoa, että viitsisi hirveästi aikaa käyttää.

Poika ei ole palikka

Nooa on kehittynyt! Joululahjaksi saatu palikkalaatikko ei tarjonnut pitkään aikaan Nooalle kummempaa iloa, mitä nyt kolistelua ja palikkatornien kaatamista. Siinä vaiheessa kun Nooa innostui paukuttamaan koko laatikolla lattiaan, laatikko pistettiin syrjään.

Tänään Johanna oli kaivanut laatikon esiin ja käyttöön ja kas! Poika osaa! Nooa osaa hienosti laittaa palikoita laatikkoon. Ainakin helpoin lieriön muotoinen palikka menee komeasti laatikkoon. On todella hauskaa nähdä, kuinka poika alkaa tajuta asioita enemmän.