Elämä ja mielipiteet – Sivu 94 – Mikko Saari bloggaa toisinaan

Nintendo DS -pelejä kaupan

Laitoin Huuto.net:iin muutaman joutavamman Nintendo DS -pelin myyntiin: lista myynnissä olevista peleistä. Joukossa on suosittuja ja kehuttuja pelejä, jotka eivät ole syystä tai toisesta minulle kolahtaneet. Peliaikaakin on tietysti vähemmän, jolloin kriteerit pelien suhteen nousevat korkealle. Hinnat lähtevät kympistä, hintavarauksia ja postikuluja ei tunneta (koska arvelen noiden menevän aika mukavasti Helposti-kuorilla).

Tänään bongasin tulevista peleistä maaliskuussa ilmestyvän Legend of Zelda: Phantom Hourglassin, joka jatkaa DS:llä Wind Wakeristä tuttua cel-shading tyyliä, ja tarinakin on jonkinlaista jatkoa Wind Wakerille. Lienee pakkohankinta; kaipa sen ehtii jossain vaiheessa pelatakin. (Se toinen Zelda on harkinnassa, mutta sitä varten pitäisi varmaan hankkia Wii. Hankitaan, luulisin, mutta milloin, se on sitten eri juttu.)

Ehtiihän sitä, toisaalta, kun priorisoi – Johanna priorisoi lastenhoidon viikonloppuaamuisin minulle (kun itse hoitaa viikolla, kun minä teen töitä) ja käytti ajan pelaamiseen, ja sai lopulta pelattua loppuun Dreamfallin, ja tykkäsi kovasti. Seikkailupelien ystäville ilmeisesti pakkohankinta, varsinkin jos on aikaisemmin pelannut The Longest Journeyn. Tarinalle odotetaan jatkoa varsin kuumeisesti, vaan saapa nähdä, tuleeko sitä vai ei – ei kannattane pidättää hengitystään, kun Dreamfallinkin kanssa meni vuosikausia.

Kirjavuosi 2006

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Jos eri kulttuurimuotojen kannalta katsellaan, niin vuosi 2006 oli minulle ehdottomasti kirjavuosi. Kuten Kirjavinkkien tilastoista voi laskea, olen lukenut vuoden aikana suuren määrän kirjoja, ja niistä suurimman osan vieläpä viimeisen puolen vuoden aikana. Lapsen saaminen ei siis estä lukuharrastusta, päin vastoin. Jos oikein laskin, päädyn yli 50 kirjaan, eli olen lukenut enemmän kuin kirjan viikossa.

Vuoden kirjallinen tapaus oli ehdottomasti BookMooch, josta olen kerännyt jo yli 30 hyvää kirjaa, itselleni ja Johannalle. En tiedä, olisiko ilman sitä kertynyt ihan samanlaista määrää kirjoja, varsinkin kun loppuvuonna Kaukajärven kirjasto suljettiin. BookMooch-kirjat ovat tulleet postiluukusta sisään, mikä on kätevää lapselliselle.

Ilmaisista kirjoista ei muuten BookMoochin kohdalla kannata puhua: rahaa on mennyt nyt yli 100 euroa. Vaan mistä muualta saa hyviä ja kiinnostavia kirjoja alle kolmella eurolla kappale? Kirjastosta, toki, mutta nämä saa omaksi, ja valikoima on parempi – tai ainakin minä olen löytänyt paljon kiinnostavaa luettavaa, jota ei ole vielä suomennettu ja jota siksi ei kirjastoista tahdo löytyä.

Mitä itse kirjoihin tulee, niin suurta ja hienoa oli päästä vihdoin ja viimein käsiksi Neal Stephensonin kirjoihin. Snow Crash, Diamond Age ja kaiken huipennuksena nerokas Cryptonomicon. Ah, onnea. Siinä sivussa China Miéville ja Ian R. MacLeod palauttivat uskoni fantasiaan ja tulin muuten vain lukeneeksi koko joukon oudon ja normaalin rajaa kulkevia kirjoja (Jonathan Carrollia, Huuto 49, Lasisilmä ja niin päin pois).

Hyvä vuosi, siis, ja odotukset ovat korkealla – tulisiko ensi vuodesta vielä parempi kirjavuosi?

Nooa, 6 kuukautta

Kuusikuukautinen poika on melkoinen tehopakkaus. Nooa on oppinut ryömimään, ja etenee määrätietoisesti kohti houkuttelevia kohteita, kuten sanomalehteä, jota joku lukee lattialla, tai puhelinta, johon joku puhuu. Onhan se selvää – jos aikuinen on kiinnostunut jostakin, niin Nooakin on.

Nooan suosikkijuttuihin kuuluvat myös hyppiminen – hyppykiikku voisi olla hyvä hankinta, mutta ehkäpä tyydymme kuitenkin käsinhyppyyttämiseen. Tulee liikuntaa, eikä tule pojalle sitten myöhemmin kävelyongelmia. Nooan hupeihin kuuluu myös kilpahuutaminen äidin kanssa: välillä molemmat innostuvat huutamaan niin että korvissa soi. Oudot on huvit, mutta mikäs siinä kun on hauskaa. Kukkuu-leikkikin miellyttää, samoin naamaan puhaltaminen ja peilin kanssa kujeilu.

Nooa pitää myös maton syömisestä ja erikoisten pikkuyksityiskohtien kuten sukkanöyhdän bongaamisesta matoilta. Eteisen maton hapsut ovat myös kova juttu. Lattiakin kiinnostaa, lähinnä siten, että sitä kuuluu hakata kovilla esineillä. Parketti tykkää, mutta no, pojalla on kivaa… Perintösoittorasiakin meni jo palasiksi Nooan käsittelyssä, lähinnä lattiaan hakattuna. Musiikki sinänsä miellyttää, joko soittorasiasta tai laulettuna. Lastenlauluvalikoimamme on hivenen kapea, mutta noh, toisto rauhoittaa…

Varhaisvauvuuden pipokauhu on pikku hiljaa lientynyt, ja nyt kypärämyssyn vetäminen päähän synnyttää suorastaan ilon hetken. Ehkä poika tajuaa, että ulos mennään, ja kohta saa kaikenlaista jännää nähtävää – Nooasta on tullut innokas matkailija ja kaupassakävijä, joka pysyy kaupunkireissun ajan tyytyväisenä. Odotamme mielenkiinnolla jatkoa!

Royle Family

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Eilen saapui joulunpyhien ratoksi täydellinen setti Royle Familya eli Sohvanvaltaajia. Seinfeldistä on käytetty nimitystä "show about nothing", mutta se sopii vielä paremmin Royle Familylle, jossa työväenluokkainen brittiperhe istuu sohvalla telkkarin ääressä eikä todellakaan tee yhtään mitään. Jostain ihmeellisestä syystä sarja onnistuu silti olemaan hävyttömän hauska. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, jos tämä helmi on jäänyt näkemättä.

Kaikki kolme kautta ja uuden finaalijakson sisältävä boksi on paras valinta sarjasta kiinnostuneille; jotain parhaat palat -boksiakin myydään, mutta mitä järkeä on koostaa parhaita paloja sarjasta, jossa on alunalkujaankin vain 18 osaa?

BBC:n sivuilla on, joka tapauksessa, hyvä artikkeli sarjasta.

Kaupallistumista

Kirjavinkkien kaupallistamisprojekti on edennyt ihan kohtuullisesti. Merkintöjä koristavat aikaisemman "hae BookMoochista"-linkin lisäksi linkit kirjakauppaan ja hintavertailuun. Pidän mainostusta verrattain hillittynä; se ei häiritse minua, vaikka olen aika tiukka banneriallergikko.

Tavoitteeni on vaatimattomasti saada aikaan yksi tilitys (eli 50 euroa) vuodessa, millä maksaa suunnilleen yhden laskun palveluntarjoajalle. Tämä onnistuu, jos kävijämäärät ja sitä kautta mainoksiin lankeavat (erityisesti kirjanostajat) lisääntyvät.

Uusin aluevaltaus on pokeripalvelinten mainostaminen Lautapelaaja.net:ssä. Texas Hold’emin säännöt keräävät sivustolla ylivoimaisesti eniten kävijöitä, joista suurin osa ei tutustu sivuun sen enempää. Näitä poistujia pyrin jatkossa ohjaamaan pokeripalvelimille, jolloin käynneistä voisi saada rahallista etua.

PokerStars-palvelin maksaa, esimerkiksi, $75 per rekisteröitynyt pelaaja, kunhan uudet tulokkaat pelaavat tarpeeksi ja laittavat rahaa pelitililleen. Ehtoja on, mutta toisaalta vuoden aikana montaa osumaa ei tarvita, kun koossa on Lautapelaaja.net:in vuosimaksu. Kun osumia sivulle on viikossa yli tuhat, kuvittelisin, että siitä joukosta jokunen uusi pelaaja voisi löytyäkin. Elämme toivossa.

Muualla Lautapelaaja.net:ssä mainoksia ei tulla näkemään, ainakaan ennen kuin löytyy joku mielekäs, kävijöitäkin hyödyttävä mainosmuoto (esimerkiksi affiliate-tyyppinen kuvio Lautapelit.fin tai jonkun muun pelikaupan kanssa voisi olla tällainen). Tällöinkin kyse on tekstilinkeistä – bannerimainoksiin kynnys on hyvin korkea. Pokerisääntöjen kohdalla asia ei hirveästi hetkauta, koska kyse on niin irrallisesta osasta sivustoa (ja minua tavallaan jopa ärsyttää tuon yksittäisen sivun suosio yli kaiken muun).