« Unessa | Pääsivu| Levottomat yöt »

Perhosefekti

PerhonenEilen alkanut Unelmakämppä hymyilytti, ei niinkään siksi, että se olisi ollut erityisen hauska, viihdyttävä tai nokkela niillä alueilla, joilla sen ilmeisesti oli tarkoitus olla, vaan siksi, että löytyy pareja, jotka eivät hesalaisina tiedä, missä on Kirkkonummi, eivät koskaan ole mitään rakentaneet, miettivät ottaako pleikkari mukaan ja ovat silti vapaa-ehtoisina ilmoittautuneet remontoimaan romukasoista unelma-asuntoja kymmenessä viikossa omien töidensä ohella iltapuhteina. Ja että ihan varmasti löytyy niitäkin ihmisiä, jotka ostavat nämä asunnot, joiden remontoinnin ovat tehneet täysin ammattitaidottomat uusavuttomat kauhealla kiireellä. Jos ovat.

Eilinen aloitusjakso ei luvannut valmistuvaa remonttia sille parille, joka ensimmäisenä remontti-iltana sai aikaiseksi vain lämmitetyn lihapiirakan ja laastarin sormeen, mutta kaksikon toisistaan huolehtiva ja hätäilemätön asenne lupasi hyvää parisuhteelle. Sen sijaan sen parin, jonka vaimon selkä jo tunnin jälkeen puhisi, että "älä ala taas sitä pomotusta", remontti saattaa valmistua, mutta suhde voi olla hilseillä. Tapansa kullakin tehdä elämästään hankalaa. Koskaan ei voi tietää, mikä sana tai liike kaataa minkäkin rakennelman. Arvailla toki saattaa.

Muistatteko, miltä tuntui odottaa postia tai soittoa ihmiseltä, joka käveli sydämenne yli? Muistatteko, miltä tuntui tarkistaa sähköpostiaan muutaman minuutin välein ja tarkistaa, onko puhelin toiminnassa? Miltä tuntui odottaa toisen näkemistä? Ja miten hyvältä tuntui sitten saada se posti tai soitto tai nähdä Hänet, ja miten muu maailma haalistui vesileimaksi. Oli vain sinä ja Hän.

Tottakai sen muistaa. Niin kauan kuin se sama tunne on tuttu silloinkin, kun suhde on jo tutumpi, niin kauan on hyvä. Mikään ei ole helpompaa kuin antaa asioiden olla ja mennä omalla painollaan. Siitä ei ole pitkä matka oloon, jossa sitä tiettyä katsetta ei kaipaa, sitä tiettyä kättä ei halua käteensä, sitä tiettyä ihoa ei halua koskettaa. Usein silloin ei ole enää paljon tehtävissä. Muuta kuin hoitaa ero kaikkia kunnioittaen, mahdollisimman pienin vaurioin.

On suhteita, joiden on syytä antaakin haipua, silloin väärät ihmiset ovat menneet yhteen ja sitä ei ole syytä pitkittää enempää kuin sen ajan, minkä asian sisäistäminen vie. Ja on suhteita, jotka kannattaa ehdottomasti hoitaa, sillä ne ovat niitä suhteita, jotka on tarkoitettu hoidettaviksi, pieniksi ihmeiksi, sielunkumppaneiden lottovoitoiksi. Niitä on helppokin hoitaa, kun vaan muistaa kunnioittaa itseä ja Häntä. Tai Häntä ja itseä. Ja antaa tilaa hengittää. Niillä suhteilla, joita ei ole tarkoitettu hoidettavaksi, on tehtävänsä niilläkin; ne on aseteltu opinpoluksi ja niistä kannattaa se oppi ottaa. Ihminen, joka ei opi historiastaan, on tuomittu epäonnistumaan.

Ehkä olisi nyt aika lopettaa tämä kirjoitus, ennen kuin alan kuulostaa siltä, että aforismini ovat samasta lähteestä pilkityt kuin Keskisen onnenkaupan miljoonaviisaudet. Elämä on tietenkin muuta kuin unennäköä, latteita viisauksia ja nokkelia rinnastuksia. Elämä on pieniä asioita. Kuten vaikka sängyn jakamisen taito; erilliset patjat ja peitot eivät välttämätä tarkoita sitä, etteikö toisen peiton alle voisi kylmiä koipiaan sujauttaa, jos sen tekee toisen hengitystä kuunnellen. Se, kummalla puolella sänkyä nukkuu, ei ole tärkeää, mutta se on, että puoli tuntuu kotoisalta.

Suhteen perhosefekti voi olla tänään tehty olemattoman pieni virheliike, väärä sana tai ilmavirtauksen muutos, joka saattaa olennaisesti vaikuttaa tulevaan säätilan kehitykseen. Hallitun kaaoksen hallitseminen on taitolaji, elämän mittainen koulu, josta ei päästätodistuksia jaeta.

Olen puhunut.

Jälkipuheet

Ja pirun hyvin puhuttu.

UGH.

Unehtui mainita, että kokemuksen syvällä rintaäänellä. ;)

Juu ei kannata kiirehtiä remonttien kanssa, nimim. kaksi vuotta jo remppaa tehny ja varmaan menee vielä toiset kaksi vuotta. Tosin kuulin juuri että naiset ei tykkää asua rempan keskellä ni ehkä toikin pitäs joskus saada valmiiksi ni vois se vaimokin sit löytyä:)

Olen kuullut kyllä naisista, jotka rakastavat remppoja. Oletko nyt ihan varmasti muistanut mainita, että vielä voisi vaikuttaa pintamateriaaleihin.

Tuo kuulosti hyvältä hyvältä neuvolta, kiitos.

ps. Jos löytyisi sopiva nainen niin vielä voisi vaikuttaa pintamateriaaleihin:)

Siinä on sekin hyvä puoli, että voi sitten myöhemmin, kun ne värit menee joka tapauksessa väärin, muistuttaa, kenen neuvosta juuri noihin päädyttiin.

Nyt värikartat povariin ja radalle.

Jotain lisättävää?



Juttutupa

Tuoreet

Kipot ja kuvat

Löytölaatikko



Vitriini

Kahvihuone

Naapurusto

Muita blogeja

Vuokraisäntä

Kellari

Pannuhuone

Powered by
Movable Type 3.33