« Renkaanpotkijat | Pääsivu| Renkaanpotkijat Osa 2 »

Eläimellistä

Olisipa oivallista, jos joku ajattelisi minusta joskus, että olipa siinä fiksu tyyppi, jotenkin omanlaisensa, erilainen. Että se joku puhelisi jollekin toiselle, että ei se ollut niinkuin muut, tavalliset ihmiset, että siinä oli jotain ... ja sitten se joku keksisi siihen jonkun napakan adjektiivin, joka kuvaisi minua kuin miukuus kissaa. En tietenkään kuitenkaan välittäisi erityisemmin tulla muistelluksi ihmisenä, josta ne sanoisivat, että siinä naisessa oli jotain eläimellistä, sehän viittoisi ajatusta ihan väärään suuntaan. Hiukan tarkempaa analyysia kaipaisin. Mutta en myöskään tahtoisi tulla mainituksi naisena, jossa oli koiruutta kerrakseen. Eikä imartelisi myöskään, jos sanoisi se joku, että aika kettuus naiseksi oli tai että sellaista hamsteruutta harvoin näkee tai että moista hiiriyttä ei usein tapaa. Tietenkin esimerkiksi lintuus tuntuisi somalta mutta eihän se nyt ole mikään niin syvällinen ominaisuus, josta haluaisi varsin ja vain tulla muistetuksi. Varsinkaan harakkuus tai kanuus.

Mutta olisi hienoa, jos se joku sanoisi, että siinä naisessa oli kissuutta. Siinä se olisi. Kaikki sanottuna.

Olisi yhtäkaikki hyvä elää elämänsä niin, että joku ylipäätään muistaisi.

Eläinten hautausmaalla luki yhdessä kivessä, että "Tavallisia kissoja ei ole". Sellaisena olisi hienoa tulla muistetuksi.

Jälkipuheet

Kaivat vaan sisäisen kissasi esiin, pikkusen sähiset ja sitten kehräät, kierrät jaloissa ja suuttuessasi kusaiset kengille. Kyllä se siittä. ;-)

Eiköhän sinut kuule muisteta ihan ihmisenäkin, et sie nyt niin tavallinen tallaaja ole, kun olet meidätkin saanut koukkuun lukemaan menopaussia lähes päivittäin.

Noinhan minä juuri teen, mistäpä tiesit.

Ja nyt tää kehräis....

Sanat ovat turhia kun voi halatakkin.

Siksiköhän ihmiset tekevät erillaisia testejä netissä...

Yks kaveri sano että sun blogissa on hienoja juttuja, ja olen samaa mieltä. Pieniä asioita elämästä joita ei välttämättä aina huomaa mutta jotka kuitenkin ovat tärkeitä ja monasti ansaitsevat huomiota.

Halaaminen on Mikael ihmiselle suotu lahja, jota liian vähän ihminen ymmärtää käyttää. Vai onko joku nähnyt halaavia eläimiä. Iho ihossa on yksi parhaita tietämistäni tavoista vastaanottaa toinen ihminen.

Ja Mika. Sait naisen aivan hämilleen. Niitä pieniä juttuja oppii näkemään, kun isot jutut ovat aika ajoin olleet niin kaukana ulottumattomissa.

Niin. Ihmeellisesti keksit asioita joita ei muille ole tullut koskaan edes mieleenkään. Typeryyksiä, -sanoisi joku herra typeryys itse. Pohdinnoissasi kuitenkin on koko elämän ja villakoiran ydin, -sanon minä. Ajatusmallia voitaisiin jatkaa että jos eläimiltä kysyisi millä nimellä nimittäisivät itse ihmisen käyttämää termiä "ihmisyys" olisikohan se aina samaa rotua kuin eläin itse, etenkin jos halutaan ilmentää suvaitsevaisuutta. toisten huomioonottamista ja empaattisuutta? Vuorigorillat surmasivat aikoinaan sumuisilla vuorilla suojelijansa ja leijonauros saattaa tappaa toisen uroksen siittämiä pentuja saadakseen naaraan uudelleen kiimaan. -Raakaa todella raakaa mutta heidän mittapuullaan aivan normaalia. Kiltti kotikissakin on pikkulinnuille peto. Ehkä se epätavallisin kissa olisi sellainen jolta puuttuisi metsästysvaisto ja haluaisi elää symbioosissa häntä pienempien eläinten kanssa. Suomesta siirtyy robottien ja käsien työt nykyisin Kiinaan ja Intiaan. Muistellaankohan siellä ahkerinta piirilevyjen latojaa sanoin: -vastaavaa robottiutta saa hakea.

saankos mea käyttää tätä pohdintaa aamunavauksessa koulussa?
aivan loistavaa tekstiä mietittäväksi *hymy* ja huumorilla höystettynä saa suorastaan kehräämään..

Murphy voimisteluttaa aamuisia tahma-aivojani nyt aika isolla tamburiinin räimeellä. Kyllä minä luulen, että vuorigorillan mielestä eläimellisyys on jalompaa kuin inhimillisyys. Se luultavasti pitää sanaa "ihmisyys" synonyymina tyhmälle, avuttomalle ja höynäytettävälle. Eikä se kai siinä kovin paljon erehtyisi.

Ja pitäisin täysin selviönä, että Kiinassa piirilevyn latojarobotti miettii Suomen robottiutta ja yrittää pitää robottivirnistyksensä kurissa, kun sai työt. Korkeintaan tuntee kollegiaalista sääliä työtöntä suomalaisrobottiutta kohtaan, että olisi vaan ymmärtänyt tehdä asiat loivemmin, että tarviiko sitä olla aina niin ykkönen robottiudessa.

Tikru, toki saat.

Jotain lisättävää?



Juttutupa

Tuoreet

Kipot ja kuvat

Löytölaatikko



Vitriini

Kahvihuone

Naapurusto

Muita blogeja

Vuokraisäntä

Kellari

Pannuhuone

Powered by
Movable Type 3.33