Johanna otti ja teloi itsensä. Tulimme eilen kotiin, Johanna katseli naapurien parvekelaseja eikä huomannut astuvansa kuoppaan. Seurauksena nilkka taittui pahasti, sanoi kruts ja oli kipeä lopun iltaa. Kävimme urheasti neuvolan valmennusillassa vielä, mutta kun jalka oli yölläkin kipeä, tänäaamuna suuntasimme sitten ensiapuun.
Meitä palloteltiin sairaanhoitajalta röntgeniin, röntgenistä lääkäriin ja lopulta tuloksena oli kipsattu jalka, kiitos nilkan luusta lohjenneen sirun. Kipsin kanssa mennään viikko, sitten pari viikkoa vähän kevyemmällä setillä. Kepeillä kulkeminen tullee tutuksi. Eipä tässä voi kuin olla tyytyväinen siihen, että mitään ihmeempää ei käynyt, eikä leikkaushoitoa tarvita. Johannalla alkoi nyt sitten äitiysloma saman tien, kun sairaslomaa tuli se kolme viikkoa. Sitten ollaankin jo vuosilomien ajalla.
Harmillinen juttu, mutta kannattaa muistaa jatkossa pitää silmät tiessä eikä parvekelaseissa. Mikä tärkeintä, masu ei kokenut kolhuja, joten eiköhän meidän kullanmurumme ole yhä hyvässä kunnossa.
Olipa ikävä sattumus, mutta onneksi ei käynyt sen pahemmin. Ja, että vika löytyi heti ja saadaan kuntoon. Nyt vain Mozartit soimaan ja lepoa.
Pikaista toipumista Johannalle kyllä niillä kepeillä hyvin pääsee kun ei purista rystyset valkoisena niitä käsiosia! Hartiat rentona muuten tulee koko kroppa kipeäksi.
terv.
Leena
Ps. kokemusta on!
Pikaisia paranemisia ja hyvää massulomaa!! Ja tiedotuksena: 1.4. blogimiitti Tampereelle. Paikka näyttäisi olevan Plevna (ylätasanteelta on varattu pitkä pöytä) ja alkaen klo 18. Lisää tietoja Kauran ”Viistolla pinnalla” -blogista.