Sen kummemmin kommentoimatta Lordin ympärillä vellovaa kohua, täytyy hämmästellä mediaväen (ja muidenkin, mutta erityisesti mediaväen) närkästystä kansan innostusta kohtaan. Useissa kolumneissa ja mielipiteissä on toistunut sama valitus: Vanhasen yksityisyyden loukkaamisesta ei närkästytty, joten Lordinkaan yksityisyyden loukkaamisesta ei saa närkästyä!
Niin että sillä lailla. Jos on ikinä jättänyt jostain asiasta närkästymättä ja innostumatta, ei saa innostua mistään muusta? Kun nyt joku innostuu boikotoimaan Seiskaa ja puolustamaan Lordia, voidaan aina kaivaa vanhat jutut esiin ja todeta että eipä ole herraa pitkäaikaistyöttömien asema liikuttanut, joten ihan turhaa on tämäkin älämölö
.
Minun nähdäkseni ihmisillä on kyllä ihan täysi oikeus aloittaa kansanliikkeitä asiasta kuin asiasta, oli sitten aikaisempiin asioihin suhtautunut tai ollut suhtautumatta. Puhumattakaan siitä, kuinka Lordin ja Matti ”rajoitetaanpas kansalaisoikeuksia” Vanhasen sympatia-asteissa on aika lailla eroa.
Onhan Lordin kansansankarinasema jo aika reippaalla tasolla ja joidenkin ihmisten raivo Seiskaa kohtaan suorastaan huolestuttava, mutta silti natsikortin vetäminen esiin (Aamulehden kolumnisti vertasi tänään Lordin kannattajia kirjarovioita viritteleviin natseihin) tarkoittaa edelleen suhteellisuudentajun menetyksestä seuraavaa välitöntä häviämistä väittelyssä.
Aamulehden kolumnistiksi voi näköjään päästä, vaikkei ole lukenut näin-argumentoit-oikein -oppaita.
Toisaalta, huomasin tuossa juuri Turun Sanomien ”muut lehdet” -sitaateista, että itse Aamulehden päätoimittaja oli paheksunut Matti Vanhasen ”rivoa käsimerkkiä” yhteiskuvassa Lordin kanssa. Että kannattaako tällaisia alkuperältään ja tarkoitukseltaan epämääräisiä merkkejä ollenkaan alkaa näyttelemään, hän pohti.
Ei sillä, kyllähän TS on myös usein ns. vanhoillinen lehti ja muuta sellaista, mutta tuntuu että ne asenteet on enemmänkin piilotettu sinne rivien väliin.