Marjo Niemi: Juostu maa
Teos, 2004
127 s.
Retki Marjo Niemen tuotannon parissa vei nyt esikoisteoksen pariin. Tämä pienoisromaanimittainen esikoinen on yhdenpäivänromaani, joka kertoo pienessä kylässä asuvasta kymmenvuotiaasta tytöstä, Syksystä, joka juoksee kylän halki. Jotain on tapahtunut, asiat eivät ole normaalisti, ja Syksy juoksee jotain pakoon.
Kirjan toinen näkökulma on Syksyn sedän Kalevin. Kalevi on entinen juoksija, nykyinen hivenen hukassa oleva vanhapoika, joka on ottanut Syksyn valmennettavakseen. Sekä Syksyllä että Kalevilla on omat taakkansa ja omat vaikeutensa. Syksyn ei ole helppo ottaa vastaan apua ja ihmiskontaktia, eikä se Kalevillekaan helppoa ole. Jollain lailla nämä kaksi kuitenkin onnistuvat kohtaamaan.
Syksy on asettunut perheessään ulkopuolisen tarkkailijan rooliin, joka todistaa isän ja äidin riitoja ja sisarustensa saamaa huomiota. Syksy on herkkä sille, miten aikuiset ohittavat ja aliarvioivat lapsia, katsovat yli ja nauravat kuin hyvällekin vitsille, kun lapsi sanoo jotain hupsua.
Kieli on Marjo Niemeltä totutusti kaunista ja elävää. Kirjan tunnelma on tiivis ja käsinkosketeltava. Niemi onnistuu piirtämään yhden vuorokauden taitavasti ja lastaamaan pienen tarinan päälle paljon elävää elämää. Päivän päätteeksi päästään lopulta kiinni niihin oikeisiin kysymyksiin ja siihen totuuteen, jota Syksy pakenee. Hieno pieni kirja.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.