Peter Mickwitz: Lasinen avaruusalus
Tammi, 2006
Suom. Jyrki Kiiskinen
127 s.
Runouden suomentaminen lienee kaikkiaan melko vaikeaa puuhaa, jollei aivan mahdotonta. Jyrki Kiiskinen toteaa, että osa Peter Mickwitzin tuotannosta on niin tiukasti sidoksissa ruotsin kieleen, ettei sitä pystykään kääntämään. Osan sitten pystyy, paremmin tai huonommin.
Lasinen avaruusalus on valikoima Peter Mickwitzin runoutta. Erityisesti se kiinnostaa minua tietysti siksi, että se sisältää kokonaisuudessaan För vad kroppen är värd -runokokoelman (Minkä isäntä ruumis on), joka voitti Tanssiva karhu -palkinnon. Tässä kokoelmassa törmäillään vähän kääntämisen rajoihin: Kiiskinen kommentoi olevansa joihinkin käännöksiin hieman tyytymätön, mutta ne piti silti ottaa mukaan, jotta kokonaisuus olisi mukana täydellisenä.
Se ja sama, sanon minä – näin täydellisen pihalla en ole runouden ääressä ollut sitten yritykseni ymmärtää Eva-Stina Byggmästaria. Ehkä varovasti syytän kielimuuria. No, Bo Carpelan on sentään näistä suomenruotsalaisista maistunut jossain määrin, mutta alan aavistella, että ehkä suomenruotsalaisessa runoudessa on jotain, joka hankaa minua vastaan. Ainakin Mickwitzin välimerkitön, säkeenylityksiä täynnä oleva tekstivirta on minulla täysin läpitunkematonta ryteikköä. En saa tästä irti mitään kiinnostavia merkityksiä.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista. Instagramissa olen @mikko_lukee.