Mikko Saari – Sivu 71 – Elämä ja mielipiteet

Erittäin hyvä pizza

Tämä merkintä on pitänyt kirjoittaa jo pitkään. Olemme harrastaneet hyvän aikaa jokaviikkoista pitsantekoa ja tuloksena pitsanvalmistus on saavuttanut varsin miellyttävän tason.

Taikina

1/3 pkt hiivaa
1 dl vettä
2,5 dl jauhoa
suolaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen (huomaa, että kädenlämpöinen eli 37-asteinen vesi ei tunnu kädenlämpöiseltä, vaan kuumalta). Sekoita suolaa hitunen jauhoihin ja jauhot veteen. Vatkaa ja kun taikina muodostuu, vaivaa kimmoisaksi. Peitä liinalla ja kohota. Jos aikaa on niukasti, laita taikinakulho kuumaan veteen lillumaan, niin kohoaa joutuisammin.

Kaulitse tasaiseksi. Tuosta taikinasta tulee suunnilleen pellillinen, vähän pienempi (tuplaamalla taikinan saa paksun koko pellin pitsan), eli aika ohueksi saa kaulita. Sitten täyttämään!

Pitsan perusta on tomaattisoosissa. Tomaattipyrettä voi käyttää paremman puutteessa. Se toimii, mutta ei ole elämys. Meillä suositaan Grand’Italian Sugocasa-kastikkeita. S-Marketeista saa, ainakin tavallista ja valkosipuli-sipulia. Ei maksa paljon ja säilyy ainakin viikon, toisin kuin useimmat vastaavat. Tämä soosi sopii hyvin pitsan päälle, mutta myös jauhelihakastikkeen tueksi, murekkeen mausteeksi ja moneen muuhun tarkoitukseen. Suosittelemme.

Sitten varsinainen täyte. Mielikuvitustaan voi käyttää, mutta tärkeää on, ettei täytettä ole liikaa! Tällaista pitsaa ei pidä ahtaa täyteen (iso pellillinen täytteidentäyttämää pitsaa on hyvää, mutta eri juttu). Kannattaa keskittyä yhteen, korkeintaan kahteen täytteeseen. Meillä vakiotäyte on yhdeksän siivua pippurikinkkua (eikä sitten mitään ohuenohuita, vaan perinteisiä paksuja siivuja). Se toimii erittäin hyvin. Päälle vielä pari tomaattia siivutettuna ja se on siinä.

Tai ainakin melkein. Juusto päälle vielä! Jos täytteitä ei pidä laittaa paljoa, juustoa täytyy. Meillä käytetään yksinomaan mozzarellaa, eikä raasteena vaan paksuina siivuina, jotka sulavat kauniisti pitsan päälle. Vakioannos on 250 grammaa Riitan Herkun mozzarellaa.

Lopuksi päälle vielä runsas roiskaus oliiviöljyä. Olemme tykästyneet Borgesin basilikamaustettuun oliiviöljyyn, mutta tavallinenkin toimii. Lopulta pitsa uuniin, 250 astetta ja kymmenisen minuuttia. Viimeisenä silauksena päälle pizzamaustetta tai oreganoa.

Nooa-katsaus

Nooa on nyt vuoden ja kahdeksan kuukautta vanha, ja todella monitaitoinen pikkumies. Kaikenlaiset kiipeilyharrastukset ovat kovasti suosiossa. Nooa osaa sujuvasti kiivetä tuoleille (ja tuoleilta pöydälle) ja pääsee alaskin. Viimeisin ylpeää paistattelua herättänyt taidonnäyte oli tyylikäs laskeutuminen sohvan käsinojan yli.

Päivällä nähtiin jotain uutta, kun Nooa kiskoi itse pulkkansa mäen päälle laskua varten. Tällaisen oma-aloitteisuuden toivotan kyllä ehdottomasti tervetulleeksi. Pulkkamäki viehättää muutenkin, tosin vähän satunnaisesti. Puiston isosta liukumäestäkin lasketaan nykyisin täysin ilman isän apua.

Uuden edestä täytettävän pesukoneen myötä Nooa on innostunut pyykkihommista. Ei tarvitse kuin naksauttaa pesukoneen luukku auki tai ehdottaa pyykinpesua muuten, niin Nooa säntää jo kohti kylpyhuonetta. Nooa osaa täyttää pesukoneen ja auttaa innokkaasti myös tyhjentämisessä. Aamulla Nooa ehdotti itse pyykinpesua: Nooa riisui housunsa, toi ne minulle ja kiskoi kohti kylpyhuonetta.

Nettijakelulevyjä

Radioheadin vanavedessä pari muutakin bändiä kokeilee vapaaehtoismaksullista nettijakelua. Saul Williams, jolta tiedän tasan raivostuttavan tarttuvan List of Demands -biisin, on julkaissut uuden levyn The Inevitable Rise and Liberation of Niggy Tardust netissä. Saul Williamsin sivuilta levyn saa joko viidellä dollarilla tai ilmaiseksi. Tietääkseni Niggy Tardustia ei ainakaan toistaiseksi saa CD-muodossa.

Levyn tuottaja Trent Reznor on ollut tyytymätön myyntilukuihin: vain joka viides maksoi viisi dollaria. En muuten minäkään maksanut, mutta jos tykkään ja säästän tiedostot, aion kyllä maksaa. Saul Williams on tyytyväisempi ja aikoo tarkastella levyn menestystä parin vuoden aikajänteellä.

Myös Reznorin oma Nine Inch Nails on julkaissut materiaalia samaan tapaan. Ghosts-kokoelman sivuilta saa ilmaiseksi ensimmäisen neljänneksen ja PDF-vihkosen, viidellä dollarilla koko setin, kympillä tupla-cd:n, 75 dollarilla deluxe-version ja 300 dollarilla ultra-deluxe-version. Materiaali on vieläpä julkaistu Creative Commons -lisenssillä, jotta sitä voi hyödyntää monin eri tavoin ilman sen kummempaa lupaa.

Ghosts I BitTorrenttina.

Muistia ja bisnestä

Internet on kuluttajan kaveri. Kyselin paikalliselta Apple-jälleenmyyjältä lisämuistia PowerBookiin. Olisivat myyneet kyllä, mutta kun kysyin, että mitenkäs on asennuksen laita, ilmoittivat, että se on kuulkaas helppo homma tehdä itse ja jos haluat, että me hoidamme, se maksaa 15 euroa.

Nyt sitten se kullanarvoinen kysymys: jos asennus kerran on helppo juttu, niin miksi maksaisin 220 euroa muisteista, jotka voin näemmä tilata Englannista noin 180 eurolla tai Yhdysvalloista noin 120 eurolla (plus verot)? Joten kiitos vaan vinkistä.

Toki veroeurojen päätyminen osin kotimaahan ja osin Tampereelle on yksi syy tukea paikallista (toisaalta, Yhdysvalloista tilattaessa joutuu ostoksestaan kuitenkin maksamaan arvonlisäveron kotimaahan), mutta tuollaisella hintaerolla taidan sittenkin sortua halvempaan vaihtoehtoon. Silläkin uhalla että hermot menee asennustöissä (kuten Johanna ystävällisesti ennusti). Muistit on sentään suunniteltu vaihdettaviksi, toisin kuin iPodin akku.

Värisokeus

Oletko koskaan miettinyt, miltä maailma näyttää värisokean silmin? Vischeck-nettisivu käsittelee kuvia simuloiden erilaisia värisokeuden muotoja. Ohjelmaa voi käyttää netissä tai omalla koneella Photoshop-pluginina.

Tulokset ovat mielenkiintoisia. Esimerkkinä toimikoot Color Blind images -lista BoardGameGeekistä, joka havainnollistaa värisokeiden ongelmia lautapeliharrastuksen parissa. Jännä juttu sinänsä, etten ole toistaiseksi törmännyt värisokeisiin pelaajiin, vaikka miesvoittoisen harrastuksen parissa ehkä pitäisi – onhan värisokeita miehistä yli neljä prosenttia.

Värisokeilla riittää ongelmia lautapelien parissa, sillä pelien valmistajat eivät yleensä ota värisokeutta millään tavalla huomioon. Päinvastoin, vihreä ja punainen ovat varsin suosittuja värejä nappuloille ja monille värisokeille tismalleen yhtä ruskeita.