Mikko Saari bloggaa toisinaan
Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.
Kaikki kolme kautta ja uuden finaalijakson sisältävä boksi
BBC:n sivuilla on, joka tapauksessa, hyvä artikkeli sarjasta.
Kirjavinkkien kaupallistamisprojekti on edennyt ihan kohtuullisesti. Merkintöjä koristavat aikaisemman "hae BookMoochista"-linkin lisäksi linkit kirjakauppaan ja hintavertailuun. Pidän mainostusta verrattain hillittynä; se ei häiritse minua, vaikka olen aika tiukka banneriallergikko.
Tavoitteeni on vaatimattomasti saada aikaan yksi tilitys (eli 50 euroa) vuodessa, millä maksaa suunnilleen yhden laskun palveluntarjoajalle. Tämä onnistuu, jos kävijämäärät ja sitä kautta mainoksiin lankeavat (erityisesti kirjanostajat) lisääntyvät.
Uusin aluevaltaus on pokeripalvelinten mainostaminen Lautapelaaja.net:ssä. Texas Hold’emin säännöt keräävät sivustolla ylivoimaisesti eniten kävijöitä, joista suurin osa ei tutustu sivuun sen enempää. Näitä poistujia pyrin jatkossa ohjaamaan pokeripalvelimille, jolloin käynneistä voisi saada rahallista etua.
PokerStars-palvelin maksaa, esimerkiksi, $75 per rekisteröitynyt pelaaja, kunhan uudet tulokkaat pelaavat tarpeeksi ja laittavat rahaa pelitililleen. Ehtoja on, mutta toisaalta vuoden aikana montaa osumaa ei tarvita, kun koossa on Lautapelaaja.net:in vuosimaksu. Kun osumia sivulle on viikossa yli tuhat, kuvittelisin, että siitä joukosta jokunen uusi pelaaja voisi löytyäkin. Elämme toivossa.
Muualla Lautapelaaja.net:ssä mainoksia ei tulla näkemään, ainakaan ennen kuin löytyy joku mielekäs, kävijöitäkin hyödyttävä mainosmuoto (esimerkiksi affiliate-tyyppinen kuvio Lautapelit.fin tai jonkun muun pelikaupan kanssa voisi olla tällainen). Tällöinkin kyse on tekstilinkeistä – bannerimainoksiin kynnys on hyvin korkea. Pokerisääntöjen kohdalla asia ei hirveästi hetkauta, koska kyse on niin irrallisesta osasta sivustoa (ja minua tavallaan jopa ärsyttää tuon yksittäisen sivun suosio yli kaiken muun).
Nooa on oppinut ryömimään. Aikaisemmin kaukana sijaitsevia esineitä on vain tuijoteltu määrätietoisesti ja kenties itkeä tuherrettu muutama turhautunut kyynel. Nyt poikaa ei pieni välimatka pysäytä, vaan esine haetaan kätösiin ryömimällä vaikka sitten useammankin metrin matka. Edes esteet eivät ole ongelma: poju kiipeää vaikka lattialla makaavan isän yli päästäkseen käsiksi toisella puolella oleviin silmälaseihin.
Ryömiminen ei tullut varsinaisesti yllätyksenä; päin vastoin odottelimme, että koska se tapahtuu, sillä yritystä riitti. Nyt sitten odottelemme, koska ryömiminen vaihtuu konttaamiseksi – viittauksia siihen suuntaan on pojun liikekielestä havaittavissa. Sitten puuttuu vain se herääminen, että liikkua voi ihan liikkumisen ilosta, eikä vain esineiden tavoittelemiseksi, ja meillä on käsissämme pyörremyrsky.
Olemme nauttineet viime viikkoina teatteritaiteesta. Ensin sai vuoron Tampereen teatterin Kun isoisä Suomeen hiihti. Sisällöltään varsin klassinen juutalaistarina viihdytti hyvän musiikin ja humoristisen tarinan voimin. Varsin kohtuulliset odotukset täyttyivät ja ylittyivät helposti. Musiikkinäytelmä on hyvä malli – paljon musiikkia, mutta kyseessä ei ollut varsinaisesti musikaali, tarinaa ei kuljetettu yksinomaan musiikin keinoin. Erityinen kiitos kuulunee Sari Kaasiselle, jonka sävellystyötä näytelmän laulut ilmeisesti pitkälti olivat.
Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa kauden odotetuin näytelmä, eli Tampereen työväen teatterin Venetsian kauppias. Tälle oli pohjana Al Pacinon tähdittämä elokuva, joten tarina oli tuttu – vai oliko sittenkään?
Siinä missä elokuva oli raskasta draamaa, näytelmä muisti, että kyseessä on itse asiassa komedia. Toki Pacino oli vakuuttava Shylock, mutta elokuva jätti tarinan toisen ulottuvuuden ehkä kuitenkin turhan vähälle huomiolle. Nyt nähtiin vakava ja vakuuttava Shylock, mutta myös Bassonion lemmenretki Portian perään toimi olennaisesti paremmin.
Näytelmä oli kaikin puolin huikea. Omaperäinen sovitus, oivaltava lavastus, ylipäätään kokonaisuuden nokkeluus. Näytelmä oli täynnä erinomaisia roolisuorituksia. Kärkinelikko Juhani Niemelä (Shylock), Auvo Vihro (Antonio), Tiina Lymi (Portia) ja Aimo Räsänen (Bassanio) loisti erityisesti, mutta se ei tarkoita, etteivätkö muutkin olisi olleet loistavia. Myös Venetsian kauppiaassa käytettiin musiikkia erinomaisen hyvin.
Voin suositella molempia näytelmiä, mutta erityisesti Venetsian kauppias on kokemisen arvoinen kaikessa raikkaudessaan.
Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.
