Viime päivinä olemme saaneet ihastella liikkumisen ihmettä. Tällä hetkellä poika osaa liikkua selällään, kunhan olosuhteet ovat oikeat. Liikkumiseen tarvitaan parkettilattia ja paljaat jalat (tai liukuestesukat), ja tietysti liikkumisfiilistä. Sitä onneksi riittää useimmiten. Sitten vain menoksi! Ei mene kuin hetki, niin poika on muutaman metrin päässä!
Konttaaminen antaa vielä odottaa itseään, mutta yritystä on kovasti siihenkin suuntaan. Peppu nousee ilmaan ja jalat pyrkivät alle, mutta ihan vielä ei konttausasento löydy. On hauska katsella, miten liikkeet ovat ikään kuin vähän sinne päin; jonain kauniina päivänä poika vielä konttaa, se on selvää.
Olen tyytyväinen: viime aikoina olen muka vähäisestä lukemiseen tarjolla olevasta ajasta huolimatta ehtinyt lukemaan yhtä jos toista. Syytä onkin, kun uusia kirjoja on tullut ja tulee koko ajan, kiitos