Kategoria: Elämää

Muuttaminen oli tehokasta puuhaa. Kaikki tavara siirtyi kolmella reissulla ja edellisenä iltana hoidetulla pienimuotoisemmalla roudaamisella. Lautapelikokoelmassa olikin kantaminen, huh – monta laatikkoa ja kassillista noita pelejä onkin. Muuten irtonaisin omaisuus mahtui suurimmalta osin 35 muuttolaatikkoon.

Uusi kämppä on hieno! Laminaatiksi luultu lattia onkin tammiparkettia ja asunto on muutenkin huikean tasokas edelliseen verrattuna. Aikaisempi asukaskaan ei ollut vielä ehtinyt tehdä tuhojaan; vain eteisen oven listassa on koiran raapimat jäljet. Muuten asunto on hyvässä kunnossa.

Harmittaa vain nettiyhteyden puute. Tämä kirjoitus on kirjoitettu keskiviikkona, saa nähdä milloin juttu pääsee nettiin. Elisan Sauli ja Pauli toivottavasti kytkevät netin maanantaina; kytkös haluttiin siirtää keskiviikolle, mutta jonkun tahon tyrimisen ja hidastelun vuoksi sellainen ei onnistukaan. Toivottavasti edes maanantaina, hoh.

Sillä välin ollaan muiden nettiyhteyksien varassa. Karmea tila, olla ilman mitään nettiyhteyttä kun kännykän selaimellakaan ei pääse sähköposteihin. Olisin sitä paitsi odottanut, että PowerBook olisi tehnyt kiltisti yhteistyötä puhelimen kanssa ja nettiyhteys olisi järjestynyt sitä kautta, mutta ei, ei sellainen sovi…

Arvatkaapa lähteekö mukaan teepurkki, joka on yhä teipattuna kiinni edellisen nelisen vuotta sitten tapahtuneen muuton jäljiltä?

Pakkaaminen on ollut yllättävänkin helppoa, parikymmentä laatikkoa on täyttynyt melko pienellä tuskalla. Ikävämpi homma on purkaa ne jotenkin järkevästi keskiviikkoon mennessä, jotta laatikot saa palautettua.

Lisäksi täytyy toivoa, että tämä jatkuva sade loppuisi tiistaihin mennessä.

Tänään suuntasimme sisustuksellisen tarmomme Ikean tarjonnan tutkimiseen. Emme olleetkaan käyneet aikaisemmin, joten olihan tuo, melkoinen elämys.

Huolellinen suunnittelu auttoi asiaa: päämäärättömän harhailun sijasta tiesimme, mitä jahtasimme. Suunnitelmiin tuli kyllä muutoksia, aika laillakin, mutta ostostelu sujui silti kätevästi.

Ikean konsepti on kerrassaan toimiva, kaikki sujui näppärästi ja tietysti sekin, että matkustimme pari tuntia ylipäätään päästäksemme kauppaan innosti ostostelemaan sitten kaikkea pientä ja sekalaista. Nyt on pihvipihdit, drinkkimikseri, hengareita ja niin edelleen…

Varsinaiset tavoitteet, sohvapöytä ja pari lamppua, saatiin, mutta niidenkin suunnitelmat menivät täysin uusiksi. Sellaista se on; jalkalamppu näytti kaupassa vähemmän kivalta kuin kuvastossa, joten päädyimme toiseen. Pikkupöydät olivatkin liian isoja ja sohvapöytä sitäkin isompi, joten ostimmekin kaksi pikkupöytää sohvapöydäksi ja rahin – niin se menee.

Kotimatkalla nähtiin panssarivaunuja. Ohittelin rohkeasti, eivät suuttuneet ja ampuneet tykillä perään.

Aamulla kärrättiin 30 muuttolaatikkoa kotiin; oli siinäkin hommaa, varsinkin kun rahtaaminen piti tehdä pienellä VW Golfilla. Lainalaatikon mies suhtautui hieman epäluuloisesti, ”tuollako meinasit kuskata?”, mutta eipä ole muutakaan. Kaksi reissua Pispalaan vei lopulta melkein tunnin, mutta ainakin saatiin laatikot ja Ikeaankin päästiin ihan hyvissä ajoin.

Nyt pakkaamaan!

Tänään saimme iloita hyvästä palvelusta. Askossa kävimme sohvaostoksilla ja ystävällinen myyjä antoi meille ihan omatoimisesti tinkaamatta yli 250 euroa alennusta sohvasta. Jee. Meille tulee siis uusi sohva, tosin toimitusaika venyi elokuun loppuun. Vaan mikäs kiire tässä. Hieno tulee; itse suunniteltu moduulisohva. Kolmen istuttava vuodesohva, divaanilla – tuntuvat olevan divaanit nyt in. Sopii meillekin, mukavahan siinä on lojua läppärin kanssa. Pehmeä divaani on sitä paitsi kiva lisä, kun nyt päädyimme vähän kovempaan vuodesohvaan.

Hyvää oli palvelu myös VVO:lla, jossa kävimme allekirjoittamassa asumisoikeussopimuksen. Sietää tietysti ollakin, sen verran paljon joudumme asumisoikeudesta maksamaan, mutta joka tapauksessa palvelu oli erinomaisen aurinkoista niin vastaanotossa kuin varsinaisesti asioidessa.

Nyt kun mansikatkin on saatu pakastettua, elämä näyttää kerrassaan mainiolta. Vielä kun malttaisi odottaa huomiseen, jolloin selviää, mitä Johanna pitää vuosipäivälahjastaan ja mitä outoa ja ennennäkemätöntä saan lahjaksi. Johannakin sai vihdoin luettua toistaiseksi tuoreimman Potterin, jonka annoin jo kaksi vuotta sitten vuosipäivälahjaksi. Mikäpä kiire tässä valmiissa maailmassa, etenkin kun Johanna sai kirjan luettua juuri sopivasti ennen Halfblood Princen ilmestymistä. Se ostettaneen yhdessä huomenna.

Miten saatoinkaan unohtaa uuden asunnon parhaat puolet: keittiön kaapit! Ehkä jatkossa keittiön kaapit voi avata ilman, että puolet sisällöstä valuu syliin? Ehkä kaikki astiat mahtuvat siisteihin pinoihin? Ehkä, ehkä!

Ainakin keittiössä pitäisi mahtua työskentelemään. Ajatella! Mikroaaltouunillekin on oma paikkansa, ettei sen tarvitse viedä tilaa työtasoilta.

On se vaan hienoa muuttaa, niin kamalaa kuin itse muuttoprosessi voikin olla. Tuleepahan heitettyä turhaa tavaraa pois. Hieman hirvittää pelikokoelman muuttaminen, lautapelien määrä kun on edellisen muuton jälkeen räjähtänyt kassillisesta kaapilliseen.