Kategoria: Elämää

Nyt menee tietokone kiinni tältä päivältä, jo riittää koneella kyhjöttäminen. Tekemistä olisi kyllä enemmän kuin on hyvä tehdä, arvostelu Lord of the Rings: The Confrontation -pelistäkin odottaa viimeistelyä. Sekin on ollut työn alla jo monta päivää… Jokunen muukin projekti olisi vähän vaiheessa. Mutta nyt postiin viemään pakettia, sitten Harry Potteria lukemaan (siinä toivossa, että pääsisi esseekirjoihin käsiksi ennemmin tai myöhemmin).

Viikonloppu vierähti Turussa Johannan kaverin syntymäpäivillä. Lähdin mukaan, koska Johanna arveli tuntevansa olonsa yksinäiseksi turkulaisten joukossa. Nyt saimme olla kahdestaan turkulaisten joukossa, mikä on huomattavasti parempi olotila. Viikonloppu oli siis varsin onnistunut, joskin itse olisin voinut jättää enimmät juhlimiset väliin.

Minulle kun ei tuo perisuomalainen juhlintamalli oikein sovi. Olin aivan tarpeeksi päissäni yhden (1) vahvan siiderin jäljiltä, eikä toinen parantanut tilannetta. Päädyimme juhlista, joissa oli jokseenkin tylsää, yökerho Moccaan, jossa oli niin ikään jokseenkin tylsää. Ei kiva. Huonoa musiikkia + tarpeetonta alkoholinkäyttöä + yleistä väsymystä != biletysfiilis.

Olen ehkä turhan nirso, mitä yökerhojen musiikkitarjontaan tulee, mutta siinä vaiheessa kun Aikuinen nainen kajahtaa soimaan ja salintäydeltä ihmisiä laulaa mukana – riippumatta iästä tahi sukupuolesta, kyseessä on kappale, joka näemmä vetoaa tasaisesti kaikkiin – on kaikki huonon maun rajat ylitetty. Parhaimmillaan musiikkitarjonta oli melkein kohtalaista (Barbie Girl oli kivaa kitschiä, esimerkiksi, varsinkin kun mielessä soi telkkarista mieleen jäänyt Punjabi Girl -versio).

Onneksi pääsimme Johannan kanssa livistämään takaisin kämpille jo vähän ennen kolmea. Odottelin kuitenkin hereillä avaimettomia kotiintulijoita puoli viiteen asti, joten saavutettu etu oli hieman kyseenalainen.

Tuo oli kuitenkin viikonlopun ainoa huono osuus. Aurajoen ranta oli aurinkoisena kaunista, Föri oli mukava, Johannan kaverien kämpät hienoja ja niin edelleen. Turku ei ole täysin paha kaupunki. Keskiaikamarkkinoihin tutustumista esti valitettavasti rankkasateeksi äitynyt tihku; sainpahan todistaa eräänkin sivukadun muuttuvan Aurajoen sivuhaaraksi (lainataanpa taas Nick Cavea: Ya can say these streets are rivers, ya can call these rivers streets…). Viemärikaivo, josta pulppusi vettä valtoimenaan oli niin ikään aika hieno. Sade on komea luonnonvoima, kunhan sitä saa seurata katetuista tiloista. Vuotava sateenvarjo ei vain valitettavasti täytä katetun tilan vaatimuksia.

Tampereella saattoi todeta, mitä tarkoittaa jatkuu niinkuin sade. Kotona kurjuutta lievitti Johannan oivallus, eli herkullinen pika-ateria: pinaattituorepastaa herkkusienikastikkeella. Great.

Joo, alas on blogaamisessa vajottu: leikkautin hiukseni tänään. Nyt näytän taas hetken siistiltä. Muutakin on tapahtunut, äiti nimittäin poikkesi käymässä tullessaan Tanskasta ja toi tuliaisena tanskalaista salamia. Ei ole sen parempaa maailmassa, ei. Rasvaa on puolet ja suolaa loput! Maku on sen mukainen = taivaallinen.

Saimme myös kuulemma hyvin korkealaatuisen saksalaisen juustohöylän ja kiinalaiset stressipallot – kaksi metallikuulaa, joiden sisällä on levy, joka kilisee. Niitä kun käsissään pyörittelee, poistuvat sairaudet, elinvuosia tulee lisää ja aivot vetreytyvät. Vaikutuksista en tiedä, mutta ihan käsittämättömän kivoja ovat siitä huolimatta. Näppään kuvan, jahka ehdin, koska ovat vieläpä aika hienot.