Kategoria: Elokuvat ja tv

Katseltiin eilen Ringu 2. Siinä missä Ring oli ehdottomasti pelottavimpia näkemiäni elokuvia ja Ringukin varsin pätevä, oli Ringu 2 lähinnä sekava. Alku varsinkin meni ihmetellessä että kuka oli kuka. Että oliko se Asakawa se nainen, vaiko sittenkin se mies, vai eikun olihan se se nainen.

Hetkensä tuollakin, mutta kauhunhetket jäivät valitettavasti vähemmälle.

Tänään suuntaan kauppaan hakemaan Kahden tornin kauan odotettua Oikeaa Laitosta. Ainakin Sormusten saattueen Special Extended -versio oli elokuvateattereissa esitettyä parempi, odotan samaa Kahdelta torniltakin.

Sen sijaan hieman kauhistuttaa Kuninkaan paluun lippujen hinnat. 11 euroa! Aivan tolkutonta. Mikään kiire ei ensi-iltoihin ole, eikä kyllä noilla hinnoilla muutenkaan. Tsiisus. Varsinkin kun sen oikean elokuvan näkee vasta joskus vuoden päästä, kun Special Extended -versio ilmestyy. Plääh. Kaipa se silti täytyy käydä isolta kankaalta katselemassa.

Päiväni alkoi kolmen ja puolen tunnin yöunien jälkeen kello viisi aamulla. Herätys oli kalsa. Pääsin kuitenkin ajoissa junaan ja matkaan kohti Helsinkiä. Kuuden junassa Kemijärveltä oli miellyttävän hiljaista, en tosin saanut nukuttua.

Perillä pääsin melko kätevästi studiolle, jossa Lauantaivekkaria kuvataan. Tapasin maskeerauksen jälkeen ohjelman tekijät ja muut vieraat. Mari Kaasista osasin odottaa, Mauri Kunnasta en. En käynyt fanittamaan, vaikka syytä olisi. Varsinkin Hui kauhistus! kuuluu olennaisena osana lapsuuteeni. En itse asiassa alkuun miestä tunnistanutkaan, mutta nimen kuultuani iski ahaa-elämys. Lääketieteellistä arvovaltaa toi tohtori Matti Tolonen. Taidetta edustivat Juha Valkeapää, Markku Veijonsuo ja Annu Kapulainen.

Suoran lähetyksen nauhoittaminen ei ollut lopulta kovinkaan kummoista puuhaa nauhoitukseen verrattuna. Mitään ei tietenkään otettu uusiksi, mutta eipä sattunut mitään mokiakaan. Hirveää kiirettäkään ei tuntunut olevan, sellaista rauhallista etenemistä ennemminkin. Ohjelman aluksi osallistuin aloituskeskusteluun; kun kyseltiin nollauskeinoja informaation ja hälyn täyttämässä maailmassa, mainitsin tiukkaa keskittymistä vaativien pelien pelaamisen.

Varsinaisessa haastatteluosiossa puhuin toimittaja Sakari Heiskasen kanssa lautapeleistä. Mallina toimi Diplomacy – ei ehkä paras mahdollinen valinta, mutta sitä halusivat. Onhan se perinteikäs peli. Puhuttiin sentään muustakin, kuten siitä, mikä ajaa ihmiset pelaamaan. En osannut lopulta sanoa mitään eskapismia, sosiaalista ajanvietettä ja puhdasta hupia parempaa syytä. Vaan tarvinneeko mokomaa…

Tohtori Tolonen puhui kovasti ravintolisäaineiden puolesta. Ruokavaliosta ei saa kuulemma tarpeeksi. Sen sijaan, että tehtäisiin kalliita testejä vitamiinitilanteen selvittämiseksi, kannattaa Tolosen mukaan syödä ravintolisiä ihan varmuuden vuoksi. Tämähän on muuten ihan hyvän kuuloinen vihje, mutta kun tohtori Tolonen myy kyseisiä tuotteita ilmeisen hyvällä menestyksellä. Homma haiskahtaa siis hieman siltä, että tohtorin lääketieteellistä arvovaltaa käytetään myynninedistämiseen, mikä väistämättä herättää epäilyksiä lääketieteellisten lausuntojen todenmukaisuudesta. Hmm-hmm.

Muusikot olivat erinomaisia. Ensimmäisessä esityksessä Veijonsuo puhalteli vetopasuunaa sordiinon kera ja Valkeapää säesti puhaltelemalla urkupilliin (siis sellaiseen noin puolitoistametriseen metalliputkeen). Toisessa esityksessä Veijonsuolla oli didgeridoo ja Valkeapää soitti suutaan. Olen nähnyt miehen joskus TV:ssä, ja kyllä siitä äijästä vaan epäinhimillistä äläkkää lähtee. Suosittelen tutustumaan. Kaksikko esiintyy tiistaina Helsingissä Malmitalolla, käyttäkäähän tilaisuus hyväksenne, Helsingissä asuvat.

Että sellaista. Aika rankka aamu, herätys oli vähän turhan aikainen, mutta yllättävän vähän väsyttää tässä vaiheessa. Ehkä se vielä jossain vaiheessa kostautuu…

Eilen koin sekä hyvää että huonoa TV-viihdettä.

Hyvästä päästä aloitettakoon. DVD:ltä katseltiin viimeiset Family Guyt. Aivan loistavaa viihdettä! Ilahdutti myös kovin Tinan keittiössä, eikä vähiten Tina Nordströmin etelä-ruotsalaisen puheenparren vuoksi. Tanskalaisethan eivät voi kuulostaa häijyltä, vaikka yrittäisivät ja Tina kuulostaa melkein tanskalaiselta. Kaunista. Subilta muuten tulee piilokameraohjelmista paras, Trigger Happy. Suosittelen!

Musiikkipuolelta on tuttu ilmiö, jossa aiemmin varsin ansiokkaat artistit tuhlasivat 80-luvun kummalliseen kökköön. David Bowie, vaikkapa. TV-puolella sama toimii näemmä hyvin. 80’s Show todistaa, ettei laatusarja spinoffista parane. 70’s Show oli erinomainen, tuossa taas ei ollut ensimmäistäkään hyvää vitsiä. Pelkät kasarivaatteet eivät yksinkertaisesti riitä. Noh, baarissa kännykkäänsä puhuva tyyppi oli ihan hauska, mutta siihenpä se sitten jäi.

Iloitkaa, sillä joulu on saapunut etukäteen. Henkien kätkemä on saapunut suomenkielisenä kauppoihin. Kävin tänään jo ostamassa meille oman, tätä on odotettu sen verran pitkään. Ekstroja näyttäisi olevan runsaasti, eiköhän niissä piisaa ihmettelemistä toviksi. Mars ostoksille siitä!