Kategoria: Musiikki

Posti toi tänään tsekkiläisen Najponk Trion levyn Autumn in New York. Tämä oli vähintäänkin yllätys. Se, miksi levyn sain, juontaa juurensa parin vuoden taakse.

Olimme Johannan kanssa kaksi ja puoli vuotta sitten toukokuussa Prahassa. Se on hieno kaupunki ja tunnettu hyvästä jazzista. Näin ainakin matkaoppaiden mukaan. Siksipä ajattelin tsekkijazz-levyn olevan hyvä tuliainen. Pyysin levykaupassa suosituksia, sain kolme levyä kuunneltavaksi ja päädyin Robert Balzar Trioon. Kirjoitin arvostelun, jonka levyn julkaisseen Cube-Metierin Pavel Vlcek sattui lukemaan. Tämän johdosta Vlcek lähetti minulle elokuussa Yvonne Sanchezin Invitation-levyn.

Sittemmin en ole Vlcekista kuullut tahi Prahassa käynyt, vaan tänään sain tosiaan yllätyspaketin Tsekistä. Paketista löytyi Najponk Trion uutuuslevy, joka on täynnään letkeää pianojazzia. Aiheesta kiinnostuneiden kannattanee tutustua. Toivottavasti saan jatkossakin kuultavaa Tsekistä!

Heitetään nyt toinen levyarvostelu vielä perään: Iron Maidenin Dance of Death.

Kirjoitin arvostelun CMX:n Aionista. Jo oli aikakin, edellisestä levyarviosta on jo pari kuukautta. Noh, nyt saitte uutta luettavaa sillekin osastolle.

Eilinen keikka alkoi sitten varsin hyvissä ajoin – soitto alkoi noin puoli yksitoista kuten luvattiin ja loppui joskus ehkä vartin yli puolen yön, kahden encoren jälkeen.

Keikka oli hieno; eräs parhaista CMX-keikoista, joilla olen ollut. Biisivalikoima oli hyvä. Olennaisimmat bilehitit (Rautakantele, Antroposentrifugi, Vallat ja väet, Ei yksikään, Pyörivät sähkökoneet, Surunmurhaaja ja niin edelleen) soitettiin, väsyneimpiä ei (Ainomieli lähinnä, Kirosäkeet tuli vasta bonusencorena). Uudelta levyltä soitettiin kiinnostavia biisejä (aivan upea Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen, Nahkasiipi, Melankolia ja Fysiikka ei kestä, vain Palvelemaan konetta jäi uupumaan), vanhoiltakin samoin.

Orkesterilla tuntui olevan hauskaa. Keikan humoristisia kohokohtia olivat hulppea rumpusoolo-osuus ja Peipon yleisönvalokuvaussessio. Kiertueen tyyliin Rymyhenkilö-patsaitakin jaettiin. Mukava yllätys oli bonusencore, siinä vaiheessa kun suurin osa väestä oli jo poistumassa paikalta.

Pakkahuoneen laadukkuus keikkapaikkana vahvistui minun mielessäni entisestään. Laaja tila, hyvä näkyvyys lavalle, salamannopea narikka, kaikki tekijät tekivät kokemuksesta kerrassaan miellyttävän. Keikalla oli erinomaisen kivaa.

CMX:n uusi levy on erinomainen. Suosikeikseni ovat nousseet muunmuassa Hautalinnut ja Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen. Syvää ja kaunista. Biisien tenho ja orkesterin livekunto testataan tänään Pakkahuoneella, toivottavasti soittavat hyvin ja ajoissa (nimim. herätys lauantaiaamuna vähän viiden jälkeen).