Day After Tomorrowin kohdalla odotukset eivät olleet järin korkealla. Tulos olikin sitten jokseenkin sitä, mitä arveltiinkin: näyttäviä tehosteita, mutta muuten kökkö elokuva. Kaikki elementit löytyivät: päähenkilön huono suhde läheiseen (poissaoleva isä), romantiikkaa (poika ja tyttöystävä), viattomia ja liikuttavia sivullisia (syöpää sairastava lapsi, koira), meuhkaava besserwisser-tiedemies, skeptisesti tiedemiehen meuhkaamiseen suhtautuvia hallinnon edustajia, hengenvaarallisia tempauksia…
Perusideasta kuitenkin plussaa. Uusi jääkausi ei kai ole tieteellisesti mikään mahdoton juttu, ilmaston lämpeneminen voi joka tapauksessa aiheuttaa suuria muutoksia ilmastolle. Ihan noin nopeasti ja dramaattisesti tilanne ei kuitenkaan taida kehittyä. Juonen uskottavuus ja dialogin taso olikin sitten vielä vähemmän uskottavaa… Juoni oli joka tapauksessa hyvin ei-amerikkalainen kaikessa ympäristöhenkisyydessään. Muuta hyvää elokuvasta saakin sitten hakea. No, olihan se jäätynyt New York aika komia.
Toisena elokuvana katseltiin sarjamurhaajafilmi Dahmer. Tarina oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta koska odotimme kauhuelokuvaa, jouduimme pettymään rajusti. Totuushan on, ettei Dahmer ole millään lailla pelottava elokuva. Kyllähän Dahmer pari murhaa elokuvassa tekee, mutta se nyt on ilmeistä. Pelottelun sijasta elokuva keskittyi inhimillistämään Jeffrey Dahmeria – kauhistuttavan pedon sijasta maalattiin kuvaa ahdistuneesta, homoseksuaalisuuttaan huonosti käsittelevästä miehestä, jolla oli vaikeuksia vanhempiensa kanssa. Edelleen tässä ei ole mitään väärää, mutta ei siinä mitään pelottavaakaan ole. Dahmer olikin elokuvana lähinnä tylsä.