Kulttuuri – Sivu 126 – Elämä ja mielipiteet

Persikka-aurajuustobroileri

Johanna löysi eräältä keskustelufoorumilta mielenkiintoisen persikka-aurajuustobroilerireseptin. Prismasta löytyi siihen tarvittavia broilerin rintafileitä tuntuvassa alennuksessa (kuusi euroa, normaali hinta 10,90!), joten teimme sitä tänään. Tulos oli erinomainen, joten pistetäänpä resepti kiertoon:

Tarvikkeet:

– hunajamarinoituja broilerin rintafileitä (noin yksi per ruokailija)

– makeaa chilikastiketta

– mustapippuria

– basilikaa (käytimme kuivattua, tuorekin käynee hyvin)

– purkillinen persikkaa

– Aura-juustoa

– ruokakermaa

Rintafileistä pyyhitään enimmät marinadit pois ja ne ladotaan öljyttyyn uunivuokaan. Rintafileet sivellään makealla chilikastikkeella ja päälle ripotellaan mustapippuria ja basilikaa. Persikka pistetään paloiksi jos se ei jo ole, ja palat lisätään kanan seuraksi. Päälle ripotellaan Aura-juustoa (murupussi on helppo ratkaisu, kimpaleesta louhiminen halvempi) ja komeus kruunataan purkillisella ruokakermaa.

Sitten vain kanat uuniin 175 asteeseen 45 minuutiksi. Hyvää tulee.

Itsekritiikki on kultainen lahja

Katselimme eilen ensimmäisen jakson huikaisevan jännää tosi-tv-sarjaa englantilaisista mallipyrkyreistä. Voittajalle olisi tarjolla mallisopimus ja Cosmon kansi. Ensimmäisessä jaksossa yrittäjiä riitti 1200, joten mallinura taitaa olla melkoisen suosittu haave.

Mutta olipa siellä kerrassaan monenlaista väkeä. Vähän ihmetyttää joiden yritys. Pisteet sille nätille, mutta mallimittoihin raa’asti ylipainoiselle tytölle, joka uskaltautui kuitenkin osallistumaan. Oma lukunsa olivat lukuisat rehellisesti (mutta mallinäkökulmasta) sanottuna rumat ihmiset. Melkein sääliksi käy.

Vaan minkäs sille tekee, jos itsekritiikkiä ei löydy ja ympärillä on paljon ihmisiä, jotka kehuvat ja sanovat "voi, sinäkin olet niin kaunis, sinun pitäisi olla malli" – hyvää tarkoittaen, mutta turhia luuloja elätellen. Sama ilmiö oli havaittavissa Idols- ja Popstars-kisoissa, joissa osalla osallistujista ei tainnut olla mitään käsitystä laulun lahjansa vajaudesta.

Vanhemmille on tietysti vaikeaa, jos lapsi on innostunut laulamisesta tai mallinurasta, mutta edellytyksiä ei ole yhtään. Sano siinä sitten pikku-Tiinalle että muuten kiva, mutta olet ruma tai laulutaidoton. Vaan olisiko liikaa vaadittu, että jättäisi sen estottoman kehumisen vähän vähemmälle? Jos joskus lapsia saan, itse haluaisin opettaa lapsilleni itsekritiikkiä.

Haaveita saa olla ja ehkä minäkin joskus vielä sen kirjan kirjoitan – nyt tyydyn kuitenkin elättelemään sitä käsitystä, etten ole erityisen hyvä satuilija ja pitäydyn blogitason asiakirjoittelussa, joka tuntuu olevan minulle sopiva taso. Tekee pahaa katsoa, kun nuoret naiset, joilla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, haaveilevat mallin tai laulajan urasta, jota useimmat eivät koskaan saavuta – useimmat lahjakkaimmistakin jäävät ilman menestystä. Jäisi edes haaveiluun, mutta monet tuntuvat suhtautuvan asiaan turhankin vakavasti. Lisäksi monia tuntuu houkuttavan alan glamour, joka taitaa mallimaailmassakin olla aika kaukana totuudesta muualla kuin ylimmällä huipulla.

Maailma on julma, mutta terveellä itsekritiikillä pääsee huomattavasti vähemmällä kärsimyksellä.

Battlelorea kaupan

Laitoin myyntiin kotimaisen Tolkien-metallibändi Battleloren The Journey -DVD:n. Paketti on bändin faneille varsinkin todella hieno, sillä se sisältää bändin keikan sekä DVD:nä että CD:nä, musiikkivideoita, haastatteluja ja muuta kivaa. Levy on PALia, englanniksi puhuttu ja aluekoodia nolla. Saalis löytyy Huuto.netistä. Lähtöhinta on 10 euroa, korotus euron ja hintavarausta ei ole. Postikulut lisätään hintaan, paitsi jos hinta nousee yli 20 euron jolloin minä maksan ne.

Bang Bang!

Kill Bill -soundtrackilla on Nancy Sinatran aivan upea tulkinta Sonny Bonon Bang Bang (My Baby Shot Me Down) -biisistä. Ennen soundtrackin ostamista hain biisin netistä ja ihmettelin, kun siitä oli saatavilla vain instrumentaaliversioita. Kaikki versiot olivat olevinaan soundtrack-levyltä peräisin, ja levyllä piti olla täydellinen versio.

Asia palasi kummittelemaan tänään, kun kuuntelin MP3-versiota biisistä koneella. Taaskaan ei kuulunut kuin kitaraa, vaikka biisin piti olla tallennettu suoraan cd:ltä. Olin vieläpä kuunnellut biisiä hyvillä mielin kannettavalla MP3-soittimellani. Arvelin, että biisi oli jotenkin jäänyt kovalevylle kummittelemaan ja rippasin sen uudestaan cd:ltä. Ei auttanut, edelleenkin Nancy Sinatra jäi uupumaan.

Nettisurffailu tuotti tulosta. Gorezonen foorumilta löytyi vastaus: vanha äänite on nauhoitettu stereoksi siten, että kitara on toisella kanavalla ja Nancy Sinatran laulu toisella. Koska tietokoneessamme on kiinni vain yksi kaiutin (stereoissa on toinen kanava rikki), jäivät laulut kuulumatta.

Ihmeellinen mysteeri, mutta niin vain sekin selvisi.

Porkkanakakku

Paras Keittokirja osoittautui hintansa arvoiseksi. Perjantaina teimme nimittäin kirjan ohjeella porkkanakakkua, josta tuli erinomaisen hyvää.

Kannattaa ostaa kirja, kun sitä vielä saa. S-Marketeista ja Prismoista löytynee. Koska olen reilu ihminen, tässä on porkkanakakun ohje:

Kakkupohja

– 4 munaa

– 350 g porkkanaraastetta

– 2,25 dl öljyä

– 4,25 dl jauhoja

– 4,5 dl sokeria

– 1 tl leivinjauhetta

– 1 tl ruokasoodaa

– 1 tl suolaa

– 1 tl kanelia

Vatkaa munat, öljy ja porkkanaraaste kuohkeaksi sotkuksi. Sekoita jauhot keskenään ja kääntele taikinan sekaan. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa 50 minuuttia.

Kun kakku on paistunut, kumoa ja anna jäähtyä.

Kuorrutus

– 100 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)

– 45 g pehmeää voita

– 2 dl tomusokeria

– 1 tl vaniljasokeria

Vatkaa sekaisin ja levitä kakun päälle.

Kakkupohja on erinomainen, mutta kuorrutus oli ehkä vähän liiankin raskas. Käytimme voin sijasta Keijua, vaikuttaisiko se sitten. Seuraavalla kerralla on joka tapauksessa tarkoitus jättää kokeilun vuoksi voi vähemmälle.