Kategoria: Kulttuuri

…enkä halua edes hevosta. 20 euroa riittää kivasti. Kyseessä on siis Lars von Trierin klassikko Valtakunta. Koska ostimme uuden, vanha joutaa kaupan. Se löytyy Huuto.netistä. Kyseisellä tupla-DVD:llä on siis sarjan viisi ensimmäistä jaksoa. Aluekoodi 2, englanninkieliset tekstit ja bonuksena Tranceformer-dokumentti. Lähtöhinta 20 euroa, ei hintavarausta ja postikulut sisältyvät hintaan. Kun ottaa huomioon, että kyseistä kiekkoa myydään Suomen kaupoissa noin 40 eurolla, on tarjous vähintäänkin kohtuullinen!

Markku Jantunen kirjoitti blogissaan taannoin seuraavasti (laittaisin linkin, mutta Jantunen ei permalinkkejä tarjoa):

Televisionkatselun ja Playstationilla pelaamisen kaltainen passiivisuus varmasti pitkällä aikavälillä vahingoittaakin ihmistä.

Päh, sanon minä. On helppo väittää television katselemista passiiviseksi ja passivoittavaksi, varsinkin kun itse snobeilee sillä, ettei televisiota katso (Televisiota katson ehkä 1-3 tuntia viikossa (nelosen torstaidokumentti + joku elokuva).). Itse rohkenen kuitenkin väittää, ettei suurin osa television katsomisesta ole passiivista möllötystä.

Minun kohdallani television katselu ainakin herättää ajatuksia ja vuorovaikutusta. Johannan kanssa tulee puhuttua paljonkin televisio-ohjelmien aiheista ja niiden herättämistä ajatuksista. Yksinkin tulee käytyä henkistä dialogia television herättämien ajatusten kanssa. Vaatii melkoista apaattisuutta, jos television katsominen ei herätä minkäänlaista henkistä aktiivisuutta.

Enkä myöskään usko, että suurin osa nettisurffailusta, esimerkiksi, olisi mitenkään erityisen aktiivista tai vuorovaikutteista television katsomiseen verrattuna. Nettisurffaajalla on tietysti enemmän valinnanvaraa sen suhteen, mitä katsoo, mutta ei se silti mitenkään kovin hehkeää hommaa silti ole.

Pleikkarilla pelaamiseenkin kuuluu aika olennaisesti muutakin kuin vain pelaamista. Pelaaminen itsessään ei ole liikaa nautittuna hyvä asia; ruudun eteen juuttuminen ei varsinkaan lapsille sovi. Pelaamiseen kuuluu kuitenkin vuorovaikutus kavereiden kanssa (pelaaminenhan tapahtuu usein porukalla), uusien pelien hankkiminen ja niihin tutustuminen – ainakin omalla kohdallani tietokoneella pelaamisesta on aina ollut passiivisuus kaukana.

On helppoa laukoa yleisiä totuuksia tällaisesta aiheesta; kulttuurisnobit ovat taatusti samaa mieltä. En kuitenkaan usko television lahottavan aivoja ihan sitä tahtia, kuin voisi luulla näiden väitösten perusteella.

Tämän kaiken sanottuani totean kylläkin, että itse haluan vähentää television katselua, silloin kun sieltä ei mitään oikeasti kiinnostavaa tule. Parempiakin ajanvietteitä on.