Kategoria: Kulttuuri

Kaipa se on pakko myöntää: Seinfeld on harvinaisen hyvä komediasarja. Aikaisemmin en pitänyt sarjasta juuri ollenkaan, mutta nyt olen lämmennyt kovastikin. Lopullinen merkki hullaantumisesta lienee se, että katselimme tänään viisi jaksoa viitoskautta.

Kaikki alkoi viattomasti Johannalle joululahjaksi ostetusta kuutoskaudesta. Se katseltiin hyvin äkkiä läpi, niinpä tänään piti käydä ostamassa tuo viitoskausi. Ihan hyvää vastinetta näissä saa rahalle, sillä brittisarjojen kuuden jakson sijasta Seinfeldin kausi on päälle 20 jaksoa. Silti ne kiitävät niin nopeasti, kun niitä innostuu katsomaan…

Seinfeld on kyllä nerokas sarja. Pidin alkuun henkilöitä ärsyttävinä, mutta sittemmin olen oppinut arvostamaan sarjaa ja sen nokkeluutta. Jaksot viittaavat jatkuvasti vanhoihin juttuihin ovelasti, niin että pidempään katsonut saa ylimääräistä iloa pienten ”ahaa!”-elämysten muodossa. Niin sitä pitää! Veikkaan, että kokoelmamme saa vielä jatkoa, sillä viitoskausi on pian katsottu…

Harry Potter ja liekehtivä pikari oli kerrassaan mainio Potter-leffa. Taustana oleva kirja on sarjan parhaimmistoa, joten elokuva sai siitä tiettyä lisäpotkua. Vaan olihan siinä filmattavaakin. Elokuvasta oli saksittu juttuja, mutta silti se kesti vähän turhankin kauan. Elokuvasta oli IMDB:n mukaan suunniteltu ensin kaksiosaista, mutta lopulta päädyttiin yhteen. Mitenköhän jatkossa, kun kirjat vain paksuuntuvat…

Ihan siis samaa sarjaa kuin muutkin Potterit: uskollinen kirjalle, etenee vauhdikkaasti, näyttää oikein mallikelpoiselta… Sävyt ovat aikaisempaa synkempiä, muuttuihan sarja tässä kohdin alun lastenkirjoja tummasävyisemmäksi.

Näyttelijöistä Daniel Radcliffe nyt on pökkelö, sille ei voi mitään (joskin osittain se selittynee sillä, ettei Harrykään mikään ihan terävin tapaus ole), muuten oli ihan mukava huomata koko joukko brittinäyttelijöitä sivurooleissa. Jos on aikaisemmat nähnyt, tämä on tietysti pakko katsoa, mutta eipä tämän takia kannata sarjaa aloittaa.

Viime vuoden puolella katseltiin vielä Skeleton Key, joka oli odotettua parempi tapaus. Muuten niin mainio Movielens tarjosi tuolle kolmea tähteä, kun minä laitoin neljä.

Tämä oli se leffa, jonka traileri tuntui spoilaavan koko elokuvan. Elokuvan nähtyäni voin todeta, että ei se nyt niin paha ollut, mutta tietysti traileri on huono, jos sen jäljiltä elokuvaa ei oikeastaan halua nähdä. Joka tapauksessa Skeleton Keyn vahvuuksiin kuuluvat hyvä tunnelma, vinkeä hoodoo-taikuus ja aika nokkela loppukäänne. Hyvää musiikkiakin soi. Suosittelen!

Kissojen valtakunta eli Neko no ongaeshi jäi sitten vuoden 2005 viimeiseksi elokuvaksi. Ei paha! Vaikka elokuvaa ei olekaan ohjannut Hayao Miyazaki, on se silti Studio Ghiblin laatutyötä. Tarina on hauska ja kissathan nyt ovat aina mukavia.

Mukavaa kevyttä koko perheen elokuvaa etsiville Kissojen valtakunta on oivallinen valinta, erityisesti kissarakkaille.

Uuden vuoden ensimmäinen elokuva oli The Yes Men, humoristinen dokumentti WTO:ta kiusaavista keppostelijoista. Suomessa Yes-miesten tunnetuin tempaus on varmasti Tampereella esitelty älyvaate.

Elokuva itsessään olisi voinut olla parempikin, mutta Yes-miesten tempaukset kiinnostivat sen verran, että niiden valmisteluakin jaksoi katsoa. Uskon silti, että aiheesta olisi saanut vähän kiinteämmänkin elokuvan. Viihdyttävää katseltavaa silti, ja culture jamming -aiheesta kiinnostuneille ehdottomasti suositeltavaa.