Kategoria: Ruoka

Teimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa simaa. Tuli hyvää, vaikka aiempaa kokemusta simanteosta ei olekaan. Helppoahan tuo on, ihmetyttää nyt miksi ei aikaisemmin ole tehnyt kun kuitenkin simasta koko lailla tykkää.

Tällä tapaa tehtiin neljä litraa:

• 2 sitruunaa
• 250 g fariinisokeria
• 250 g sokeria
• 1/8 tl tuorehiivaa
• 4 l vettä

Sitruunat hangataan astianpesuaineen avulla puhtaiksi hanan alla. Huolellinen huuhdonta on hyvä idea. Yhden sitruunan mehu puristetaan talteen. Puolitoista sitruunaa kuoritaan, ja kuoret pistetään pikkusiivuina ämpäriin. Toisesta sitruunasta otetaan myös hedelmäliha talteen samaiseen ämpäriin. Kannattaa siis pistää toinen puoliksi, puristaa siitä mehut, kuoria toinen puolikas ja sitten toisesta sitruunasta koko kuori ja sitten hedelmälihat.

Kahdeksan litran reseptissä kuuluu käyttää samoin yhden sitruunan mehu, mutta kahden lihat.

Ämpäriin lisätään sokerit. Vettä keitetään noin puolitoista litraa, tai jotain sinne päin, ja tämä kaadetaan ämpäriin. Sekoitetaan, kunnes sokerit ovat sulaneet. Loput vedestä ja sitruunamehu lisätään soppaan. Hiivanmuru sekoitetaan pienen vesitilkkaan ja sekoitetaan veden joukkoon.

Seos saa seistä rauhassa huoneenlämmössä seuraavaan päivään, jolloin se pullotetaan. Pullojen pohjalle laitetaan teelusikka sokeria ja rusinoita maun mukaan. Huoneenlämmössä sima valmistuu noin kolmessa päivässä, viileässä viikossa. Rusinat nousevat pintaan merkiksi. Rusinat voivat myös nousta pintaan ja kun siman siirtää jääkaappiin, painua pohjalle. Sellaista sattuu. Valmis sima tulee joka tapauksessa säilyttää viileässä.

Alunperin resepti on Huvitutista napattu.

Jos munkkeja kaipaan siman seuraksi, kiitän Lauraa vinkistä: Fazerin pakastetut Nami-munkit ovat todella herkullisia rahkamunkkeja, joiden valmistamiseen riittää pelkkä sulatus. Lopputulos on erittäin hyvä ja sopii oivallisesti siman kanssa.

Raskaana oleville on olemassa muistisääntö keinomakeutusaineiden sopivuudesta: A:lla alkavat kelpaavat, S:llä alkavat eivät. Siis aspartaami ja asesulfaami K ovat ok, syklamaatti ja sakariini eivät. Nyt muistisääntöä kuitenkin torpedoi uusi makeutusaine, sukraloosi.

Sukraloosi on nimittäin muistisäännön vastaisesti sallittua raskaana oleville. Kohtuus kaikessa, luonnollisesti, mutta normaaleissa määrin käytettynä sukraloosin ei pitäisi aiheuttaa vaaraa äidille tai sikiölle.

Aihetta netistä penkovat saattavat löytää tiensä Joseph Mercolan sivuille, joilla argumentoidaan sukraloosia (joka tunnetaan myös markkinanimellä Splenda) vastaan. Sivun mukaan se aiheuttaa mm. raskauden keskeytymistä, raskauden pitenemistä ja sikiön kasvun hidastumista.

Tässä tapauksessa lähdekritiikki auttaa. Artikkelin lopussa on linkkejä muihin aihetta liippaaviin, esimerkiksi aspartaamijuttuun, jossa aspartaamista maalaillaan todella hurjaa kuvaa, vihjailemalla muun muassa yhteyksiin aspartaamin ja multippeliskleroosin välillä.

Aspartaami on todistettavasti vaarallista PKU-sairaudesta kärsiville ja muillekin varmasti kaikkea muuta kuin terveellistä suurin annoksina, mutta kuten esimerkiksi Snopes lähteineen todistaa, yleisesti ottaen aspartaami on turvallista käyttää. Aspartaamia vastaan on kampanjoitu aika hatarin perustein vuosikausia. Mercolaa ja keinomakeutuskohua käsittelee esimerkiksi Junkscience.com.

Splendaa vastaan sotii myös Truth About Splenda – vaan sepä onkin sokerijuurikkaan ja sokeriruo’on viljelijöiden sponsoroima sivusto. Kuinkakohan puolueettomasta totuudesta on kyse? Informaatiosodankäyntiähän tämä. Itse luotan kuitenkin erinäisiin lääkintäviranomaisiin, jotka tutkimustiedon valossa ovat hyväksyneet keinomakeutusaineet turvallisiksi käyttää.

Teimme suklaajuustokakkua. Eilisen aherruksen lopputulosta pääsi syömään tänään, kakkua kun piti jäädyttää pakastimessa aikansa. Pikainen nettihaku paljasti, että samaa kakkua myydään Helsingissä ravintola Kosmoksessa hulppeaan kahdeksan euron hintaan. Eikä varmaan ole tuolla hinnalla koko kakku! Tässä siis resepti, jolla tätä samaa kakkua saa huomattavasti halvemmalla, ehkä sillä kahdeksalla eurolla koko kakku.

Vaivaa on jonkin verran ja kippojen tiskaamista, mutta toisaalta kakku pysyy kätevästi pakkasessa hyvänä tarjoilua odottamassa. Resepti on Johannan kaverilta, jostain lehdestä napattu. Kätevästi leikkeestä puuttuu kaikki tiedot lehden nimestä tai numerosta, mutta siitä viis.

Nina Lincolnin suklaajuustokakku (äläkä kysy, kuka Nina Lincoln on)

Pohja:

• 10 isoa digestive-keksiä (tai kaura- tai grahamkeksejä)
• 50 g voita tai rasvaa

Täyte:

• 170-250 g tummaa suklaata
• 200 g Philadelphia-juustoa tai vastaavaa
• 1 2/3 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 munaa
• 100 g hasselpähkinöitä
• 2,5 dl kuohukermaa

Ohjeet:

1. Murskaa keksit monitoimikoneessa tai kaulimella muovipussissa. Jälkimmäiseen ratkaisuun turvautuessasi huomioi, että pussi voi mennä rikki. Sekoita joukkoon voi tahi rasva.
2. Leikkaa irtoreunaisen kakkuvuoan pohjalle leivinpaperia helpottamaan kakun siirtämistä vuoasta tarjoiluvadille. Painele keksivoiseos vuoan pohjalle. Reunoja voi tehdä, jos haluaa, mutta pakko ei ole. Laita vuoka jäähtymään jääkaappiin tai pakastimeen.
3. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Suklaan määrää voi vaihdella mieltymysten mukaan. 200 gramman levystä tuli ihan hyvä kakku.
4. Sekoita juusto ja desi sokeria isossa kulhossa, lisää vaniljasokeri ja sekoita joukkoon keltuaiset yksitellen hyvin vatkaten. Lisää hienonnetut pähkinät, ellet sitten jätä niitä pois. Me jätimme.
5. Vatkaa valkuaiset lopun sokerin kanssa lujaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma vaahdoksi eri kulhossa. Puolikkaasta desistä ei kannata murehtia, tavallinen kahden desin purkki riittää mainiosti. Kevyempää kermaa ei myöskään huomaa lopputuloksesta.
6. Lisää juustomassaan sulanut suklaa, sitten valkuaisvaahto ja kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto. Kaada vuokaan keksipohjan päälle ja pakasta.
7. Ota pakastimesta noin vartti ennen tarjoilua ja irrota kakku vuoan reunoilta kuumalla vedelle kastellulla lastalla. Poista reunus ja livauta kakku tarjoiluastiaan.
8. Hienostelijat koristelevat kakun mintunoksalla, suklaalastuilla tai muilla mielikuvituksellisilla keinoilla. Muut syövät sellaisenaan, hyvää se joka tapauksessa on.

Löysimme erinomaisen brownie-reseptin. Tähän asti Amarillo on tarjoillut parhaat browniet, mutta tästä lähtien on hyvin vähän syitä käydä Amarillossa: vähintään yhtä hyvät browniet valmistuvat nyt itse.

Tarkka resepti löytyy Trish Deseinen kirjasto Haluan suklaata!, joka on niin suositeltavaa luettavaa suklaan ystäville, että en kopioi reseptiä tähän. Kirjakauppaan, mars, kirja on hintansa väärti jo tämän reseptin ansiosta. Avainsanoja ovat joka tapauksessa runsas suklaan, rasvan ja sokerin käyttö.

Tämän aika yksinkertaisen reseptin löytäminen vie myös pohjan Kungsörnenin brownie-jauheen käyttämiseltä. Hyvähän sekin on, mutta ei näin herkku…

Nautimme eilen herkullisesta ateriasta: possun ulkofilettä, aurajuustoperunoita, bearnaisekastiketta ja oivallista mozzarellasalaattia. Mozzarellasalaattikin sai kerrassaan erinomaisen basilikan säväyksen basilikalla maustetusta oliiviöljystä.

Hyvä ruoka tarvitsee seurakseen hyvän viinin. Alkosta löytyi kalifornialainen Talus Pinot Noir vuodelta 2002. Viini on hieman kehittynyt, keskitäyteläinen, notkea, kirsikkainen, vaniljainen, kevyen tamminen ja hienostunut.

Lunttasin siis Alkon hinnastosta. Ihan hyvältä kuulostaa kuvaus, ainakin viini oli miellyttävän pehmeää. Punaviiniksi siis kerrassaan hyvää, ja ehdottomasti parempaa kuin Pfaffenheimin Gewürztraminer.