Kategoria: Ruoka

Johanna kaipasi sitruunamarenkikakkua, joten pitihän neitoa hädässä auttaa. Resepti löytyi Apu-lehden verkkosivuilta, ja tulos oli kieltämättä varsin maittava. Ensimmäiseksi yritykseksi kakku onnistui mainiosti ja maistui ihan siltä miltä pitikin. Parannettavaa jäi: seuraavalla kerralla tehdään tämän sokerikakkupohjan sijasta murotaikinapohja.

Kakku on aika työläs, vaiheita on monia. Lisäksi kakkuun kuluu niin paljon munia, että tämä sopisi mainiosti kananmunapakettiin munanmyyntiä vauhdittamaan.

Pohja:

• 3 kananmunaa
• 1 dl sokeria
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 100 g sulatettua voita tai margariinia

Munat ja sokeri vaahdotetaan. Lisää jauhot ja rasva. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun isohkoon piirakkavuokaan ja paista 175 asteessa noin 15-20 minuuttia. Meillä vuoka osoittautui käytännössä himpun pieneksi kun kiisseli valui reunojen yli, eli aika iso vuoka saa olla.

Sitruunakiisseli:

• 4 kananmunaa (tai pelkät keltuaiset)
• 3 sitruunan raastettu kuori
• 3 sitruunan puristettu mehu
• 3 dl sokeria
• 125 g voita

Pese sitruunat huolella, raasta kuoret ja purista mehu. Pane kaikki ainekset kattilaan ja anna kiisselin kiehua kymmenen minuuttia sekoittaen koko ajan. Tuloksena pitäisi olla jonkin verran alkutilannetta sakeampi soppa. Kaada kiisseli kulhoon jäähtymään. Kiisselin pinnalle aseteltu muovikelmu estää kuoren syntymisen.

Marenki:

• 4 valkuaista
• 2,5 dl sokeria

Vatkaa valkuaisia ja sokeria vesihauteessa, jotta sokeri sulaa joukkoon ja jatka sitten normaaliin tapaan. Toinen tapa on ilmeisesti käyttää tomusokeria ja lisätä sokeria vähitellen. Kovaa vatkausta homma joka tapauksessa vaatii, tuloksena syntyvän marengin pitäisi pysyä kulhossa, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Laita marenki kylmään odottamaan.

Kun kiisseli ja piirakka ovat suurinpiirtein jäähtyneet, kaada kiisseli piirakkapohjan päälle. Marenkivaahto lusikoidaan tai pursotetaan päälle, jonka jälkeen piirakka käytetään 250-asteisessa uunissa kolmen minuutin ajan saamassa väriä. Jäähdytä ja anna tekeytyä kylmässä puoli tuntia.

Hyvää tuli, mutta tosiaan Johanna tykkää enemmän murotaikinasta kuin kakkupohjasta tämän piirakan yhteydessä, joten sellaista sitten ensi kerralla. Kiisseli on kuitenkin hyvää ja juuri oikean makuista.

Myöhemmin muokattua: Koska haen täältä aina oikeaa reseptiä turhaan, on aika kirjoittaa paremman pohjan resepti tähänkin.

• 150 g voita
• 3-3,5 dl vehnäjauhoja (kokojyvä on hyvä)
• 0,5 tl suolaa
• 2-3 rkl vettä (tai kermaa)

Voi ja jauhot nypitään, sitten lisätään vesi. Laitetaan matalareunaiseen piirakkavuokaan. Kannattaa tehdä kunnon reunat, muuten kiisseli ei pysy aisoissa. Pohja pistellään haarukalla ja paistetaan uunissa 200 asteessa noin 9-10 minuuttia.

Liekö Daim-limettikakku keksitty, kun joku huomasi miten vinkeästi Daim ja lime sointuvat yhteen? En tiedä, mutta kakku on kyllä maukas, maut pelaavat yhteen mainiosti. Tulos on miellyttävä, ei mitenkään liian makea vaan enemmän sellainen kesäisen raikas. Tosi herkullinen, siis. Resepti on nyysitty Me Naiset -lehden jostain suhtkoht tuoreesta numerosta.

Pohja:

• 200 g suklaakeksejä
• 100 g rasvaa
• 2 rkl sokeria

Suklaakekseinä käytin itse Sparin Brownies-keksejä, ne kun olivat suhtkoht edullisia ja näyttivät kaikista suklaisimmilta. Siis niin, että keksit ovat itsessään suklaisia, eikä pelkästään vaaleita keksejä suklaahipuilla. Sokeri tuntui suklaakeksien ohella liialliselta, joten jätin sen pois. Ei huomaa lainkaan.

Joka tapauksessa keksit siis murskataan, sekoitetaan rasvan kanssa ja taputellaan irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Sitten vain vuoka pakkaseen siksi aikaa kun täyte valmistuu.

Täyte:

• 2 dl kuohukermaa
• 3 keltuaista
• 1 dl sokeria
• 2 dl ranskankermaa
• 0,5 dl limettimehua
• 2 tl raastettua limetinkuorta
• 2 isoa Daim-patukkaa

Vatkaa kerma vaahdoksi. Kuohukerman sijasta voi keventää kevytvispillä, tulee ihan hyvää niinkin. Vatkaa eri kulhossa (tämä on näitä kakkuja, joka vaatii kulhoja) keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita muut ainekset keltuaisvaahtoon ja yhdistä lopuksi kermavaahto tähän tahnaan. Lopputulos, kepeän ja kuohkean näköinen vaahto, kaadetaan vuokaan pohjan päälle ja pakastetaan muutamaksi tunniksi. Tuloksena on herkullinen pakastekakku.

Limetiksi riittää aika pieni, puoli desiä mehua tulee aika pienestä hedelmästä, samoin kuoriraastetta ei tarvitse paljoa. Daimien murskaamiseen en tiedä parasta ratkaisua; monitoimikone veti keksit erittäin näppärästi murskaksi, mutta luulen, että se tekee Daimista liian pientä silppua. Itse hakkasin Daimit kulhossa muusinuijalla. Tuli vähän isompiakin sattumia sekaan, mikä on tietysti kakunsyöjälle hauskaa.

Tämä on tosiaan vähemmän makea kakku kuin odottaisi, ranskankerman ja limetin maku tasapainottaa suklaisuutta. Tulos on mukava, raikas ja aika erikoisen makuinen. Kannattaa kokeilla!

Tämä on nyt gradua ja ruokaa koko blogi, mutta olkoot.Hellapoliisin linkeistä löytyi Ruokaohjeita ja herkkuja a la Marie, joka on Hellapoliisin kaltainen valokuvia ja reseptejä tarjoileva ruokablogi. Melkoisen taitava tämäkin bloggaaja, vilkaiskaapa vaikka tosi nättiä kakkua.

Teimme kuitenkin juustokakkua. Marie sanoo, että kakku on maailman paras juustokakku, ja asia voi kyllä hyvin ollakin näin.

Tässä ohje 24 sentin irtopohjavuokaa varten:

Keksipohja:

• 200 g digestivekeksejä
• 75 g voita tai margariinia

Täyte:

• 4 liivatelehteä
• 200 g maustamatonta tuorejuustoa
• 2 rkl kiehuvaa vettä
• 1,5 dl sokeria
• 3 tl vaniljasokeria
• 2 1/2 rkl sitruunamehua
• 2,5 dl kuohukermaa (tai Flora Vispiä tms.)

Kuorrutus:

• 2 dl mangososetta
• 2 liivatetta
• 2 rkl vettä

Murskaa keksit ja sekoita rasvan kanssa massaksi. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja keksimuruseos siihen päälle. Kannattaa laittaa kylmään siksi aikaa kun tekee muita, niin pohja vähän jähmettyy.

Sokerit (sokeria voi laittaa vähän vähemmänkin) ja sitruunamehu sekoitetaan tuorejuustoon tasaiseksi massaksi. Kermavaahto vatkataan löysähköksi vaahdoksi. Kiehuvaan veteen liotettu liivate kaadetaan ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon koko ajan sekoittaen, minkä jälkeen kermavaahto käännellään varovasti mukaan. Vähän kun sekoittaa, tuloksena tulee tasaista massaa höttöisen kermavaahdon sijasta.

Täyte levitetään ripeästi vuokaan keksipohjan päälle. Tasoita pinta nätiksi, niin kuorrute asettuu aloilleen mukavammin. Hyydytä jääkaapissa muutama tunti vähintään.

Kuorrute tehdään liuottamalla liivate kahteen ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä. Kun liivate on sulanut, mangosose lisätään mukaan ja sekoitetaan tasaiseksi. Kuorrutus kaadetaan kakun päälle, levitetään tasaiseksi ja hyydytetään kylmässä noin puolen tunnin ajan. Yksi 135 g Semper-mangosose osoittautui liian pieneksi annokseksi, seuraavalla kerralla laitan kaksi, ellen sitten löydä sopivaa vähän isomman kokoista purkkia joltain muulta valmistajalta.

Kun kakku on hyytynyt, varovainen pyöräytys veitsellä reunoja pitkin irrottaa kakun vuoasta, jonka jälkeen renkaan voi poistaa. Kas, kakku on valmis! Koristelussa voi käyttää luovuutta, tai tarjota sellaisenaan.

Hellapoliisin (blogi, jonka erinomaisuutta ei voi liikaa hehkuttaa) Marianne-moussekakku on mainio. Ei nyt ihan ehkä suosikki, koska suklaamousse oli himpun verran ytäkkää maultaan, se mintturouhe maistuu vähän liikaakin, mutta kyllä tätä syö ennemmin kuin selkäänsä ottaa. Saapa nähdä tehdäänkö toiste, veikkaan että ei ihan heti ainakaan, koska Nina Lincolnin kakku vie voiton suklaarintamalla.

Ohje kuitenkin tähän talteen vastaisen varalta. Keksipohjan (digestivejä, rasvaa) päälle tehdään mousse, joka hyydytetään liivatteella:

• 2 munaa
• 0,5 dl sokeria
• 2,5 dl Flora vispiä
• 200 g levy Marianne-suklaata
• 5 liivatelehteä

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, samoin Flora vispi. Sulata suklaa, sekoita vaahdot ja suklaa keskenään. Hyydytä liivatteella ohjeen mukaan. Jäähdytä jääkaapissa muutama tunti vähintään.

Kuten todettua, hyvä, suklainen ja makea, mutta se minttu tekee tästä ehkä vähän liian voimakkaan makuisen. Aika kevyt tuo vaahto kuitenkin on, se on ihan kiva juttu se.

Tein alkuviikosta oivallista kakkua. Se oli melkoinen kokeilu, uutta oli moni asia kakunteossa, mutta lopputulos onnistui hienosti. Täytyy siis kirjata resepti talteen. Alunperin tämä on Hellapoliisilta, jonka blogi on muutenkin suositeltavaa luettavaa, kiitos herkullisen näköisten kuvien. Tämä on siis hyydytetty mansikka-jugurttikakku, jonka Hellapoliisi kuorrutti vielä vaahtokarkkifondantilla.

Pohja:

• 4 munaa
• 1,5 dl sokeria
• 1 dl perunajauhoja
• 0,5 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta
• 2 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi, joukkoon sekoitetaan kuivat aineet. Taikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistetaan 225-asteisessa uunissa noin seitsemän minuuttia. Paistettu taikina kumotaan sokeroidulle leivinpaperiarkille (ei ole pakko sokeroida).

Taikina sijoitetaan kulhoon. Itse käytin halkaisijaltaan 20-senttistä ja noin kuusi senttiä syvää Arabian Uunikokki-vuokaa. Kulho vuorataan muutamalla runsaan kokoisella kelmunpalalla; kelmulla on tarkoitus peittää kakun päällinen, joten palat saavat tulla reilusti ulos kulhosta.

Pohja nostetaan kulhoon ja painellaan reunoja vasten. Reunan yli menevät palat leikataan pois ja laitetaan syrjään. Pohja kostutetaan mehulla tai Spritellä (tai Jaffalla).

Täyte:

• 2,5 dl Flora Vanillaa
• 5 dl maustamatonta jugurttia
• 1 dl sokeria
• 2 tl vaniljasokeria
• noin 2 dl mansikkasosetta
• 8 liivatelehteä + sulatukseen tilkka vettä

Flora Vanilla vatkataan vaahdoksi, lisätään sokeri, vaniljasokeri ja mansikkasose. Makua voi tsekata, joskin sanoisin, ettei liikaa kannata luottaa: ainakin minulla täyte oli tässä vaiheessa jonnin verran makeampaa kuin kakun sisällä.

Liivatteet lisätään täytteen sekaan (tapa riippuu siitä, käyttääkö lehtiä vai jauhetta, konsultoi pakkausta). Täyte kaadetaan kulhoon kostutetun pohjan päälle (itselläni jäi kupillinen yli, eli isompi kulho voisi olla hyvä; tästä tuli kyllä hyvä bonusjälkkäri, toisaalta). Pinnalle levitetään yli jääneet taikinapalat, jotka kostutetaan.

Kelmun reunat käännetään kakun päälle suojaksi, ja koko komeus heitetään jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi hyytymään. Valmis kakku kumotaan, vapautetaan kulhosta ja kuorrutetaan. Suosittelen mansikkakermaa, siitä tulee nätti sävyyn sopiva pinkki kuorrute.

Prosessi on vaiheikas, mutta helppo. Tuloksena on vähän erikoisempi kaakku, joka on ihan hyvää vaihtelua vaikkapa tavalliselle täytekakulle. Kannattaa kokeilla!