Kategoria: Ruoka

Olen teeihmisiä. En juo kahvia sitten missään muodossa, ei vaan maistu. Teen suhteen olen melkein snobi, kaapista löytyy Darjeelingiä ja Johannalta joululahjaksi saatua nepalilaista FTGFOP 1 Maloom First Flushia. En tiedä onko tuo huippuhienoa, jotenkin muistelisin, että mitä enemmän noita kirjaimia on jonossa, sitä parempilaatuinen tavara kyseessä on. Tiedäpä noista, molemmat ovat kuitenkin kiinnostavia juomia.

Kaikki teesnobipisteet taitavat kuitenkin karista seuraavasta tunnustuksesta: kaikista eniten kulutan Twiningsin English Breakfastia. Maidolla ja sokerilla. Ei taida olla ihan snobein tapa? Paremmin ei päivä kuitenkaan ala tai ilta etene. Seuraavaksi parasta teetä onkin varmaan Tiikerin päiväuni.

Kahviloista pitämiseeni vaikuttaa paljon teetarjonta. On ärsyttävää ährätä teepussien kanssa, varsinkin jos käytössä ei ole oikeaa lusikkaa. Haudutettua teetä sen olla pitää. Teepussista ja kuumasta vedestä rahastaminenkin tuntuu aika pahalta. Hyvässä kahvilassa tarjotaan siis haudutettua teetä ja halvalla. Yliopiston uusi kahvila täyttää ehdot: 80 sentillä saa kupillisen (tosin pienen kahvikupillisen) hyvää teetä, yleensä Keisarin morsianta tai Tiikerin päiväunta.

Koska jouluna oli muutenkin liikaakin ruokaa tarjolla, eräs jouluperinne jäi vähän myöhemmäksi. Syön nimittäin parhaillaan oivallista jouluherkkua: makaronilaatikkoa vadelmahillon kera. Meillä kotona sitä ei olla niin harrastettu, vaan se on äidin vanhemmilta peräisin. Teinkin sitä nyt ensimmäistä kertaa itse. Kylläpä maistuukin. Resepti on muuten tavallista makaronilaatikkoa vastaava, mutta jauheliha jätetään pois ja sekaan voi lisätä hieman jauhoja. Lopputulos on kerrassaan herkullinen!

Liha on hyvää, mutta tämä menee jo liian pitkälle. Onhan toki hyvä tietää, mistä se joulupöydässä lojuva kinkku on peräisin, että siinä on jonkun sikaparan viimeinen taival, mutta tuo on jo groteskia.

Seuraavia ruokatuotteita on kokeiltu ja niistä tuomiot langetettakoon:

Pepsi Wild Cherry – maistuu aika yksi yhteen kirsikkakokikselta. Hyvää on, kannattaa kokeilla.

Ski Queen -juusto – kyllä! Juusto voi maistua toffeelta! Raati ei ole varma, onko tulos hyvä vai ei, suuria määriä tuota ei kuitenkaan syö erkkikään.

Carte D’Orin vaniljajäätelö – ne, joiden mielestä vanilja ei ole maku, eivät tiedä mistä puhuvat. Oikea vaniljajäätelö on tolkuttoman hyvää.

Lauantai-iltapäivä menee mukavasti kaupungilla käyskennellessä. Ostostelua tapahtui (toinen Alastair Reynolds -kirja, Belle & Sebastianin uusi levy – näistä lisää myöhemmin), ja ruokailua. Siitä enemmän nyt:

Ravintola-arvion kohteeksi päätyi Memphis East, lähinnä Johannan vanhempien ostoksillaan tienaamien lahjakorttien ansiosta. Toki keittiönsä on kovin mielenkiintoinen ja vetävä muutenkin. Sisustus oli ruokalistaa vastaava trendikkyydeltään (puhumattakaan henkilökunnan Hymypoika-asustuksesta), ei nyt ihan minun makuuni mutta menkööt.

Johanna päätyi tilaamaan kanawokkia, minä taas tyydytin kookoskanantarvettani kanacurryllä. Johanna piti annoksestaan, joka oli kooltaan ylenpalttisen mittava. Innostus ei tosin riitä toiseen kertaan, mutta kokeiluna kanawokki (kanaa, nuudeleita, wokkivihanneksia, jotain hapanimelätyyppistä kastiketta) oli kuulemma varsin tyydyttävä.

Minun kanacurryni oli ainakin näyttävä. Kulhossa (kertoo kastikkeen paljoudesta – hyvä, hyvä!) tarjoiltu annos koostui oranssista kookosmaitopohjaisesta kastikkeesta, jossa lillui vihanneksia ja kananpaloja ja suuresta riisipallosta. Kivan näköistä! Maku oli varsin kelvollinen. Kookosmaito maistui juuri niin paljon kuin oli tarpeen ja annoksessa oli hyvä kevyesti polttava jälkimaku. Se vastasi odotuksiani todella hyvin.

Vaan enpä tiedä, ottaisinko itsekään tuota toiste. Teen itse nimittäin parempaa. Ravintolaruoalle tuo on vähän paha miinus, koska ravintolasta hakee kuitenkin jotain sellaista elämystä, jota kotiruoasta ei saa. Pihvit ovat tästä mainio esimerkki, eipä sitä itse pihvejä tule juuri paisteltua. Kookoskanaa sen sijaan osaan tehdä ja lopputulos on kyllä yleensä tuota parempi. Lähinnä oheisvihannesten vuoksi; itse korvaisin vihreät pavut ja broccolin punaisella paprikalla ja vaikka omenalla.