Kategoria: Ruoka

Ruokajutuista kuulemma pidetään. Mikäpä siinä. Johanna on perinteisesti saanut vanhemmiltaan joululahjaksi kirjan. Parina viime vuonna perinne on ulottunut koskemaan minuakin. Koska minulla on hyllyssä aivan riittävästi kirjoja, joita en ole ehtinyt lukea, ajattelin pyytää jotain erilaista. Kaupassa katsellessa oli silmiin sattunut muffinssikirja, jonka mukana sai muffinssipellin. Koska Mikko pitää roinasta, se piti saada.

Ensimmäinen muffinssisatsi meni luovasti pilalle, kun reseptistä jäi uupumaan pari desiä jauhoja. 3,5 desin sijasta reseptissä luki 0,5 desiä… Sittemmin olen kokeillut tavallisia muffinsseja, suklaamuffinsseja ja mustikkamuffinsseja. Erilaisista epäonnistumisista on oppinut yhtä jos toista hyödyllisistä. Mustikkamuffinssit valuivat ronskisti pelliltä ja vuoista yli. Mustikoita oli liikaa ja pakasteista suli vielä ylimääräistä vettä…

Perusmuffinssit onnistuvat kuitenkin jo jonkinlaisella varmuudella. Hyvä niin. Tulos on maukas, joskin kuusi muffinssia on liian vähän. Onneksi Johannan äidin varastoista löytyi käyttämätön 12 muffinssin pelti. Sitä ei ollakaan vielä kokeiltu, ehkäpä viikonloppuna voisi taas paistaa muffinsseja.

Sitten pitäisi vain käydä tarmokkaasti kokeilemaan mitä mielenkiintoisempia muffinssireseptejä! Etteköhän saa kuulla, jos jotain erityisen kiinnostavaa sattuu kohdalle.

Olen teeihmisiä. En juo kahvia sitten missään muodossa, ei vaan maistu. Teen suhteen olen melkein snobi, kaapista löytyy Darjeelingiä ja Johannalta joululahjaksi saatua nepalilaista FTGFOP 1 Maloom First Flushia. En tiedä onko tuo huippuhienoa, jotenkin muistelisin, että mitä enemmän noita kirjaimia on jonossa, sitä parempilaatuinen tavara kyseessä on. Tiedäpä noista, molemmat ovat kuitenkin kiinnostavia juomia.

Kaikki teesnobipisteet taitavat kuitenkin karista seuraavasta tunnustuksesta: kaikista eniten kulutan Twiningsin English Breakfastia. Maidolla ja sokerilla. Ei taida olla ihan snobein tapa? Paremmin ei päivä kuitenkaan ala tai ilta etene. Seuraavaksi parasta teetä onkin varmaan Tiikerin päiväuni.

Kahviloista pitämiseeni vaikuttaa paljon teetarjonta. On ärsyttävää ährätä teepussien kanssa, varsinkin jos käytössä ei ole oikeaa lusikkaa. Haudutettua teetä sen olla pitää. Teepussista ja kuumasta vedestä rahastaminenkin tuntuu aika pahalta. Hyvässä kahvilassa tarjotaan siis haudutettua teetä ja halvalla. Yliopiston uusi kahvila täyttää ehdot: 80 sentillä saa kupillisen (tosin pienen kahvikupillisen) hyvää teetä, yleensä Keisarin morsianta tai Tiikerin päiväunta.

Koska jouluna oli muutenkin liikaakin ruokaa tarjolla, eräs jouluperinne jäi vähän myöhemmäksi. Syön nimittäin parhaillaan oivallista jouluherkkua: makaronilaatikkoa vadelmahillon kera. Meillä kotona sitä ei olla niin harrastettu, vaan se on äidin vanhemmilta peräisin. Teinkin sitä nyt ensimmäistä kertaa itse. Kylläpä maistuukin. Resepti on muuten tavallista makaronilaatikkoa vastaava, mutta jauheliha jätetään pois ja sekaan voi lisätä hieman jauhoja. Lopputulos on kerrassaan herkullinen!

Liha on hyvää, mutta tämä menee jo liian pitkälle. Onhan toki hyvä tietää, mistä se joulupöydässä lojuva kinkku on peräisin, että siinä on jonkun sikaparan viimeinen taival, mutta tuo on jo groteskia.

Seuraavia ruokatuotteita on kokeiltu ja niistä tuomiot langetettakoon:

Pepsi Wild Cherry – maistuu aika yksi yhteen kirsikkakokikselta. Hyvää on, kannattaa kokeilla.

Ski Queen -juusto – kyllä! Juusto voi maistua toffeelta! Raati ei ole varma, onko tulos hyvä vai ei, suuria määriä tuota ei kuitenkaan syö erkkikään.

Carte D’Orin vaniljajäätelö – ne, joiden mielestä vanilja ei ole maku, eivät tiedä mistä puhuvat. Oikea vaniljajäätelö on tolkuttoman hyvää.