Kategoria: Ruoka

Sunnuntaista tiistaihin nautittiin lihapadasta. Se on taloudellinen, helppo ja maukas ruoka. Valmistusvaiva on kohtalainen, koostuen lähinnä pilkkomisesta ja odottelusta, mutta myöhempinä päivinä ruokaa on helppo lämmittää. Kustannuksia tuolle kertyi noin kaksi euroa annos ja annoksia kuusi.

Tarvitaan aineksia:

* Noin kilo lihaa. Käytimme nyt pippuripaistia, joka oli ihan hyvää ja halpaa (alle kuusi euroa kilo), mutta kannattaa ehkä satsata vähän enemmän. Kalliimmasta irtoaa kuitenkin lihaa enemmän. Jos tykkää syödä läskiä, halvemmasta saa tietysti ihan yhtä lailla syötävää. Liha paloitellaan sopivan pieniksi paloiksi.

* Sipulia ja paprikaa. Muutakin toki saa käyttää mielensä mukaan. Näin meillä. Niin, ja purkillinen herkkusieniä piristi pataa kivasti.

* Ruokakermaa tai vastaavaa valmistetta. Mieluusti vähän isompi purkillinen, mutta tässähän on kyse vain makuasioista.

Elieli. Sipuli ja liha ruskistetaan. Me teimme sen suoraan uunipadassa, mutta kätevämmin ehkä sujuu hieman pienemmissä erissä paistinpannulla. On nimittäin hidasta ruskistaa kilo lihaa pienehkössä padassa.

Sekaan heitetään lopuksi paprikat ja sienet ja ruokakerma. Vettäkin sopii laittaa sekaan, koska nestettä kuitenkin katoaa. Kun liha on ruskistettu, laitetaan pata kannella peitettynä uuniin – noin 175 astetta ja reilu tunti aikaa, niin johan tulee hyvää.

Illanvietto alkoi tänään (no, eilen) ravintola Katupojasta. Vein Johannan syömään kiitokseksi taustatuesta miljonäärikisassa. Katupoika oli uusi kokemus ja varsin mielenkiintoinen sellainen.

Paikka ei sinänsä ole mitenkään erityisen juhlava. En menisi sinne romanttiselle illalliselle. Sinänsä se oli kuitenkin viihtyisä. Plussaa teemasta: tamperelaisia etnisiä ravintoloita ei ole liian montaa.

Vaan se ruoka. Johanna tilasi täytettyä lehtipihviä (täytteenä kinkkua ja sipulia) valkosipuliperunoilla, minä taas grillattua kananpoikaa calvadoskastikkeella ja uuniperunalla. Molemmat annokset olivat mainioita. Kana tosin oli liian pieni annos. Sitä myös tarjottiin ensin Johannalle (minä kun esitin molemmat tilaukset) – viitannee siis siihen, että kana-annos on suunnattu kevyempään naiselliseen makuun. Vaan entäs kanasta pitävät raavaat miehet (kuten minä), jotka kaipaavat tuhdimpia annoksia?

Aterian kruunasi jälkiruokaherkku mansikkaritarit, eli köyhiä ritareita muutamalla marinoidulla mansikalla ja jäätelöpallolla varustettuna. Konstailematonta ja herkullista. Nousi välittömästi parhaiden ravintolajälkiruokien joukkoon, sinne Amarillon brownien seuraan.

Kaikenkaikkiaan Katupoika oli miellyttävä kokemus. Ei vie Tampereen parhaan ravintolan titteliä Coussicalta, mutta miellytti kyllä. Menisin toistekin.

Eilen väsättiin lapsuuden suurta herkkua, mokkapaloja. Lopputulos oli vähintäänkin mainio, tosin kuorrutukseen taisi mennä vähän liikaa kahvia. Vähemmälläkin kahvinmaulla olisi pärjännyt. Reseptistä puuttui paistoaika ja -lämpötilä, mutta eipä tuo haitannut.

Koska jakaminen on kivaa, tässä mokkapalareseptini:

Pohja:

2 munaa

3 dl sokeria

4 1/2 dl vehnäjauhoja

2 1/2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 rkl kaakaota (oikeaa kaakaota, ei kaakaojuomajauhetta)

150 g sulaa margariinia

1 1/2 dl lämmintä maitoa

Kuorrutus:

4 1/2 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

1 rkl kaakaota

6 rkl kahvia

6 rkl sulaa margariinia

Valmistaminen:

1. Vaahdota munat ja sokeri.

2. Sekoita jauhot ja jauheet keskenään ja lisää ne munasokerivaahtoon.

3. Lisää margariini ja maito taikinaan. Sekoita.

4. Kaada taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Tämä vaihe sujuu helposti, koska taikina on juoksevaa.

5. Paista uunissa 175 asteessa noin 25-30 minuuttia.

6. Jäähdytä.

7. Sekoita kuorrutusaineet keskenään. Tuloksena pitäisi olla varsin juoksevaa kuorrutetta.

8. Levitä kuorrute jäähtyneelle pohjalle.

9. Pistä jääkaappiin hyytymään.

10. Nauti!

Kokeilin eilen toista, makeaa Jamie Oliverin brunssileivistä. Tulos oli melkoinen pettymys: lopputulos oli aika ällö ja jäi lopulta syömättä. Ei vaan toiminut! Pulla pullana ja leipä leipänä olkoon periaate vastedes.

Tällä kertaa taikina toimi huomattavasti paremmin, tosin. Taikina on kyllä hyvä – se vaan ei sovi makean herkun pohjaksi sellaisenaan. Tai täytteet eivät toimineet. Tai jotain. Lopputulos oli kuitenkin huono. Suolainen leipä oli kuitenkin todella herkullinen ja sitä tulen tekemään toistekin.

Huomenna illalla sitten pizzaa! Täytteet on hankittu: tomaattipyrettä, pekonia, mozzarellaa, parmesaania ja basilikaa (jos kasvi ei nuupahda huomisiltaan mennessä liikaa).

Päivän ruokana oli herkullinen pekonipinaattipasta. Suosittelen kokeilemaan.

Runsas annos kahdelle hengelle valmistuu seuraavista aineksista:

puoli pakettia pekonia (nelisen siivua) – enemmänkin voi toki käyttää

vajaa pussillinen pakastepinaattia (pieni pussi, joku 100 grammaa varmaan)

purkillinen ruokakermaa

pastaa maun mukaan

Vähän sinne päin -ohjeet, mutta eipä tämä niin tarkkaa puuhaa olekaan. Leipominen on huolellisempaa, ruoanlaitossa voi ottaa vähän vapaammin. Eli pasta kiehumaan, jos ei käytä tuorepastaa (jota suosittelen). Pannulla paistetaan pilkottu pekoni. Pekonin sekaan heitetään mikrossa etukäteen sulateltu pakastepinaatti (tuore toiminee tässäkin ihan kivasti, en ole kokeillut) ja lopuksi ruokakerma. Kun pasta on sopivan al dente, sekoitetaan pasta ja kastike yhteen. Lautasella voi annoksen päälle laittaa koristeeksi vaikkapa pari basilikanlehteä. Tänään ainakin lopputulos oli mainio!