Kategoria: Ruoka

Kävimme eilen "dinner and a movie"-kaavalla iltaa viettämässä. Ruokapaikaksi valittiin Johannan kaverin suosituksesta kiinalainen Lotus Garden (Rongankadulla). Varsinaiset kiinalaiset ravintolat ovat jääneet vähemmälle, mitä nyt olemme käyneet pari kertaa kiinalaista pikaruokaa syömässä. Lotus Garden oli kuitenkin varsin miellyttävä kokemus.

Paikan sisustus oli miellyttävän erilainen. Kiinalainen henkilökunta oli ystävällistä ja ripeää. Ruokaakaan ei joutunut turhan pitkään odottelemaan, vaikka paikassa olikin melko paljon asiakkaita. Väkeä lappasi sisään tasaisella tahdilla koko ajan, joten ilmeisen suosittu Lotus Garden on. Pöytävaraus on tuskin kuitenkaan tarpeellinen.

Ruoka oli hyvää. Minä valitsin friteerattua kanaa sitruunakastikkeella, Johanna taas kanaa ananaskastikkeessa. Vinkkinä todettakoon, että Lotus Gardenissa ei kannata useamman valita samaa annosta. Ensin pöytään tuotiin nimittäin tyhjät lautaset, sitten riisikulho ja lämpölevy, jonka päälle lopulta aseteltiin annokset lautasilla, joilta sitten saattoi koota syötävää omalle lautaselleen. Hieman erilainen tarjoilutapa oli mukava yksityiskohta ja söimmekin annoksia ristiin.

Ruoka oli erittäin hyvää ja annokset olivat todella runsaita. Noin kymmenen euron hintaiset annokset olivat todellakin hintansa arvoisia. Jäi jälkiruokakin syömättä, kun ei yksinkertaisesti enää jaksanut. Laajalle ruokalistalle jäi monta kokeilemisen arvoista vaihtoehtoa ja veikkaankin, että Lotus Gardenissa käydään vielä uudemman kerran.

Lisää ruokakokeiluja: Knorrin 1.. 2.. Enjoy! sarjan hapanimeläkastike oli possusuikaleiden kanssa varsin kelvollista. En silti usko siitä muodostuvan mitään vakiota, sillä Uncle Ben’s -hapanimeläkastike on halvempaa ja jopa jonkin verran parempaa, vaikka vain yhdestä kastikkeesta koostuukin. Kannattaa tuota Knorriakin kokeilla, eipä se huono ole. Pikkupurkin maustetahna on vähän epämiellyttävän rasvaista (samalla tavalla kuin nuudeleiden rasvapussit), mutta antaa kyllä lihalle ihan mukavasti makua. Lopputuloksen kannalta se on kuitenkin melko yhdentekevä.

Eilen koekeittiössämme testattiin Creme Bonjour -ruoanlaittofraichea. Ruokalistalla oli kanaa ja simpukkapastaa pippurisekoitusfraichella vahvistettuna. Lopputulos ei oikein tyydyttänyt, sillä pippurisekoitus oli tolkuttoman vahvaa. Pippuri poltti suuta, eikä ruoka enää maistunut erityisen hyvältä. Hämmästyttää mokoman tulisuus, kun ei tuotteesta millään saa sellaista kuvaa, että sen kanssa osaisi olla varovainen.

Jatkossa vastaavaa herkkua tehdään totuttuun tapaan ruokakermalla ja Creme Bonjour -pippurijuustolla: tulos on miedompi, kermaisempi ja paljon maukkaampi.

Ehkä pahiten kaltoinkohdeltu ruokalaji on pasta carbonara. Viimeksi maanantaina söin yliopiston ruokalalla epämääräistä penne-pastan ja kinkun sekoitusta, jota carbonaraksi kutsuttiin. Ihan kelvollistahan se, mutta todella kaukana kunnollisesta carbonarasta. Toivoisinkin, että kinkkupastaa kutsuttaisiin kinkkupastaksi ja carbonaraa carbonaraksi!

Jottei menisi ihan valittamiseksi, kerrotaan, miten se sitten oikeasti tehdään. Epämääräisen teollisen kinkkusuikaleen sijasta carbonaraan käytetään porsaankylkeä tai pekonia, joka leikataan suikaleiksi tai silpuksi. Toinen keskeinen elementti on kananmuna, joka sekoitetaan raakana pastan (spagetti tai tagliatelle) ja rapeaksi paistetun pekonin kanssa (muna paistuu kyllä kuumien ainesten joukossa). Tyylistä tarkat laittavat pelkät keltuaiset kokonaisina lautaselle annoksen päälle. Selailin netistä reseptejä, joissa pekonin seuraksi laitettiin myös pari desiä kermaa. En ole kokeillut, mutta toiminee kyllä. Ei sovi myöskään unohtaa ripotella päälle runsaasti mustapippuria ja parmesanraastetta.

Ruokajutuista kuulemma pidetään. Mikäpä siinä. Johanna on perinteisesti saanut vanhemmiltaan joululahjaksi kirjan. Parina viime vuonna perinne on ulottunut koskemaan minuakin. Koska minulla on hyllyssä aivan riittävästi kirjoja, joita en ole ehtinyt lukea, ajattelin pyytää jotain erilaista. Kaupassa katsellessa oli silmiin sattunut muffinssikirja, jonka mukana sai muffinssipellin. Koska Mikko pitää roinasta, se piti saada.

Ensimmäinen muffinssisatsi meni luovasti pilalle, kun reseptistä jäi uupumaan pari desiä jauhoja. 3,5 desin sijasta reseptissä luki 0,5 desiä… Sittemmin olen kokeillut tavallisia muffinsseja, suklaamuffinsseja ja mustikkamuffinsseja. Erilaisista epäonnistumisista on oppinut yhtä jos toista hyödyllisistä. Mustikkamuffinssit valuivat ronskisti pelliltä ja vuoista yli. Mustikoita oli liikaa ja pakasteista suli vielä ylimääräistä vettä…

Perusmuffinssit onnistuvat kuitenkin jo jonkinlaisella varmuudella. Hyvä niin. Tulos on maukas, joskin kuusi muffinssia on liian vähän. Onneksi Johannan äidin varastoista löytyi käyttämätön 12 muffinssin pelti. Sitä ei ollakaan vielä kokeiltu, ehkäpä viikonloppuna voisi taas paistaa muffinsseja.

Sitten pitäisi vain käydä tarmokkaasti kokeilemaan mitä mielenkiintoisempia muffinssireseptejä! Etteköhän saa kuulla, jos jotain erityisen kiinnostavaa sattuu kohdalle.