Elämä ja mielipiteet – Sivu 113 – Mikko Saari bloggaa toisinaan

Näin myydään mutta ei osteta

Yritimme tänään ostaa kauan odotettua Dreamfallia. Pelin julkaisuajankohdasta on ollut vähän epäselvyyttä, kun eri tahot ovat tarjonneet erilaisia päivämääriä, tässä kevään korvilla kuitenkin. No, nyt tuumasimme, että peli on vihdoin saapunut: eihän Tilt olisi muuten nimennyt sitä viikon peliksi. Johanna oli vieläpä nähnyt Tilt-kaupassa peliä hyllyt pullollaan.

Vaan ei. Marssimme seuraavana päivänä Tilt-kauppaan ostomielellä. Kun peli oli hyllystä napattu ja tiskille kiikutettu, myyjällekin selvisi, että peliä ei itse asiassa ole tullut vielä. Sitä on vain huvin vuoksi viikon pelinä hyllyssä useampi kappale tyrkyllä. Tiskillä myydään eioota. Kun rohkenin kyseenalaistaa tällaista toimintaa, kävi ilmi että kyse on jonkinlaisesta maahantuojan ukaasista: kuulemma sakkoa tulee, jos maahantuojan edustajalle ilmenee, että peliä ei ole hyllyssä.

Minä vaan en ymmärrä, kuinka voi maahantuojan etu olla, että asiakkaille uskotellaan peliä olevan valikoimissa, vaikka maahantuoja ei ole sitä kyennyt toimittamaan. Olisiko mahdotonta lykätä vaikka hyllyyn pelien päälle plakaatti, jossa valiteltaisiin pelin saatavuuden heikkoa tilaa? Nyt tästä ei seurannut kuin se, että Tiltistä ei ainakaan osteta yhtään mitään. Rahat kärrätään mieluummin kauppaan, jossa voi olla varma siitä, että hyllyssä tarjolla olevat pelit on ihan oikeasti ostettavissa. Kummaa bisnestä tällainen.

Uusi työpaikka

Tämmöistä tämä muuten on: yksi työ loppui, toinen alkaa. Kävin eilen allekirjoittamassa työsopimuksen uudesta työstä. Kesä on pyhitetty vauvalomaksi, mutta syyskuun alusta alkaa täysipäiväinen (ja -palkkainen, onneksi) työ infon laitoksella tutkimusavustajana. Käytännössä teen ilmeisesti jotain omaa pienimuotoista tutkimus- tai kehitysprojektia, varsinkin kun pomo on heinäkuun lopusta vuoden loppuun Skotlannissa. Saapa nähdä, mutta ainakin on hyvin tiukasti oman alan hommia, kiinnostavia töitä pitäisi olla luvassa kunhan selviää, mitä tästä tulee.

Enter lopettaa

Enter-lehti lopettaa ilmestymisensä seuraavaan numeroon. Kurja juttu, sillä lehti oli mainio ja ennen muuta työllisti minua (ja toki muitakin nuoria, lahjakkaita kirjoittajia). Lopetus oli aika yllättävä, mutta ilmeisesti isot firmat toimivat nopeasti kun kerran toteavat, että homma ei toimi. Olihan se levikki vähän pudonnut edellisvuodesta.

Ei kukaan sattumalta tarvitsisi kolumnistia? Peliaiheet luonnistuvat videopelejä laajemmasta näkökulmasta, ja kirjoittelen myös tietoyhteiskunnan ajankohtaisuuksista luontevasti. Enter on tosin pilannut minut vaatimaan oikeaa palkkaa, eli enää en lähde kirjoittelemaan juttuja parillakympillä.

Manderlay (ja Evil Dead 2)

Lars von Trierin Manderlay oli aika mielenkiintoinen kokemus. Silkkaa von Trieriä, selvästikin, ja kenties astetta miellyttävämpi katsoa kuin Dogville.

Elokuvan päähenkilö Grace saapuu plantaasille, jossa yhä pidetään orjia 70 vuotta orjuuden lakkauttamisen jälkeen. Grace kaataa plantaasin pahan akselin, vapauttaa orjat ja jää paikalle valvomaan demokratian toteutumista. Kysymys vain kuuluu, ovatko entiset orjat valmiita vapauteen?

Tarinasta voi vetää monenlaisia johtopäätöksiä, eikä von Trier säästele alleviivauskynää missään vaiheessa. Ymmärrän hyvin, että tästä saattaa amerikkalainen jos toinenkin vetää hernettä nenään, mutta minun mielestäni von Trier esittää elokuvalla hyviä, joskin hieman kiusallisia kysymyksiä, jotka eivät liity yksinomaan amerikkalaisiin.

Manderlaykin on toteutettu pitkälti mielikuvituslavastuksen voimin, ja jälleen kerran ratkaisu toimii erittäin hyvin. Tuntuu vahvasti siltä, että tapahtumien esittäminen runsaammassa lavastuksessa söisi niiden tehoa – tällainen minimalismi tiivistää elokuvan sisällön olennaiseen.

Manderlayn perään katseltiin rentouttava Evil Dead 2, joka oli kieltämättä aika kamala. Veri lentää, mutta onneksi erikoistehosteet sentään näyttivät astetta vähemmän muovailuvahalta kuin edellisessä Evil Deadissa. Vaan mikäpä siinä, menihän tuo ihan viihteestä.

Se on valmis

Toimitin juuri graduni Yliopistopainoon. Ensi viikolla valmis kirja päätyy laitokselle tarkastettavaksi, arvosana selviää sitten joskus. Prosessi on joka tapauksessa potkaistu käyntiin. Nyhjääminen työn parissa on ohi, se on nyt hyvä noin. Kirjoitusvirheitä ei pitäisi olla, vielä vähemmän ajatusvirheitä, ja ulkoasu ja asettelukin näytti olevan ihan kohdallaan. Tässä voisi panikoida ja viimeistellä vielä vaikka kuinka, mutta nyt se on ohi, se kelpaa noin.

Kun opinnotkin ovat muuten kaikinpuolin kohdallaan, kuusivuotiseksi venynyt taival alkaa olla ohi. Tutkinto on periaatteessa kasassa. Opintoja tuskin kertyy tilille enää, mutta papereita ei kyllä vielä voi jo ihan taloudellisista syistä ottaa ulos. Tyytyväisyys valtaa mielen joka tapauksessa.

Kovin suurta painosta gradustani en ottanut, sitä tehdään huikeat kuusi kappaletta. Tuumin, että enemmälle ei taida olla tarvetta. PDF tulee nettijakeluun, sieltä sen saavat ne jotka ihan oikeasti haluavat. Teoksen kohderyhmä on varsin rajattu, joten en ihmettele, mikäli suosio jää pieneksi.