Elämä ja mielipiteet – Sivu 163 – Mikko Saari bloggaa toisinaan

Vihakampanjointi

Jos jotakin inhoan, niin vihakampanjointia. Otetaanpa esimerkki: Tobias Rowe sattui kirjoittamaan arvostelun Pocket Kingdomista, N-Gagen uudesta hittipelistä. Muualla peli on saanut ihan ok -tasoisia arvioita, jostain vajaasta seiskasta vajaaseen ysiin asteikolla nollasta kymppiin. Tobias otti ja antoi 5/10, kommentoiden näin: It had the potential to be so much more but for some reason, it just seems as though it is not a game at all; just something to watch rather than play. Arvostelu on hieman erikoinen sikäli, ettei online-ominaisuuksillaan loistavaa peliä ole testattu lainkaan nettipelinä, mutta minun mielestäni arvostelu oli muuten ihan asiallinen.

Tästähän fanit suuttuivat ja eräässäkin blogissa kehotettiin ryntäämään haukkumaan arvostelua ja arvostelijaa. Tulokset voitte lukea arvostelun kommenttiosastolta. Mikä idiotismin riemuvoitto! Ei arvostelu sillä parane, että mollaa arvostelijaa. Asiallinen kritiikki ja eriävät mielipiteet ovat aina paikallaan, mutta jos palaute keskittyy arvostelijan pilkkaamiseen, ollaan pahasti hukassa. Mollauskampanjaa ajanut bloggaaja intoutui vielä jälkeenpäin fiilistelemään että saatinpa hyvä möykkä aikaiseksi ja voi että kun on arvostelija amatöörimäinen kun totesi, ettei välitä tippaakaan kommentoijien mielipiteistä.

Oma lyhyt ja ytimekäs Blood Duster -arvioni kirvoitti samanlaista raivoa. Herätin kiivasta intoa bändin foorumilla ja useampikin fani innostui kommentoimaan kompetenssiani arvioida levyjä. Poistin asiattomia kommentteja, ja sehän vasta lisäsikin kierroksia. Keskustelin erään fanin kanssa sähköpostilla siitä, millaista palautetta sivuilleni kelpuutan – ja eiköhän tämäkin sähköpostivaihto päätynyt foorumille reposteltavaksi. Näin arvostelijana ei voi kuin ihmetellä sitä valtaa, mikä aika ohimennen heitetyllä lyhyellä mielipiteellä voi olla ihmisiin. Jos arvioni on täysin väärässä, kannattaako siitä välittää niin paljon, että vaivautuu toteamaan minun olevan täysi idiootti? Minua ei ole enää aikoihin hetkauttanut asiaton älämölö, sellaiseen käytetty aika on hukkaan heitettyä. I don’t give a rat’s ass, sanoisi tähän ulkomaalainen.

Dimebag Darrell kuollut?

Viikon järkyttävä uutinen: tuntematon huppupäinen mies oli eilen marssinut lavalle Damageplanin keikalla Columbuksessa, Ohiossa ja alkanut ampua. Ensimmäinen kohde oli bändin kitaristi, Panterasta tuttu Dimebag Darrell. Sen jälkeen mies tappoi hätistelemään tulleen portsarin ja alkoi ammuskella yleisöön, tappaen ilmeisesti ainakin kolme katsojaa ennenkuin lähistöllä ollut poliisi ampui murhamiehen. Jos poliisi ei olisi ollut lähettyvillä, jälki olisi voinut olla rumaa.

The witness, 22-year-old Chris Couch, said he was standing about 10 metres away from the stage when he noticed a man wearing a hooded sweatshirt and hockey jersey walk up to the stage, followed by a bouncer and another club employee.

The man in the jersey climbed onto the stage, started yelling and shot the guitarist five or six times at close range, Couch said. He said the gunman also shot a bouncer who pulled him off the musician.

Lähde: MetalUK.com.

Tulospalkkaus

Päivän puheenaihe on yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä. Vanhoista kunnon palkkaluokista ja ikälisistä luovutaan ja tilalle tulee uusi järjestelmä. Jokaisen tehtävän vaativuustaso arvioidaan uudestaan ja palkkaus tulee heijastamaan työn vaativuutta. Toinen osa palkasta juontuu henkilön arvioinnista. Sen sijaan, että bonusta saa työvuosista, jatkossa bonuksia jaetaan erityisen hyvää työtä tehneille. Nuoremmille työntekijöille tämä on tietysti iloinen asia, jos bonusten saaminen on a) mahdollista ja b) taloudellisesti tuottoisaa. En tiedä – en usko että kukaan vielä tietää – miten tässä käy.

Muutosvastarintaa tämä kaikki tietysti herättää, mutta siihen on hyvä ase: takuupalkka. Kaikille työntekijöille maksetaan jatkossakin vähintään sitä palkkaa mitä nyt saa, sisältäen siis jo ansaitut ikälisät. Tämähän on vallan reilua ja latistaa kyllä mahdollista kiukkua uudesta systeemistä. Tappiolle jäävät oikeastaan vain ne, jotka olisivat saamassa ikälisiä pian uuden järjestelmän siirtymäajan jälkeen.

Koska kaikki saavat vähintään saman verran palkkaa kuin ennenkin ja jotkut jopa enemmän, herää kysymys, mistä tämä kaikki maksetaan. Onneksi työnantaja eli valtio on katsonut tarpeelliseksi tulla vastaan ja rahoittaa palkankorotuksia. Osa tulee yliopistoilta ja osa sekalaisista lähteistä. Mielenkiintoista. En usko, että henkilökohtaisen työpanoksen laadulla tulee olemaan suurtakaan merkitystä palkkauksessa ainakaan aluksi.

Joka tapauksessa uusi järjestelmä vaikuttaisi sikäli turvalliselta, ettei kenenkään palkan pitäisi laskea ja toisaalta mahdollistaa hyvien työntekijöiden palkitsemisen palkankorotuksilla, jos siltä tuntuu. Se ei kai ole huono asia. Odotan mielenkiinnolla vain sitä, miten työnteon laatu on mitattavissa eri tehtävissä. Lasketaanko saapumisvalvottuja senttejä vai ovatko mittarit epämääräisempiä. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Minä toivon lähinnä saavani ainakin pari kuukautta töitä seuraavan vuoden aikana, jotta ehdin saada ensimmäisen ikälisäni.

Viisi vuotta

Herätys siihen todellisuuteen, että olen viidennen vuoden opiskelija oli hieman karu. Äkillinen pudotus, sanoisin. Joskus oli suuri suunnitelma valmistua viidessä vuodessa, mutta silloin oli moni asia toisin. En, esimerkiksi, ymmärtänyt sitä, etteivät työnantajat välitä, kuinka nopeasti valmistuu. Työnantajia kiinnostaa vain työkokemus. Tampereen synkkä työllisyystilannekaan ei ollut vielä iskeytynyt tajuntaan – töitä saa, jos ei ole valmistunut. Kirjasto tuntuu palkkaavan valmiita maistereita vähemmän kuin opiskelijoita. Työkokemusta ei siis kerry kuin opiskeluaikana. Se taas viivyttää valmistumista.

Rahan takia ei töissä tarvitsisi käydä. Tiukkaa tekisi, mutta pärjäisi, vieläpä lainaa ottamatta. Mutta ilman työkokemusta ei ole mitään asiaa työmarkkinoille. Tuskin kukaan säälistäkään ottaisi työkokemuksetonta, ellei sitten mene jonnekin, missä työnantajilla ei ole varaa valita. Jostain syystä ei vain syrjäseuduille muuttaminen houkuttele.

Kevään opiskeluohjelman miettiminen alkoi eilen. Ilmoittauduin nyt graduseminaariin – saa nyt nähdä, miten sen kanssa käy. Mielenkiintoisia syventäviä kursseja on tiedossa, ja yritystä on päästä ohjaamaan harjoituksia tuntiopettajana. Vaihtelua sekin.

Sanastonlaajennusta

Tulipa tuossa Golem’s Word Game -sanapeliä pelatessa vastaan sellainen sana kuin quire. Se tarkoittaa joko tietyntyyppistä (vanhaa) kirjaa tai kahdeskymmenesosaa riisistä (ream), eli 24 tai 25 arkkia paperia. Onkohan tälle jälkimmäiselle merkityksellä suomenkielistä sanaa?