Mikko Saari bloggaa toisinaan
Joulu lähestyy ja samoin lähestyy Secret Santa. Amazon-lahjatoivelistansa. Järjestäjät arpovat kullekin osallistujalle jonkun muun listan. Näin jokainen päätyy ostamaan lahjan jollekin tuntemattomalle. Tiedossa on siis kiva yllätys.
Jos mielii osallistua, aikaa ilmoittautua on muutama viikko. Joulukuun 10. päivä lähtevät pukkiviestit, joten silloin viimeistään pitää ilmoittautumisen olla perillä.
On Movable Typessä heikkoutensakin. Blogini keskeinen osa on ollut muiden sivujeni viimeisimmät otsikot. Kullakin sivulla on oma RSS-virtansa, joka kertoo, mitä sivuilla on viimeksi tapahtunut. Niitä voi lukea RSS-lukijoilla, jos haluaa pysyä päivitysten suhteen ajan tasalla, mutta niitä voi hyödyntää myös koneellisesti. Kuten tässä tapauksessa: blogiini on kerätty muiden sivujeni otsikot. Näppärää.
Mutta ei Movable Typessä. Nucleuksessa homma kävi erittäin kätevästi NewsFeed-pluginilla. Movable Typeen on olemassa MT-Feeds, mutta sitä en yksinkertaisesti saanut toimimaan pitkänkään säädön jälkeen. Jotain Perl-kirjastoja pitäisi asentaa, eikä se ole mitenkään erityisen helppoa tai mukavaa.
Siellä ne otsikot kuitenkin paistattelevat, vaikka MT-Feeds ei toimikaan. Ratkaisuun käytettiin luvattoman paljon purkkaa ja luovuutta, mutta mikäs siinä, kun se kerran toimii. Tuotan otsikot nimittäin edelleen Nucleuksen NewsFeedillä. Nucleuksen skinejä voi muokata rajoituksetta, mistä oli iso ilo jo siinä vaiheessa, kun toin Nucleuksen merkinnät Movable Typeen. Varsinaista export-toimintoa Nucleuksessa ei ole, mutta tein skini-templaatti-yhdistelmän, joka tuottaa Movable Typelle mieluista formaattia.
Tällä kertaa tein skinin, jossa ei ole muuta kuin NewsFeedin tuottamat otsikot. Kahdesti päivässä wget hakee sivun sisällön tekstitiedostoon, joka lyödään paikalleen etusivulle. Huikean näppärää. Wgetin käyttäminen on vähän ylimääräinen mutka, joka täytyy tehdä, koska Movable Type liittää vain paikallisia tiedostoja.
Ratkaisu on tietysti aika työläs, jos Nucleusta ei löydy jo valmiiksi, mutta minun tarpeisiini tämä sopi erittäin hyvin. Muille toivotan onnea MT-Feedsin asennuksen kanssa.
Työsuhteistani toinen jatkuu ensi vuonna ainakin tammikuun ajan, mutta toinen loppuu vuodenvaihteeseen. Kortistohomma saa jäädä, mikä on vähän harmi, sillä se on helpompaa ja paremmin palkattua. Lainaustiskillä saa vähemmän palkkaa vaativammasta työstä. Parempi kuitenkin sekin kun ei mitään, ja osa-aikaiseksi päätyminen tekee tietysti hyvää opinnoille. Graduseminaari, täältä tullaan!
Vaan täytyy kyllä vähän ihmetellä kirjaston lyhytjänteisyyttä. Nytkin saan lainaustiskihommaan jatkosopimuksen vain tammikuulle. Jatkoa voisi kuvitella tulevan, mutta se selviää vasta tammikuussa. Ei ole juhlaa tämä akateemisen pätkätyöläisen elämä, ei.
Saimme vihdoin ja viimein käsiimme 21 grammaa. Sitä onkin jahdattu jo pitkään. Tulos oli kuitenkin valitettava pettymys. Movielenskin oli kerrankin väärässä. Yleistä mielipidettä vastaan täytyykin siis todeta, että ei toimi, ei toimi. Elokuvan fragmentaarinen luonne ei sinänsä töki, vaan se, että kun fragmenteista vihdoin muodostuu suhtkoht koherentti kuva, elokuva lässähtää täysin. Mielenkiinto hiipuu, sillä tarina ei lopultakaan ollut erityisen kiinnostava. Lineaarisesti esitettynä se olisi varmaan ollut puiseva – fragmentaarisuus teki siitä nyt hetkeksi kiinnostavan, mutta ei kantanut loppuun asti.
Illan toisen elokuvan, Godsendin, kohdalla odotukset eivät alunperinkään olleet korkeat. Pariskunnan 8-vuotias poika kuolee tapaturmaisesti, lapsi kloonataan ja tuloksena on uusi poika, jolle alkaa sattua ja tapahtua kahdeksan vuoden iässä. Jännittävää. Tarinassa oli todella outo käänne, joka lopulta teki elokuvan loppuratkaisusta hieman tylsän. Scifikauhuna Godsendiä kai markkinoidaan, mutta ei se kyllä kummallakaan saralla loistanut. Niminäyttelijöistä (Greg Kinnear, Robert de Niro, Rebecca Romijn-Stamos) huolimatta ei ole mikään ihme, ettei Godsendiä teatterilevityksessä nähty.
Maanantaina suuntasimme Helsinkiin, päivän kohokohtana Marianne Faithfullin konsertti, jota hehkutin aiemmin. Päivään mahtui muutakin kivaa, kuten kalliiksi koitunut visiitti Kukunoriin. Joku saa jotain kivaa joululahjaksi…
Marianne Faithfull oli erittäin hyvässä vauhdissa. Keikkaa oli ilo katsella, varsinkin kun paikkamme olivat aivan eturivin keskeltä. Kunpa Nick Caveakin olisi saanut ihastella näin hyviltä paikoilta! Keikan avasi Mariannen taustabändin basistina toimiva Fernando Saunders, joka veti muutaman biisin lämmittelyosion. Ihan kiva, mutta lopun bassosoolo oli vähän tarpeetonta ja pitkä roudaustauko esityksen jälkeen pahasti ärsyttävä.
Noh, se siitä ärsytyksestä, kun Marianne astui lavalle ja keikka alkoi. Johanna tykkäsi kovasti, kun kerrankin sai kuulla harvoinesitettyjä suosikkejaan. Sister Morphine, File It Under Fun From the Past, Incarceration of a Flower Child, Times Square, vanhat suosikit, uuden levyn parhaat… Itse pidin suuresti Damon Albarn -kaksikosta Kissing Time ja Last Song, joista jälkimmäinen on ehkäpä uuden Before the Poison -levyn parasta antia, niin Nick Cave -fani kuin olenkin. Cavenkin sävellyksiä kuultiin, samoin PJ Harveyn – pari Harveyn sävellystä erottuikin joukosta helposti.
Kyllä kelpasi, siis. Keikka nousi heti Johannan suosikiksi koskaan (ja Johanna on sentään nähnyt Mariannenkin jo kahdesti aiemmin) ja minullakin parhaimpien joukkoon. Cave vie kuitenkin omalla kohdallani voiton. Iltapäivälehtien kritiikit tarjosivat muuten huikeassa typeryydessään huumoria seuraavana aamuna – jos keikan luvataan alkavan 21.00 ja se alkaa 21.40, se ei ala lähes kaksi tuntia myöhässä
. Toisessa arviossa jäätiin kaipaamaan laajempaa katsausta Faithfullin pitkään uraan – vaan sitähän juuri saatiin!
Kaikinpuolin siis hieno keikka ja muutenkin erittäin hauska ilta Helsingissä. Kalliiksi vain kävi, kun hotellissa yövyimme. Syksyn keikkaputki onkin toisaalta jo ohi, joten ehkäpä tämä tästä.