Ristikkomania

Alan olla vakavasti ristikkokoukussa. Tartuin irtonumerona kokeeksi ostamani Punaisen pelikaanin tarjoukseen: seitsemän numeroa vain 16,65 euroa! Pakkohan tuo on tilata! Ostin myös Ristikkosanojen Pikkujättiläisen, saapahan vähän selkoa etenkin ristikkojen henkilögalleriaan, joka ei välttämättä minunikäiselleni aina aukea.

Ihmettelen muuten suuresti sitä, miten noin 95% ristikkolehtien tarjonnasta on helppoja tai erittäin helppoja lehtiä. Milloinkohan tulevat lehdet, joihin on vaikeimmat sanat kirjoitettu valmiiksi? Ristikoiden tarkoitushan on olla haaste, jonka ratkaisemisesta saa tyydytystä. Helpon ristikon täyttäminen on minulle puoliautomaattista puuhaa, joka ei juuri aivoja rasita. Tietysti sellaisen helppouden saavuttaminen edellyttää jonkin verran ristikoiden täyttämistä, jotta ristikosta toiseen esiintyvä perussanasto tulee tutuksi. Sikäli ymmärrän kyllä muutenkin tarpeen helpommille ristikkolehdille, mutta sitä en, kuinka niitä voi olla niin paljon.

Ihmeellinen juttu. Mutta oli se vain juhlaa, kun ensimmäinen Punaisen pelikaanin kolmitähtisistä alkoi ratkeamaan. Muita en olekaan saanut vielä avattua, mutta ehtiihän noita vielä. Melkein kaikki helpommat olen sentään saanut tehtyä. Mielenkiintoinen harrastus olisi muuten ristikoiden laatiminen, mutta se vaikuttaa ainakin toistaiseksi vielä turhan vaikealta puuhalta. Vielä joskus, vielä joskus…

Harry Potter ja Azkabanin vanki

Kolmannen kirjan kohdalla Potterit alkoivat parantua. Kolmannen elokuvan kohdalla ohjaaja vaihtui, mutta tyyli on edelleen tuttua ja turvallista kirjojen kuvittamista. Tapahtumia on karsittu, mutta ei tarpeeksi: elokuva on edelleen liian pitkä. Tyylikäs se kuitenkin on: Tylypahka on yhä erittäin näyttävä paikka.

Elokuva toistaa kuitenkin uskollisesti myös kirjan virheet. Harry on edelleen sietämätön idiootti, Ron on pelkistetty turhankin tyhmäksi ja niin edelleen. On selvää, että kirjan taso rajoittaa sitä, mitä elokuva voi saavuttaa. Toisaalta kirjojen huikea suosio ja mittavat fanilaumat tarkoittavat sitä, että kirjojen detaljit on kuvitettava mahdollisimman yksityiskohtaisesti, muuten alkaa huuto ja mekastus siitä, kuinka asiat ovat väärin.

Mainiota kertakäyttöviihdettä Azkabanin vanki kuitenkin on, kyllä sen kertaalleen katsoi ihan mielellään. Alan Rickman on edelleen erinomainen Snape, Mark Williams (herra Weasley) naurattaa jo ulkonäöllään ja Emma Thompsonin ennustuksenopettaja Trelawney on yksinkertaisesti hulvaton lukion kuvaamataidonopettaja -hahmo.

Tekoälyä

TV-elokuvia tulee katseltua harvemmin, mutta eilinen AI piti ruudun ääressä pitkästä kestostaan huolimatta. Ei se silti hyvä ollut. Alku oli lupaava, mutta loppua kohden taso laski rankasti. Varsinkin viimeinen puoli tuntia (se 2000 vuotta myöhemmin -osio) oli sellaista huttua, että pahaa teki. Haley Joel Osment on toki söötti ja niin edelleen, mutta ei sitä kahta ja puolta tuntia jaksa katsella…