Fahrenheit 9/11, Tahraton mieli

Elokuvaelämyksiä on kertynyt toden teolla. Keskiviikkona kävimme katsomassa Michael Mooren uusimman, Fahrenheit 9/11:n. Elokuva oli kyllä ihan Moorea, mutta mies itse ei onneksi ollut yhtä paljon kuvassa kuin aikaisemmin. Asiaa riitti, faktojen todenperäisyydellä ei kai ole niin väliä. Vakuuttavaa se silti oli, joskin asioita seuranneelle Bushien Bin Laden -yhteydet eivät olleet mikään uutinen. On joka tapauksessa selvää, mitkä Mooren tavoitteet ovat; toivottavasti elokuva auttaa vakuuttamaan amerikkalaisäänestäjiä Bushin imperiumin pahuudesta. En usko että Kerryn demokraatit ovat valtavasti parempia, mutta ehkä kuitenkin se pienempi kahdesta pahasta.

Kannattaa joka tapauksessa käydä katsomassa, varsinkin jos Bushin toilailujen täysi laajuus on epäselvä. Jos on mielipiteensä muodostanut, Bush-fanien on turha mennä kohottamaan verenpainettaan ja Bush-vihaajille jutut taas ovat vanhan kertausta. Kyllähän Moore asiansa vauhdikkaasti ja tunteisiin vedoten esittää, joskin vähän olisi ehkä ollut tiivistämisen varaa. Mielenkiintoista sinänsä, elokuva on saanut IMDB:ssä puolet äänistä kymppejä, mutta ykkösiäkin on yli 13 prosenttia. Ykkösiä (ja kymppejä) lienee jaettu pääasiassa poliittisin syin. Noin elokuvallisesti eniten tuossa ärsytti laaja huonotasoisen tv-arkistomateriaalin käyttäminen.

Perjantain ohjelmassa oli toisenlaista nähtävää, kun vuorossa oli Tahraton mieli, jota olimme odotelleet jo pitkään. Kate Winslethän ei ole koskaan huono, Jim Carrey on yllättävänkin hyvä vakavammissa osissa ja mielenkiintoiset juoni-ideat viehättävät aina. Tiivistettynä Tahratonta mieltä voisi kai kuvailla hyväksi deittileffaksi fiksuille ihmisille. Se on romanttinen, hauska ja jollain tapaa älykäs. Tarinan käänteet tarjosivat selvyydessäänkin hauskoja ahaa-elämyksiä, kun jutut naksahtivat kohdalleen pienten vihjeiden perusteella.

Elokuva oli lisäksi nätti. Kate Winsletin hiusten värin vaihtelu ja lähes täydellinen yhteensopivuus senhetkisten vaatteiden kanssa oli hauskaa katsottavaa. Elijah Wood oli myös mainio sivuosassaan, joka oli vähän muuta kuin Frodoa. Tahraton mieli oli Lost in Translationin ohella viime aikojen parhaimpia elokuvia.

Työväenmusiikkia

Kuuntelen taas vaihteeksi työväenlauluja. Valitettavasti kokoelmani on äkkiä kuunneltu. En laske itseäni mitenkään erityisen aatteelliseksi, vaikka vasemmisto onkin poliittisesti paljon oikeastoa lähempänä omia ajatuksiani. Kyllä näitä jo musiikillisista syistä kuuntelee, sen verran menevää musiikkia KOM-teatterit ja muut ovat.

Sanoituspuolella on tietysti paljon ajan kuluessa hieman huvittaviakin sävyjä saaneita kappaleita, mutta myös paljon ihan pätevääkin asiaa. Oppimisen ylistys on ikuinen suosikkini, jonka viesti ei vanhene koskaan. Se on aina relevantti, kaikille. En keksi tähän hätään toista kappaletta, jonka sanat olisivat yhtä hyvät. Älä usko sananparsiin ja Tartu hetkeesi ovat myös tärkeitä.

OPPIMISEN YLISTYS (säv. Eero Ojanen, san. Bertolt Brecht, suom. H-P. Lappalainen)

Opi perusasiat!

Niille, joiden aika on tullut,

se ei koskaan ole liian myöhäistä.

Opi kaikki aakkoset,

se ei riitä, mutta opi ne!

Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo!

Sinun täytyy tietää kaikki,

sinun täytyy astua johtoon!

Opi, mies yömajassa,

opi, mies vankilassa,

opi, vaimo keittiössä,

opi, kuusikymmenvuotias.

Sinun täytyy astua johtoon!

Mene kouluun, koditon.

Hanki tietoja, vaikka palelet.

Nälkäinen, tartu kirjaan,

se on hyvä ase.

Sinun täytyy astua johtoon!

Älä pelkää kysyä, toveri.

Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää.

Mitä itse et tiedä, sitä et tiedä.

Tarkista lasku;

sinun täytyy se maksaa.

Laske sormesi joka erälle ja kysy:

miksi tämä on näin?

Sinun täytyy astua johtoon!

Opi perusasiat!

Niille, joiden aika on tullut,

se ei koskaan ole liian myöhäistä.

Opi kaikki aakkoset,

se ei riitä, mutta opi ne!

Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo!

Sinun täytyy tietää kaikki,

sinun täytyy astua johtoon!

Lainataan loppuun vielä Brechtiltä pari osuvasti sanottua:

Se joka viimeksi nauraa, ei ole vielä kuullut huonoja uutisia.

Mikä rikos on ryöstää pankki verrattuna sen perustamiseen?

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Nick Cave -liput

Päivän jännittävä seikkailu oli Nick Cave -lippujen hankkiminen. Nick Cave esiintyy vajaan Bad Seedsin kanssa Kulttuuritalolla 29.9., lipunmyynti alkoi tänään. Lippujen hankkimisella oli selvästi kiire, sillä Velvet Revolver oli myynyt Kulttuuritalon loppuun viidessä minuutissa.

Niinpä olinkin Lauran kanssa Stockmannin ovella ennen yhdeksää odottamassa. Huikea kilpajuoksu toiseen kerrokseen Lippupalvelun tiskille tuotti tulosta: sain viidennen jonotusnumeron.

Pääsin siis muutamassa minuutissa tiskille, kello oli noin 9.05. Kuinka ollakaan, Nick Cavet oli jo myyty loppuun! Onneksi tilanne ei ollut aivan niin paha: Johanna oli onnistunut varaamaan kolme lippua netistä. Paikat eivät ole kummoiset, yläkatsomosta sivummalta, mutta ainakin meillä on paikat. Monella muulla ei ole edes huonoja paikkoja.

Ostin samalla liput Marianne Faithfullin marraskuiselle keikalle samaiselle Kulttuuritalolle. Marianne-fanit olivat huomattavasti hitaammin liikkeellä, sillä sain paikat eturiviin keskelle. Johanna näkee nyt Mariannen kolmatta kertaa ja jokaisella kerralla paikka on ollut eturivissä. Ei paha.

Mitä tästä opimme: Stockmannille voi juosta, mutta paikalla on syytä olla hyvissä ajoin, vähän etumatkaa saa kun menee Deli-kahvilan kautta (sen ovi aukeaa jo seitsemältä), juokseminen kannattaa ja netistä saa ehkä kuitenkin paremmin. Johannalle siis pisteet erinomaisesta lippujen varaamisesta!

Edit: Lippujen loppuminen herätti näemmä keskustelua. Toinen keikkakin on jo järjestetty ja liput tulevat myyntiin huomenna. Onnea tänään epäonnisille!

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Löytöjä

Toissapäiväinen kaupunkikierros oli tuottelias. Anttilasta löytyi Fu-Touristin The Universe Is For Us -levy sopuhintaan. Kannessa on kolme hintalappua päällekkäin. Viidestä eurosta hinta on pudonnut ensin yhteen euroon ja lopulta 20 senttiin. Sen verran maksaa jo yksin "King Kong of the Dancefloor"-hitistä.

Kirjalliselta puolelta löytyi alle kahden euron hintainen Joseph Conradin Heart of Darkness, Ilmestyskirja nyt -elokuvan taustalla kummitteleva mestariteos. Ei paha.

Löydöistä mainittakoon vielä pari Said the Gramophone -blogista löytynyttä musiikkikatkelmaa: Indiemedia-artikkelista löytyy William Shatnerin tulkinta Pulpin "Common Peoplesta", With You -kirjoituksesta taas jenkkien pikkuoravat hidastettuna normaalinopeudelle. Melkoista. Hakekaa nopeasti, bloginpitäjä poistaa biisit viikon päästä kirjoituksen julkaisemisesta. Meneepä sekin blogi tilaukseen vastaisen varalle…

Tuokin löytyi, muuten, Boing Boingista.