Kauhuelokuvia – Texasin moottorisahamurhat, Otogiriso

Katselimme eilen pari kauhuelokuvaa. Ensimmäisenä vuorossa oli The Texas Chain Saw Massacre, alkuperäinen vuoden 1974 versio. Se on todellinen kauhuelokuvaklassikko ja sikäli jo kulttimaineensa vuoksi katsomisen arvoinen.

Ei vaan ollut maineensa tasoista. Elokuvalla oli hetkensä, mutta se oli kuitenkin ehkä enemmän huvittava kuin pelottava. Varsinkin moottorisahan kanssa tempominen oli lähinnä hilpeää. Äänipuolesta kuitenkin plussaa, miinusta sen sijaan tippuu surkeasta juonesta ja paikoin hölmöstä tunnelmasta. Tulipahan tämäkin nähtyä, mutta ihmettelen, mistä elokuvan suosio johtuu.

Toisena katsoimme japanilaista kauhua, Otogirison (nimi lienee suomeksi "mäkikuisma"). Eipä tämäkään laadullaan loistanut. Elokuvan perusjuoni oli pöljä, sen ulkoasu oli turhan taiteellista kikkailua ja lopun juonenkäänteet jättivät koko jutun aivan liian hämäräksi.

Eniten ärsyttivät värit – elokuvassa ei tainnut olla ensimmäistäkään luonnollisen väristä kohtausta. Sen sijaan erilaisissa karkkiväreissä vaellettiin siitäkin edestä. Jotenkin vain siniset lehdet ja muu sellainen värivääristely ei oikein toiminut. Juonikin oli todella sekava ja kummallinen – huonolla tavalla.

Kumpikin oli kuitenkin ihan viihdyttävä kokemus; varsinkin Teksasin moottorisahamurhat oli mielenkiintoinen nähdä. Ensi kerralla sitten parempia elokuvia, toivon mukaan…

Yleinen kirjastoluokitus

Tori Amosin kokoelmalevy Tales of a Librarian on hieno levy. Ostin sen Johannalle vuosipäivälahjaksi, pitkälti jo sen nimen vuoksi. Levy miellytti saajaa, vaikka monet kappaleista tuttuja olivatkin.

Levyn herkullisin yksityiskohta on kappaleiden järjestys. Se ei ole kronologinen tai sattumanvarainen: kappaleet on järjestetty aiheen mukaan. Kappaleet on luokitettu Deweyn kymmenluokituksen mukaan ja laitettu sen mukaiseen järjestykseen.

Levyn aloittaa Tear in Your Hand, jonka luokka on 110.113 – kosmologia. Me and a Gun on saanut luokakseen 362.8 – raiskaukset. Winter on luokassa 525 – vuodenajat. Levyn lopusta löytyy Jackie’s Strength luokasta 973.922 – Yhdysvaltain historia, varhainen 1960-luku. Osuvaa ja hauskaa.

Dewey kehitti nokkelan luokituksensa jo vuonna 1876. Alkuperäinen opus, Gutenberg-projektin kautta löytyvä A Classification and Subject Index for Cataloguing and Arranging the Books and Pamphlets of a Library on todennäköisesti aika tylsää luettavaa. Kymmeneen pääluokkaan jakautuva desimaalijärjestelmä on nerokas keksintö. Luokkia voi tarkentaa rajattomasti lisäämällä uusia numeroita luokkanumeron perään. Esimerkiksi yhdeksiköllä alkavat historia ja maantiede. 97 on Pohjois-Amerikka, 973 Yhdysvallat. 922-täsmennys taas viittaa elämäkertaan.

Sisters of Mercy -goottibändikin on näemmä, kauaskantoisesti, saanut luokituksensa jo Deweyn alkuperäisessä vuoden 1876 luokituksessa – se on 362. Menee yhteiskuntatieteiden puolelle…

Noh, asiaan. Deweyn luokitusta ei Suomessa käytetä, vaikka se tutulta voikin vaikuttaa. Yleisissä kirjastoissa käytetään Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmää, tieteellisissä kirjastoissa taas hieman monimutkaisempaa Yleistä kymmenluokitusta, joka myös UDK-lyhenteellä tunnetaan. Nämä kaikki perustuvat Deweyn luokitukseen ja pääluokat ainakin ovat jokseenkin samat.

Tästä kaikesta riemastuneena – vain kirjastonörtit voivat innostua tällaisista asioista – päätimme organisoida kirjahyllymme YKL:n mukaan. Kirjastoissa luokka 84.2 on aina ylivoimaisesti suurin – siinä on kaikki suomenkielinen kertomakirjallisuus. Meillä 84.5 eli englanninkielinen kertomakirjallisuus kilpailisi vahvasti, mutta päätimme olla vähemmän tylsiä. Kaunokirjallisuuskin luokitellaan siis sen sisällön aihepiirin mukaan, koska se on vain niin paljon kiinnostavampaa.

Näin ollen Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on 20.2 – kristinusko ja teologia. Banksin Feersum Endjinn on 38.551 – luku-, kirjoitus- ja puhehäiriöiset. Perez-Reverten Merikartta on, natürlich, 69.6302 eli merikortit (olkoonkin että muotoluokka 02 eli kartat ei loppuun kuuluisikaan – pelkkä 69.63 on vesiliikenne, karttamuotoluokka lopussa täsmentää luokituksen merikorteiksi).

Hölmöä, mutta todella viihdyttävää.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjasto

Unissa on totuus

Jos näkee samana yönä kaksi kertaa unen samasta aiheesta, pitäisiköhän asia ottaa vakavasti? Molemmissa unissa olin häissämme pitämässä puhetta, jota en ollut valmistellut yhtään. Olisi siis varmaan aika alkaa valmistelemaan puhetta, kun sellaisen olen kerran luvannut pitää…

Julkaistu
Kategoria(t): Häät

Luonto tulee lähelle

Olen ihaillut lintuja ikkunalaudallamme silloin tällöin ja läheisen katuvalon päällä useamminkin. Eilen illalla luonto tuli kuitenkin liian lähelle, kun varpunen lennähti makuuhuoneesta kirjahyllyyn istumaan kesken tv:n katselun. Ensimmäinen operaatio oli teljetä lintu makuuhuoneeseen, koska sieltä se oli tullut sisäänkin, sen jälkeen alkoi pohdinta, kuinka sen saisi pihalle. Päädyimme rauhoittamaan lintua käärimällä se pyyhkeeseen, mutta kun yritin lähestyä varpusparkaa pyyhkeen kanssa, se lennähti omatoimisesti ulos ikkunasta. Kiitokseksi kaikesta mokoma väänsi hätäpaskat suoraan sängylleni.

Mitä tästä opimme: makuuhuoneen tuuletusikkunaa pidetään vastedes vähän pienemmällä.