Blogi 1 v.!

Tämä blogi täyttää tänään yhden vuoden! Ensimmäinen kirjoitus ilmestyi tasan vuosi sitten. Olen hyvin tyytyväinen muutokseen. Ennen sitä Melankolian etusivu oli staattinen, tylsä ja käytännössä aika hyödytön. Nyt jotkut sentään lukevat sitä ihan varta vasten. Nucleus on toiminut ihan mukavasti, vaikka itse pidänkin kuitenkin ehkä enemmän Movable Typestä. En ala vaihtamaan, se on kyllä varma. On tässä muutenkin puolensa. Sivujen muuhun sisältöön viittaavalla etusivulla dynaaminen päivittäminen helpottaa elämää suuresti.

Olen kyllä kaikin puolin tyytyväinen blogiprojektiin. Blogit ovat tuoneet sivuilleni uutta eloa. En usko, että päivitystahtini olisi aivan yhtä vilkas ilman sisällönhallintaohjelmia. Minun päin vastoin tekisi mieli virittää lautapeli– ja levyarvostelusivuillekin otain vastaavaa. Helpottuisi ainakin päivittäminen. Ehkä vielä joku päivä…

Nyt voimme kuitenkin juhlia tämän blogin ensimmäistä syntymäpäivää. Sen kunniaksi oikeasta reunasta löytyy jatkossa linkkejä vuodentakaisiin juttuihin.

Persikka-aurajuustobroileri

Kanaruokaa! Johanna löysi eräältä keskustelufoorumilta mielenkiintoisen persikka-aurajuustobroilerireseptin. Prismasta löytyi siihen tarvittavia broilerin rintafileitä tuntuvassa alennuksessa (kuusi euroa, normaali hinta 10,90!), joten teimme sitä tänään. Tulos oli erinomainen, joten pistetäänpä resepti kiertoon:

Tarvikkeet:

– hunajamarinoituja broilerin rintafileitä (noin yksi per ruokailija)

– makeaa chilikastiketta

– mustapippuria

– basilikaa (käytimme kuivattua, tuorekin käynee hyvin)

– purkillinen persikkaa

– Aura-juustoa

– ruokakermaa

Rintafileistä pyyhitään enimmät marinadit pois ja ne ladotaan öljyttyyn uunivuokaan. Rintafileet sivellään makealla chilikastikkeella ja päälle ripotellaan mustapippuria ja basilikaa. Persikka pistetään paloiksi jos se ei jo ole, ja palat lisätään kanan seuraksi. Päälle ripotellaan Aura-juustoa (murupussi on helppo ratkaisu, kimpaleesta louhiminen halvempi) ja komeus kruunataan purkillisella ruokakermaa.

Sitten vain kanat uuniin 175 asteeseen 45 minuutiksi. Hyvää tulee.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Itsekritiikki on kultainen lahja

Katselimme eilen ensimmäisen jakson huikaisevan jännää tosi-tv-sarjaa englantilaisista mallipyrkyreistä. Voittajalle olisi tarjolla mallisopimus ja Cosmon kansi. Ensimmäisessä jaksossa yrittäjiä riitti 1200, joten mallinura taitaa olla melkoisen suosittu haave.

Mutta olipa siellä kerrassaan monenlaista väkeä. Vähän ihmetyttää joiden yritys. Pisteet sille nätille, mutta mallimittoihin raa’asti ylipainoiselle tytölle, joka uskaltautui kuitenkin osallistumaan. Oma lukunsa olivat lukuisat rehellisesti (mutta mallinäkökulmasta) sanottuna rumat ihmiset. Melkein sääliksi käy.

Vaan minkäs sille tekee, jos itsekritiikkiä ei löydy ja ympärillä on paljon ihmisiä, jotka kehuvat ja sanovat "voi, sinäkin olet niin kaunis, sinun pitäisi olla malli" – hyvää tarkoittaen, mutta turhia luuloja elätellen. Sama ilmiö oli havaittavissa Idols- ja Popstars-kisoissa, joissa osalla osallistujista ei tainnut olla mitään käsitystä laulun lahjansa vajaudesta.

Vanhemmille on tietysti vaikeaa, jos lapsi on innostunut laulamisesta tai mallinurasta, mutta edellytyksiä ei ole yhtään. Sano siinä sitten pikku-Tiinalle että muuten kiva, mutta olet ruma tai laulutaidoton. Vaan olisiko liikaa vaadittu, että jättäisi sen estottoman kehumisen vähän vähemmälle? Jos joskus lapsia saan, itse haluaisin opettaa lapsilleni itsekritiikkiä.

Haaveita saa olla ja ehkä minäkin joskus vielä sen kirjan kirjoitan – nyt tyydyn kuitenkin elättelemään sitä käsitystä, etten ole erityisen hyvä satuilija ja pitäydyn blogitason asiakirjoittelussa, joka tuntuu olevan minulle sopiva taso. Tekee pahaa katsoa, kun nuoret naiset, joilla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, haaveilevat mallin tai laulajan urasta, jota useimmat eivät koskaan saavuta – useimmat lahjakkaimmistakin jäävät ilman menestystä. Jäisi edes haaveiluun, mutta monet tuntuvat suhtautuvan asiaan turhankin vakavasti. Lisäksi monia tuntuu houkuttavan alan glamour, joka taitaa mallimaailmassakin olla aika kaukana totuudesta muualla kuin ylimmällä huipulla.

Maailma on julma, mutta terveellä itsekritiikillä pääsee huomattavasti vähemmällä kärsimyksellä.

Loputon kissa

Linko linkosi niin hienon linkin, että se on pakko mainita: The Infinite Cat Project on sarja kuvia kissoista katsomassa kuvia kissoista, jotka katsovat kuvia kissoista ja niin edelleen.

Parhaan katseluelämyksen saa, kun aloittaa lopusta ja etenee taaksepäin.

Battlelorea kaupan

Laitoin myyntiin kotimaisen Tolkien-metallibändi Battleloren The Journey -DVD:n. Paketti on bändin faneille varsinkin todella hieno, sillä se sisältää bändin keikan sekä DVD:nä että CD:nä, musiikkivideoita, haastatteluja ja muuta kivaa. Levy on PALia, englanniksi puhuttu ja aluekoodia nolla. Saalis löytyy Huuto.netistä. Lähtöhinta on 10 euroa, korotus euron ja hintavarausta ei ole. Postikulut lisätään hintaan, paitsi jos hinta nousee yli 20 euron jolloin minä maksan ne.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki