Mikko Saari bloggaa toisinaan
Seuraavia ruokatuotteita on kokeiltu ja niistä tuomiot langetettakoon:
Pepsi Wild Cherry – maistuu aika yksi yhteen kirsikkakokikselta. Hyvää on, kannattaa kokeilla.
Ski Queen -juusto – kyllä! Juusto voi maistua toffeelta! Raati ei ole varma, onko tulos hyvä vai ei, suuria määriä tuota ei kuitenkaan syö erkkikään.
Carte D’Orin vaniljajäätelö – ne, joiden mielestä vanilja ei ole maku, eivät tiedä mistä puhuvat. Oikea vaniljajäätelö on tolkuttoman hyvää.
Hamaran lukeminen herätti taas ostohaluja. Kaupasta piti – ihan väkisin, aivan niin, pakko oli, en voinut sille mitään – kantaa kotiin sekä englantilaisen Akercocken ärjy ja uskonnollinen Choronzon ja entisen kotikaupunkini Jyväskylän edustajan Swallow the Sunin synkkä The Morning Never Came. Molemmat ovat keränneet varsin kelvollisia arvosteluja ja kumpaakin rohkenen kertakuuntelun jälkeen suositella laatumetallin ystäville. Akercocke kallistuu enemmän black metalin puolelle uskonnollisella symboliikallaan, laulupuolikin on äärimmäisempää – Cradle of Filth -kirkumisesta puhtaaseen lauluun ja matalaan korinaan. Swallow the Sun on hidastempoisempaa doom-sävytteistä surujyräystä.
Metallimusiikin ystäville suositellaan myös osallistumista SirkkeliRock-vuosiäänestykseen.
Pelattiin sitten eilen illalla Jak & Daxter läpi! Lopun jättiläisrobotti vaati vähän yrittämistä, mutta ei ollut kuitenkaan puoliksikaan niin vaikea kuin linnoituksen jotkut hypyt. Robotin eliminoimisen jälkeen palattiin keräämään puuttuvat powercellit ja sitten vain avaamaan viimeisiä bonuksia 101 powercellin voimin. Tienattu lisäbonus oli yllättävän vaatimaton.
Tyhjä olohan tuosta jäi – mitäs nyt? Täytynee etsiä uutta pelattavaa. Ehdotuksia Jak & Daxterin tasoisista tasohyppelyistä?
Jak & Daxteria on pelattu ns. hullun lailla. Eilen muutaman tunnin pelisession aikana kerättiin pelin noin sadasta powercellistä (pääasiallinen keräilyn kohde pelissä) parisenkymmentä. Innostusta piisasi, varsinkin kun vilkaistiin vähän ohjeita. Sillä eteenpäin-R1-hyppy -loikalla pääsee pitkälle, se sanottakoon muillekin vaikeita hyppyjä ihmetteleville! Ohjeita ei paljoa luettu, mitä pari lumivuorten hankalampaa kohtaa selvitettiin ja katsottiin kaksi vaikeimmiksi nimettyä powercelliä. Eipä oltaisi keksittykään ilman ohjeita.
On se helmi peli, ja Johanna hyvä pelaamaan!
Olen joutunut toimittajien innostuksen kohteeksi. Joulu on lautapelien luvattua aikaa ja minä olen ilmeisesti Suomen ainoa lautapeliharrastaja. Maanantaina soitti YleQ:n toimittaja ja haastatteli – muutaman minuutin juttu tuli tiistaina radiosta. En kuullut, mutta sanoivat hyväksi.
Tiistaina soitti sitten Aamulehden toimittaja. Haastattelu on sovittu ensi tiistaille. Aiheena taas vaihteeksi lautapelit. Vaan mikäpä tässä ollessa, kyllä minulle julkisuus kelpaa! Varsinkin kun hyvä asia on pääosassa.