Julkisuudessa paistattelua

Sain tänään tarkistettavaksi ET-lehdessä joskus joulukuussa ilmestyvän lautapeliaiheisen jutun, jossa minua haastatellaan. Juttu on suurelta osin minun kirjoittamani – kirjoitin toimittajalle pitkän sähköpostin, jonka tämä käytti perusteellisesti. Asiasisältö on siis mainio. Marraskuun 20. päivän paikkeilla ilmestyvässä Kotiliedessä on myös lautapeliaiheinen juttu, jossa minusta pitäisi olla ihan kuvakin. Ainakin kuvaaja vietti muutaman tunnin lokakuussa seurapelikerhossamme.

Kun tähän yhdistetään se, että olen ollut radiossa taannoin puhumassa lautapeleistä, jää puuttumaan vain televisioesiintyminen (olen ollut televisiossa kyllä, mutta en puhumassa lautapeleistä). Vaan kas – tänään minulle soitti YLEn toimittaja, joka haluaisi jututtaa minua lautapelien merkeissä Lauantaivekkarissa. Mediakenttäni laajenee. En tiedä miten olen sen tehnyt, mutta peliaiheiset sivuni tuntuvat melkoisilta toimittajamagneeteilta.

Asiasta lisää, kunhan tiedän itsekin enemmän.

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

Osta identiteetti

Alissa Quartin Brändätyt on tämän hetken trendikirja. Siihen liittyen Johanna huomasi mielenkiintoisen yksityiskohdan Aamulehden Talvi-liitteessä, listassa vinkkejä joulupaniikin välttämiseksi.

Lapset: Lahjatoiveiden täyttäminen sujuu helposti, sillä erityisesti perheen pienimmät vannovat tuttujen merkkituotteiden nimeen. Esimerkiksi tytöille Barbieta, pojille Legoa.

Lapsethan leimataan merkkituotteiden vangeiksi jo yllättävänkin nuoressa iässä. Jollain kahdeksanvuotiaalla onkin edessään vuosikymmeniä aktiivista kuluttamista – jos kuluttaja saadaan jo kahdeksan vuoden iässä koukutettua tietyn brändin vangiksi, on tilanne suorastaan hyvä.

Suomessa tilanne on vielä jokseenkin normaali ja esimerkiksi kouluissa tapahtuva markkinointi tuntuu herättävän vanhemmissa närää. Yhdysvalloissahan se on jo arkipäivää. Toivottavasti täällä ei koskaan.

Videonauhurien ajastamisen raastava vaikeus

Tietojärjestelmäluennolla professori julisti – käytettävyydestä kun puhui – suunnilleen Jumalan totuutena asian olevan niin, että tavalliset ihmisethän eivät osaa ajastaa videoitaan. Olisikohan siis videonauhurien valmistajien aika jättää perusvideoista ajastinominaisuus pois, kun tavallinen kansa ei sitä kuitenkaan käytä. Kun eivät osaa. Tai sitten professori voi päivittää tietojaan tavallisesta kansasta…

Minun on hyvin vaikea uskoa, että videonauhurin ajastaminen olisi kenellekään ylivoimainen operaatio. Varsinkin jos homman opiskelee videon käyttöohjeista, jotka toki saa joka nauhurin mukana. Vieläpä suomeksi, sehän on käsittääkseni jo lakisääteistä.

Ja mitä kaukosäädinten käytettävyyteen tulee, ainakin Johannan videoiden kaukosäätimessä on selkeät ohjeet siitä, miten sillä ajastetaan. Ohjeet ymmärtää, kun ajastuksen kerran ohjeiden kanssa tekee. Kaukosäätimessä on selkeästi neuvottu, mitä pitää painaa ja missä järjestyksessä.

Virheitä voi tietysti tehdä ajastuksen säädöissä, mutta sitä ei taida läheskään aina sälytettyä videon huonon käytettävyyden syyksi…

Julkaistu
Kategoria(t): Koulu

Henkien kätkemä

Iloitkaa, sillä joulu on saapunut etukäteen. Henkien kätkemä on saapunut suomenkielisenä kauppoihin. Kävin tänään jo ostamassa meille oman, tätä on odotettu sen verran pitkään. Ekstroja näyttäisi olevan runsaasti, eiköhän niissä piisaa ihmettelemistä toviksi. Mars ostoksille siitä!

Hymypoika Jyrki Lehtola

Jyrki Lehtola kirjoittaa Iltalehden kolumnissaan (vaatii rekisteröinnin, mutta tunnus alansmythee ja salasana alansmythee ajavat asian) varsin osuvasti Hymypoika-elokuvasta. Suosittelen. Kiitoksia Johannalle vinkistä.

Tässä kohtaa kolumnia lyön rehvakkaasti pöytään käsitteen zeitgeist. Tuntuu hyvältä, ihan siltä kuin ajattelisi.