Elämä ja mielipiteet – Sivu 245 – Mikko Saari bloggaa toisinaan

Pirates of the Caribbean

Movielens ennusti oikein sen, kuinka paljon Pirates of the Caribbeanista pidin – se oli kyllä kirkkaasti neljän tähden elokuva. Se oli sitä, mitä odotin, mutta vain parempi.

Merirosvoilun tunnelma oli tavoitettu mainiosti. Kunnollista seikkailun meininkiä, eikä kaikille-kaikkea-periaate häirinnyt katselunautintoa. Varsinkaan, kun romanssiosuus oli jätetty riittävän vähiin. Oli myös ilo todeta naispäärooli hyvin modernin aktiiviseksi, eikä vain pelastamista odottavaksi uhriksi.

Hyvät näyttelijät pelastivat paljon. Elokuva oli luonnollisesti Johnny Deppin show – Jack Sparrow oli kerrassaan erinomainen hahmo. Orlando Bloomin Will Turner oli vähän liian hyvis. Keira Knightley oli ok… Geoffrey Rush oli oma pirullinen itsensä. Mainio yllätys oli Paritellen-sarjasta tuttu Jack Davenport brittikommodorina – mies oli kuin luotu tuota osaa varten. Toinen brittikomediabongaus oli Konttorista tuttu Mackenzie Crook comic relief -merirosvona.

Taistelukohtaukset toimivat aivat toisella lailla kuin vaikkapa Matrix Reloadedissa, jossa ne olivat aivan liian pitkiä. Tällä kertaa homma pysyi hallinnassa ja kylläpä sitä vain katselee mieluummin perinteistä miekkailua kuin liitelykungfuilua. Mutta olenkin heikkona komeaan miekkailuun…

Kaikinpuolin elokuva oli varsin piristävä ja viihdyttävä kokemus. Hyvää seikkailuelokuvaa etsivien kannattaa se ehdottomasti käydä katsomassa.

Ravintola Katupoika

Illanvietto alkoi tänään (no, eilen) ravintola Katupojasta. Vein Johannan syömään kiitokseksi taustatuesta miljonäärikisassa. Katupoika oli uusi kokemus ja varsin mielenkiintoinen sellainen.

Paikka ei sinänsä ole mitenkään erityisen juhlava. En menisi sinne romanttiselle illalliselle. Sinänsä se oli kuitenkin viihtyisä. Plussaa teemasta: tamperelaisia etnisiä ravintoloita ei ole liian montaa.

Vaan se ruoka. Johanna tilasi täytettyä lehtipihviä (täytteenä kinkkua ja sipulia) valkosipuliperunoilla, minä taas grillattua kananpoikaa calvadoskastikkeella ja uuniperunalla. Molemmat annokset olivat mainioita. Kana tosin oli liian pieni annos. Sitä myös tarjottiin ensin Johannalle (minä kun esitin molemmat tilaukset) – viitannee siis siihen, että kana-annos on suunnattu kevyempään naiselliseen makuun. Vaan entäs kanasta pitävät raavaat miehet (kuten minä), jotka kaipaavat tuhdimpia annoksia?

Aterian kruunasi jälkiruokaherkku mansikkaritarit, eli köyhiä ritareita muutamalla marinoidulla mansikalla ja jäätelöpallolla varustettuna. Konstailematonta ja herkullista. Nousi välittömästi parhaiden ravintolajälkiruokien joukkoon, sinne Amarillon brownien seuraan.

Kaikenkaikkiaan Katupoika oli miellyttävä kokemus. Ei vie Tampereen parhaan ravintolan titteliä Coussicalta, mutta miellytti kyllä. Menisin toistekin.

Uusi tietokone!

Olin jo luopunut toivosta saada uusi kone tänään, mutta niinpä vain neljän jälkeen Triosoftilta soiteltiin. Tampereen keskustan reittejä en edelleenkään hallitse ja ajauduin kummallisesti Hämeenpuistoon ajettuani ohi oikeasti risteyksestä. Koska sentään muistin, ettei Hämeenkadulta käännytä vasemmalle, pysäköin auton kiltisti kolmen korttelin päähän Triosoftista… Kyllä mies tietokoneensa kantaa.

Ilta vierähti hyvin asennusongelmissa. Ensin oli hukassa Windowsin asennus-cd, sitten netti ei toiminut kun oikeaa verkkokorttiajuria ei löytynyt, sitten ei toiminut ääni ja niin edelleen. Nyt toimii jokseenkin kaikki, joten seuraava vaihe on kärrätä valtava määrä kamaa ja ohjelmia vanhalta koneelta uudelle. Saapa nähdä miten siinä käy, työtä ainakin riittää.

Mutta nyt on koneessa potkua, käynnistymiseenkin menee varmaan alle minuutti. DVD:t toistuvat komeasti, taustakuvaksi löytyi heti kuvaruutukaappaus Spinal Tapista, lähikuva Nigel Tufnelin kitaravahvistimen säätimistä: this one goes to eleven!

On se juhlaa.

Mokkapalat

Eilen väsättiin lapsuuden suurta herkkua, mokkapaloja. Lopputulos oli vähintäänkin mainio, tosin kuorrutukseen taisi mennä vähän liikaa kahvia. Vähemmälläkin kahvinmaulla olisi pärjännyt. Reseptistä puuttui paistoaika ja -lämpötilä, mutta eipä tuo haitannut.

Koska jakaminen on kivaa, tässä mokkapalareseptini:

Pohja:

2 munaa

3 dl sokeria

4 1/2 dl vehnäjauhoja

2 1/2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 rkl kaakaota (oikeaa kaakaota, ei kaakaojuomajauhetta)

150 g sulaa margariinia

1 1/2 dl lämmintä maitoa

Kuorrutus:

4 1/2 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

1 rkl kaakaota

6 rkl kahvia

6 rkl sulaa margariinia

Valmistaminen:

1. Vaahdota munat ja sokeri.

2. Sekoita jauhot ja jauheet keskenään ja lisää ne munasokerivaahtoon.

3. Lisää margariini ja maito taikinaan. Sekoita.

4. Kaada taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Tämä vaihe sujuu helposti, koska taikina on juoksevaa.

5. Paista uunissa 175 asteessa noin 25-30 minuuttia.

6. Jäähdytä.

7. Sekoita kuorrutusaineet keskenään. Tuloksena pitäisi olla varsin juoksevaa kuorrutetta.

8. Levitä kuorrute jäähtyneelle pohjalle.

9. Pistä jääkaappiin hyytymään.

10. Nauti!

Valtakunta kaupan

…enkä halua edes hevosta. 20 euroa riittää kivasti. Kyseessä on siis Lars von Trierin klassikko Valtakunta. Koska ostimme uuden, vanha joutaa kaupan. Se löytyy Huuto.netistä. Kyseisellä tupla-DVD:llä on siis sarjan viisi ensimmäistä jaksoa. Aluekoodi 2, englanninkieliset tekstit ja bonuksena Tranceformer-dokumentti. Lähtöhinta 20 euroa, ei hintavarausta ja postikulut sisältyvät hintaan. Kun ottaa huomioon, että kyseistä kiekkoa myydään Suomen kaupoissa noin 40 eurolla, on tarjous vähintäänkin kohtuullinen!