Lukuloki 2012

Pidin ensimmäistä kertaa kunnolla kirjaa luetuista kirjoista. Tällainen oli lukuvuosi 2012:

  • Yhteensä 142 kirjaa
  • Arvostelukappaleita 96
  • Kirjastosta 25
  • Ostettuja 17
  • BookMoochista saatuja 2
  • E-kirjoja 13
  • E-kirjoista itse ostettuja 10

Tammikuu

Adrian Goldsworthy: Antonius ja Kleopatra
Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen
Colm Tóibín: Brooklyn
Chufo Lloréns: Annan sinulle maan
Beth Revis: Across the Universe
Catherynne Valente: The Girl Who Circumnavigated Fairyland in a Ship of Her Own Making
Kenneth Lehtinen, Rami Saarikorpi: Näyttävä panoraamakuvaus
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Helmikuu

Stewart Lee: The Perfect Fool
Nnedi Okorafor: Who Fears Death
Neal Stephenson: Reamde
Maarit Verronen: Vanhat kuviot
Tuomo Björksten: Kaakkurin tarina
J. Pekka Mäkelä: Muurahaispuu
Mia Vänskä: Saattaja
Mika Pekkola: Aamun kirkastus
William Gibson: Distrust that Particular Flavour
Graham Joyce: Requiem
Me Ra Koh: Vauvasi kuvassa
Cory Doctorow: Little Brother
Jo Walton: Among Others
Neil Gaiman: Hautausmaan poika
Hal Duncan: Pako helvetistä!
Ursula K. Le Guin: Taivaan työkalu

Maaliskuu

Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi
John Brunner: Stand on Zanzibar
Kenneth Lehtinen, Petri Vilén: Kamoon!
Doug Harman: Hyvien kuvien käsikirja
Andrei Volos: Animaattori
Mary Norton: Kätkijät
Philip Pullman: Rehti mies Jeesus ja kieromieli Kristus
George Orwell: Vuonna 1984
Robert A. Heinlein: Tuomiopäivän komedia
Ville Vuorela: Häirikkötehdas
Orson Scott Card: Ender
Peter Ensenberger: Etsimessä: Sommittelu
Carita Forsgren: Perintö
Haje Jan Kamps: Etsimessä: Ihminen
Fil Hunter & Robin Reid: Etsimessä: Valaisu
Laura Lähteenmäki: North End : Niskaan putoava taivas
Jevgeni Zamjatin: Me
S.J. Watson: Kun suljen silmäni

Huhtikuu

Stephen Baxter: Last and First Contacts
Liisa Keltikangas-Järvinen: Pienen lapsen sosiaalisuus
Jo Nesbø: Aave
Colin Meloy: Sysimetsä
Robert Silverberg: Yösiivet
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike
Mauri Leivo: Kuikka, alkulintu
Brett Easton Ellis: Kalliit yöt
Iain M. Banks: Pintakuvio
Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat
Hautala – Punkari: Hannu Hautalan luontokuvausopas
Merja Leppälahti: Vahvaa väkeä
Tuomas Saloranta (toim.) Huomenna ne tulevat

Toukokuu

Vuorensola et al: Näin tehtiin Iron Sky
Maria Turtschaninoff: Helsingin alla
Petteri Järvinen: Arjen tietoturva
Tim Powers: Declare
Lappalainen & Leinonen: Hiekkasoturit
Philip Pullman: Kellopeli
Damien Dibben: Historian vartijat – Myrsky nousee
Al Smith: Eyephone
Philip K. Dick: Tohtori Veriraha
Piet van den Eyende: The Power of Black and White in Adobe Lightroom and Beyond
Paul McEuen: Spiraali
David duChemin: Forget Mugshots
Frederik Pohl: Sapattivuosi
Aliette de Bodard: Servant of the Underworld

Kesäkuu

Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki
Teemu Masalin: Mac : Tehokäyttäjän käsikirja
Jodi Bellow: Kompuutteri kuriin
Christopher Priest: Käänteismaailma
Susan Cain: Hiljaiset – Introverttien manifesti
Greg Bear: Darwinin radio
Kij Johnson: At the Mouth of the River of Bees
Liz Williams: Aavekauppiaan tytär

Heinäkuu

Andrzej Sapkowski: Haltiain verta
Kumman rakas
John Verdon: Sokkoleikki
Hugleikur Dagsson: Huumorin musta kirja
Siri Kolu: Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku
Philip K. Dick: Varro vain viime vuotta
Siiri Enoranta: Painajaisten lintukoto
Roope Lipasti: Virtasen historia
Tuomas Saloranta (toim.): Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita
Hjorth & Rosenfeldt: Oppipoika
Sami Toivonen ja Aino Havukainen: Tatu ja Patu pihalla
Bruce Sterling (toim.): Peililasit
Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Elokuu

Ernest Cline: Ready Player One
Johanna Sinisalo: Salattuja voimia
Steven Gould: Jumper
Tiina Raevaara: Hukkajoki
Juha Ruusuvuori: Tarzanin hauta
Neal Stephenson: Some Remarks
Jenny Kangasvuo: Sudenveri
Reima Flyktman: Suuri digikuvaksen käsikirja
Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan
Petja ja Tiia Aarnipuu: Kondomikirja
Iain Banks: Algebraisti
Julio Cortázar: Tarinoita kronoopeista ja faameista

Syyskuu

Sergei Lukjanenko: Yöpartio
Scott Kelby: Suuri digikuvauskirja
Kati Närhi: Mustasuon mysteeri
Mia Couto: Flamingon viimeinen lento
Chuck Palahniuk: Kirottu
Turkka Hautala: Kansalliskirja
Pekka Potka: Photoshop Lightroom 4 valokuvaajille
Hilary Mantel: Syytettyjen sali
Olli Rinne: Järkkärikuvaajan käsikirja
Mia Vänskä: Musta kuu
Tomi Sonster: Luonnos seikkailuksi
Einar Kárason: Miekkakäräjät

Lokakuu

Max Manner: Vapauttaja
Adam Christopher: Empire State
Marko Hautala: Unikoira
Oatmeal: How to tell if your cat is plotting to kill you
Ian McDonald: River of Gods
Mauri Kunnas: Piitles
Cormac McCarthy: Veren ääriin
J.K. Juntunen: Outojen kokoontumisajot 1
Marie Clayton, Tim Hill: The Beatles kuvina
Myydään käytetty tussi
Mr. Fish: Pilakuvia perseestä
Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen
Joni Martikainen: Älä usko kaikkea mitä ajattelet
Suomen Lapin lumous

Marraskuu

Tommi Laurinsalo ja Markus Hotakainen: Kuu taivaalta
Tuomas Tiainen: Man with the Dog
Alastair Reynolds: Muistoissa sininen maa
Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja
Seita Parkkola: Karikko
Sarah Waters: Vieras kartanossa
Markku Turunen: Vaeltaja
Philip K. Dick: Timothy Archerin sielunvaellus
Päivä maailmassa
Paul Davies: Kolkko hiljaisuus

Joulukuu

Sakari Mäkelä: Seniorin valokuvausopas
Dan Simmons: Flashback
J.S. Meresmaa ja Markus Harju (toim.): Steampunk!
Péter Esterházy: Pitkin Tonavaa

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Testissä MMX-jongleerauspallot

MMX-jongleerauspallot. Kuva: Mikko Saari

Tarvitsin uudet jonkkapallot. Olen ollut tyytyväinen Mr Babachen bubble ballien käyttäjä, mutta halusin toiset pallot ulkokäyttöön, koska treenaan nykyään enimmäkseen lasten ulkoiluttamisen yhteydessä. Noita kuplapalloja en viitsi ulos viedä, koska niiden vähän tahmea ja kiiltävä pinta tuntuu siltä, että se likaantuu helposti kamalan näköiseksi.

Vaihtoehtojen puntaroimisen jälkeen päädyin tilaamaan viisi kappaletta (optimisti) pinkkejä MMX-palloja. Olen käyttänyt palloja nyt pari kuukautta, ostin ne joskus alkukesästä, ja olen ollut niihin hyvin tyytyväinen.

Pallot ovat siivosti pyöreät ja tasaisen väriset, mutta samalla pehmeät. Pallo painuu puristettaessa hieman kasaan, mutta pitää muotonsa muuten. Pudotessaan se ei pomppaa, eikä juuri vieri. Pallot ovat kestäviä, ne eivät ole kärsineet vielä mitään vahinkoa, vaikka niitä on pudoteltu runsaasti asfaltille, hiekalle ja soralle korkeistakin heitoista.

Vähän likaisiahan nuo ovat. Väittävät helposti pestäviksi, en ole kokeillut, koska ne likaantuisivat kuitenkin heti. Kuva valehtelee, oikeasti pallot ovat likaisemman näköisiä kuin tuossa kuvassa, tosin kauempaa katsottuna tuo pinkki väri on niin kirkas, ettei siitä juuri lika erotu. Kätevää.

Maksoin palloista 8 euroa kappale, enkä ole todellakaan katunut ostosta. Näillä olen opetellut heittämään neljää palloa, se sujuu jo aika mukavasti. Suosittelen lämpimästi kaikille hyvistä jonkkapalloista kiinnostuneille.

Jos kaipaat ohjeita, tsekkaa kirjoittamani jongleerausohjeet.

Karpalo-valkosuklaakakku

Cranberry cakeTämä ohje on jostain naistenlehdestä, jäi epähuomiossa kirjaamatta mistä. Kakku on oivallinen, sopii hienosti vähän aikuisempaan makuun. Lapsille ei välttämättä maistu, mutta se ei ole aina huono asia.

Kakun pohjassa on halvaa, mikä tekee siitä erikoisen makuisen ja päällinenkin on miellyttävän hapan, ei mitenkään erityisen makea.

Kakkua ei saa tehdä alumiinisessa irtopohjavuoassa, vaan se tarvitsee pinnoitetun vuoan. Alumiinivuoka reagoi karpalon happoon niin, että kakun pinta tummuu ikävästi.

Kakusta on vaikea saada täysin laktoositonta tai virallisesti vähälaktoosista, koska siihen tulee valkoista suklaata, mutta kun muut ainekset olivat laktoosittomia, minä söin tuota ongelmitta, joten ainakin miedommin laktoosi-intolerantit voivat tätä kakkua syödä (en saa itse, jostain syystä, juurikaan oireita suklaasta).

Pohja

  • 100 g voita
  • 1 dl sokeria
  • 100 g vaniljahalvaa
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Murustele joukkoon vaniljahalva. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää ne taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi nopeasti ja levitä se irtopohjavuokaan, jonka pohjalle olet laittanut leivinpaperin.

Paista pohjaa 200-asteisessa uunissa 8–10 minuuttia. Tuloksena pitäisi olla kullanruskea pohja. Anna pohjan jäähtyä kaikessa rauhassa, pohja ja vuoka menevät seuraavaksi jääkaappiin.

Täyte

  • 300 g karpaloita
  • 1,5 dl sokeria
  • 4 dl turkkilaista jogurttia
  • 200 g valkosuklaata
  • 8 liivatelehteä
  • 3 rkl limetinmehua
  • 1 prk (3,3 dl) vaahtoutuvaa Vanhan ajan vaniljakastiketta

Ota karpalot hyvissä ajoin sulamaan. Jos et älyä, sulattele mikrossa. Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen kymmeneksi minuutiksi.

Tee karpaloista tasaista sosetta sauvasekoittimella. Sekoita marjasoseen joukkoon sokeri ja jogurtti. Sulata valkosuklaa, jäähdytä se haaleaksi ja lisää joukkoon koko ajan sekoittaen.

Vaahdota vaniljakastike. Kuumenna limetin mehu, purista liivatelehdistä vesi ja sulata limettimehun joukkoon. Kaada liivatemehu ohuena nauhana jogurttiseokseen ja nostele sen jälkeen vaniljavaahto sekaan. Kaada täyte sitten jäähtyneen pohjan päälle, peitä vuoka tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään 4–6 tunniksi.

Käytin itse liivatelehtien sijasta liivatejauhetta, jonka liuotin veteen purkin ohjeen mukaisesti. Lisäsin limettimehun jogurtin sekaan ihan muuten vain. Toimi näinkin ihan hyvin.

Koristeluun lehti ehdottaa sokeroituja karpaloita, joihin tarvitaan

  • 1 dl kokonaisia karpaloita
  • 1 munanvalkuainen
  • 2 dl tomusokeria tai sokeria

Sulata karpalot jääkaapissa. Pyyhi karpaloiden pinta talouspaperilla. Vatkaa valkuainen vaahdoksi. Pyörittele karpalot ensin valkuaisvaahdossa, sitten sokerissa. Nosta karpalot kuivumaan paperin päälle vähintään tunniksi.

Tämä kuulosti liialliselta näpertelyltä, joten en kokeillut.

Cranberry cake

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Uusia leluja

Industar 61 #lens

Kaikkeen sitä haksahtaakin, kuten vaikka neuvostoliittolaisiin objektiiveihin. Puoli rullaa filmiäkin on jo kuvattu FED-5-mittaetsinkameralla, joskin hieman sellainen fiilis on, että se kokeilu jää siihen yhteen rullaan ja nämä objektiivit pääsevät käyttöön digijärkkärin kanssa.

Mystisen hyvät marjapiilot

Sunnuntain täysjyväjauhopussin kyljestä löytyi tällainen resepti. Nämä ovat parempia kuin kaupan marjapiilot. Yhdestä annoksesta tulee 12 kappaletta, jonka syö hetkessä.

Taikina:

  • 200 g rasvaa
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 muna
  • 4 dl täysjyväjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta

Täyte:

  • 200 g (4 dl) mustikoita, mansikoita tai muita marjoja
  • 0,5–1 dl sokeria
  • 2 rkl perunajauhoja

Välineet:

  • 12-paikkainen muffinssipelti
  • Paperisia muffinssivuokia

Vaahdota rasva ja sokeri. Vatkaa sekaan muna. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja sekoita nekin taikinaan. Kääri taikina kelmuun ja laita se jääkaappiin tunniksi. Tässä vaiheessa ei parane oikoa, sillä liian vähän aikaa jääkaapissa ollut taikina on hankala käsitellä.

Kun taikina on valmis, ota siitä noin kaksi kolmasosaa. Jaa kahteentoista osaan ja painele muffinssivuokiin kupeiksi, eli tee pohja ja laidat. Laita vuoat muffinssipellille.

Sekoita täytteen ainekset keskenään. Mustikat voivat olla suoraan pakkasesta, pakastemansikoita sulatin, jotta sain ne pieneksi silpuksi. Lusikoi täytettä vuokiin.

Ota loput taikinasta, rullaa tangoksi ja leikkaa kahteentoista osaan. Taiteile paloista kannet kupeille.

Lykkää uuniin ja paista 200 asteessa 15–20 minuuttia.

Käytetystä rasvasta riippuen tästä saa helposti vähälaktoosisen, laktoosittoman tai maidottoman.

Berry pie

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka